Krääh. Juuri äsken laitoin tänään ensimmäisen kerran jotain suuhuni. Siis jotain syötävää. Päänsärkylääkkeitä ja vesitilkkaa ei lasketa. Lähdin kirjoituksista vähän ennen puoli kolmea, enkä syönyt koko aikana mitään. Siihen oli periaatteessa vain yksi syy: NN. Mikä yllätys, Amia kirjoituksissakin säätää jotain outoa NN:n takia. Ja ei, en lähtenyt hänen kanssaan samaan aikaan – NN lähti reilua tuntia ennen – vaikka vähän tekikin mieli. Tyyppi ei ollut ottanut mitään evästä mukaan. Ei syötävää eikä juotavaa. Hänellä oli vain yksi kynä (lyijytäytteinen) ja yksi kumi, eikä mitään muuta. Ufo tyyppi.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

No joo, en saanut pidettyä silmiäni irti hänestä kaikkea aikaa. Hän istui minusta kolme paikkaa vasemmalle ja yhden taakse. Ja hänellä oli poninhäntä. Miinus. Minä olin oppilas numero 011 ja istumapaikkani oli 066. NN puolestaan oli... *kaivelee muistiaan* Oppilas numero 068 ja hän istui paikalla 34. Sarjassamme outoja asioita, joita ei tarvitse koskaan enää, mutta jotka Amia muistaa. Ei sillä, varmaan pystyisin selostamaan suunnilleen koko salin istumajärjestyksen ja ne oppilasnumerot, kun ne jää jotenkin mieleen. Ja herra "Naksuttelen niveliäni vähän väliä – oli ylioppilaskirjoitukset tai ei" JE istui NN:n vasemmalla puolella. Otan osaa. Minä istuin ihan oikeassa reunassa ja vieressäni istui neiti KK, joka ärsytti vähän väliä, kun hän söi jotain jatkuvasti tai nosti välillä jalat pulpetille tai jotain.

 

Jaa, mutta itse kokeeseen sitten? Kaikilla tehtävänannoilla oli jotain yhteistä, kuten myös kaikilla aineistoillakin: ne kaikki liittyivät jotenkin susiin. Ensimmäinen aineisto oli "Punahilkka", toinen oli runo "Herra Susi!", kolmas artikkeli (joku "Pedosta joksikin") ja neljäs kirjallinen välikysymys eduskuntaan susien aiheuttamista haitoista. Minä valitsin tehtävät, joissa ensimmäisessä piti eritellä sen "Herra Susi!" –runon rakennetta, ja seuraavassa verrata Punahilkan ja runon susien merkityksiä, ja viimeisessä eritellä sen artikkelin retorisia keinoja.

 

Tein niin, että aluksi tein laajat muistiinpanot kysymykseen ja sitten kirjoitin vastaukset suttupaperille. Kun olin kirjoittanut kaikki vastaukset suttupaperille, aloin kirjoittaa niitä vasta konsepteille. Aikakin riitti ihan hyvin. Ei ollut oikein suosikkitehtäviä, vaikkakin se susien merkitysten vertailu oli ihan kiva. Jos pitäisi nyt arvioida, niin... No, maantiedon kirjoituksissa se meni aika hyvin nappiin, joten nyt kauheat paineet osua myös lähelle. Hmm... Neljä pistettä, viisi pistettä ja viisi pistettä.

 

Joo. Prkl. Minä en kerrannut eilen kuin argumentaatiokeinot, retoriset keinot ja sitten novellin erittelyn. Okei, ollaanhan me kirjoitettu vaikka miten monta runoanalyysiä, mutta se oli jotenkin vähän hukassa. Tuli oikein olo, että mitähän kaikkea tähän pitäisikään laittaa ja sitten siinä oli se, kun runoanalyyseissä lukijan EI oleteta tietävän aineistoa, kun taas tekstitaitovastauksessa oletetaan, niin jos minun pitää eritellä runon rakennetta, niin miten paljon niitä itsestäänselvyyksiä sinne pitää laittaa? Enkä ole varma, muistinko kaikkia juttuja rakenteesta, joita olisi pitänyt käsitellä, eikä siitä vastauksestakaan tullut kuin ihan vähän reilu sivu. No joo, oli se runokin vähän kummallinen. Se loppui säkeeseen: "Arrrgh! Uuii..." Heh. Hymyilytti siellä kirjoitustilanteessakin. Vähän niin kuin Punahilkkakin. Oli joku lause: "Susi kuoli ja kaikki iloitsivat." Tuli siinä sitten, että aika sadistisia. Ja jotenkin onnistuin lukemaan sitä Punahilkkaa liian kaksimielisesti. Köh.

 

Mutta joo. Esseekokeesta sitten kuukauden päästä täydet pisteet kotiin ja L on taskussa. Helpommin sanottu kuin tehty, vaikka tykkäänkin esseistä enemmän kuin tekstitaitovastauksista. Jouduin jopa taistelemaan henkisesti itseni kanssa, että en laittanut sanaa "tietokonepelimassapahis" siihen yhteen vastaukseen. Niin joo, ja muistan vielä sen, että kun NN lähti, minä kirjoitin juuri sanaa "aikoo". Muistan sen siitä, että katselin NN:ää samalla kun kirjoitin sitä sanaa, niin se meni ihan vinoon. Jos NN ei tule penkkareihin, tämä oli mahdollisesti kaikkien aikojen viidenneksi viimeinen kerta, kun näen hänet. Ylioppilasjuhlatilaisuus mukaan luettuna. Hemmetti. Jos tyyppi ei olisi niin hiton erakoituva, niin voisi heittää hänelle edes jonkun kommentin.

 

Näköjään se menee muillakin niin, että jos hermostuttaa, heidän pitää puhua. Siis paitsi NN:n. Tyyppi istui nyrpeänä yksikseen nurkassa jo ennen kuin minä tulin. Neiti M mutisi minulle pari sanaa ja sitten kun meille oli jaettu paikat jo, niin edessäni istuva neiti MK kysyi minulta, että jännittikö. Mutta NN, mitä tekee NN? Hän tulee aikaisin, mutta istuu eristäytyneenä etäisimmässä nurkassa, tulee kirjoituksiin mukanaan kynä ja kumi, istuu paikallaan, huikkaa "joo", kun rehtori sanoo hänen nimensä, kirjoittaa vastauksia reilut neljä tuntia ja häipyy. Joskus hän on niin sosiaalinen kuin olla ja voi, mutta sitten joskus hän on tuollainen mitä tänään.

 

Minä haluan sanoa hänelle jotain, minä todella haluan, mutta miten sanot mitään tyypille, joka käyttäytyy noin? Jos me oltaisiin lähdetty samaan aikaan, olisi voinut ihan hyvin heittää "No, miten meni?" –kommentin. Mutta ei, niin ei voi tehdä, jos ei lähde samaan aikaan. Hittolainen.

 

Eilen illalla mietin, miksi minä en oikeastaan pitkällä tähtäimellä mieti, mitä me NN:n kanssa tehtäisiin tai miltä tuntuisi olla hänen kanssaan ja millainen minä olisin hänen seurassaan, jos kaikki menisikin hyvin. Kaikki positiiviset asiat ovat lähinnä vain lyhyitä "unelmakohtauksia". Sellaisia yksittäisiä ja toisistaan erillisiä asioita. Sitten minä muistin. Kysyin itseltäni, mitä jos kaikki kävisikin juuri niin kuin toivoisin. Sitten minä muistin. Minä muistin.

 

"Miksi jäisit tänne, kun toivoa ei ole?"

"Vielä on toivoa."

"Vaikka Aragorn selviäisi, et saisi häntä. Jos Sauron lyödään ja Aragornista tulee kuningas ja kaikki mitä toivot, käy toteen, hän joutuu silti maistamaan kuolevaisuuden katkeraa kalkkia. Joko miekasta tai ajan kalvamana, Aragorn kuolee kuitenkin. Etkä sinä löydä lohtua hänen lähtönsä tuottamaan tuskaan. Hän kuolee suuruudessa ja kunniassa, joita hänen loppunsakaan ei himmennä. Mutta sinä jäät ikuiseen pimeyteen ja epäilyyn, joka on kuin tähdetön talviyö. Siellä sinä pysyt, surusi vankina, kuihtuvien puiden alla, kunnes maailma on muuttunut ja elinvuotesi ovat hukkaan heitetyt."

 

Ja siis jos tämä on se, mitä kävisi, jos kaikki menisi juuri niin kun toivon, niin eikö se ole melkein pahempi asia kuin yhtään mikään muu? Luin tuon kohtauksen kirjastakin eilen illalla. En ole lukenut TSH:ta pitkään aikaan. Tai katsonut leffojakaan. Ja vaikka laitan Sormuksenkin kaulaani joka päivä, minä olen jo melkein unohtanut, miksi minä laitan sen ja se käy enää tottumuksesta.

 

Mitä minä haluan? En tiedä. Minä olin jo unohtanut, miten huonosti asiat menisivätkään, jos ne menisivätkin juuri täydellisesti.

 

Mutta maanantaina on englannin kuuntelut. Pitää harjoitella vielä sitä ennen mahdollisimman paljon kaikkia sanoja. En ole edes kauhean kipeä. Kurkku on hieman kipeä ja illalla on ollut vähän lämpöä, mutta muuten olen ihan kunnossa. Siis fyysisesti.

 

 

// Muokkaus: Sittenkin 4 pistettä, 4 pistettä ja 5 pistettä. Tai mahdollisesti jopa 4 pistettä, 3 pistettä ja 5 pistettä. Katsoin vasta nyt, että muistinko kaikki retoriset keinot - ja minä muistin niitä liikaa! Jotenkin loogisesti lisäsin myös muutaman argumentaatiokeinon siihen retoristen keinojen erittelyvastaukseen. Kuolema.

 

/// Taas muokkaus: Sittenkin ehkä vielä vähemmän. 3 pistettä, 2 pistettä ja 5 pistettä? Vielä kuolevampi kuolema. Ja voi olla, että se on tuotakin huonompi, sillä jos minä tungin sinne vahingossa argumentaatiokeinoja, niin se ohittaa tehtävänannon osittain. Niin että jos mentäisiin ihan tarkalleen, niin sitten se olisi 1 piste, 1 piste ja 5 (?) pistettä. Mitäpäs jos menisin hyppäämään lähimmältä kallionkielekkeeltä tai jotain.