Taas on kulunut melkein viikko ilman kirjoitusta ja siinä ajassa olen ehtinyt käymään Tarja Turusen konsertissakin, joka oli niin upea. Sen lisäksi olen jäänyt taas vaihteeksi ylitöihin tekemään joulun välipäiviä sisään. Joten kahdeksaksi töihin ja esimerkiksi tuona Tarja Turusen konserttipäivänä olin seitsemältä kotona ja sitten kohta pitikin jo lähteä ja palatessani kotiin ihan fiiliksistä upeasta konsertista - kello yksitoista - tajusin, että minun pitäisi olla taas töissä yhdeksän tunnin kuluttua ja vetää vaihteeksi lähes kahdentoista tunnin työvuoro. Ja aamulla tajusin, etten ollut muistanut edellisenä päivänä ostaa junalippua, joten menin sinne sitten aamulla ennen töitä.

Yllättäen en ole kovin väsynyt. Hieman kyllä ja etenkin ääneni kaipasi todella viikonlopun rauhaa, kun siinä Tarja Turusen konsertissa piti hieman ujeltaa aina välillä. Ja listaamattomien kuluttajien etsiminen eniron henkilöhaustakin oikealta paikkakunnalta on hankalaa, kun kaikki haut joissa on yli 200 tulosta, jäävät näyttämättä. Aluksi etsin ihmisiä sukunimien perusteella, mutta törmäsin ongelmaan, etten tiennyt, soittaisinko samaan perheeseen, niin tajusin, että kannattaisikin etsiä sukunimien sijaan etunimillä. Sillä lailla saisi valittua vielä sellaisia nimiä, joista osaisi hieman arvioida ikää, etteivät kaikki ole samasta ikäryhmästä. Hain naisten nimillä, mutta jostain syystä yhteensä kolme miestä vastasi näiden naisten puhelimiin, joista kaksi vastasi jopa kyselyyn!

Kaikkein eniten mieltä lämmittämään jäi eilen viimeisin saamani haastattelu. Minun piti saada kasaan tietty määrä haastatteluja sinä päivänä ja sitten se viimeinen oli vielä todella mukava ja jotenkin äärimmäisen mielenkiintoinen. 24-vuotias, joka oli menossa naimisiin, jonka takia jouluun jäi tänävuonna käytettäväksi vähemmän rahaa. Hän halusi myös liittyä tutkimuspaneelin jäseneksi, joten hänelle tulee sähköpostiin erilaisia kyselyjä, jne. Ja kun kiittelin häntä kyselyyn vastaamisesta tavalliseen tapaan, niin sen sijaan, että olisi sanonut "kiitos samoin" hyvän illan jatkon toivotukseen, hän toivottikin minulle hyvää joulua. Todella piristävää törmätä välillä näin mielenkiintoisiin haastateltaviin.

Olen myös miettinyt tiivistelmää Lontoosta ja keksin, että ehkä saisin jonkinlaisen logiikan siihen, mitä kerron missäkin järjestyksessä, voisin tehdä oman "Pakko nähdä" -listan Lontooseen menijöille. Siihen voisi sitten laittaa jokaisesta kohteesta valokuvankin tai jotain. Ja sitten samaan yhteyteen voisin kerätä joitain ikimuistoisimpia lainauksia tuon matkan ajalta. On niin paljon kerrottavaa, että pitää oikeasti miettiä tosissaan jotain järjestelmällisyyttä, kun muuten ei tiedä että mistä aloittaisi ja minkä ylipäätään sanoisi.