Pitäisi mennä nukkumaan. Vaihteeksi ahmin taas tänään. Olen jossain toisessa maailmassa ja muisti prakaa ja kaikki on ihan etäistä. Ja hampaista irtosi tänään joku kova juttu ja näyttää siltä kuin siitä viimeisimpänä paikatusta edessä olevasta hampaasta olisi irronnut paikka. Vihaan hampaitani. En tiedä, mitä tehdä. Mutta enhän minä koskaan tiedä, joten pitää kysellä ihmisiltä. Mutta kun vain ajattelenkin, että pitäisi mennä takaisin sinne hammaslääkärin tuoliin alle viikon päästä siitä "viimeisestä" kerrasta, minua alkaa ärsyttää niin paljon. Mutta kun ajattelen - pystymättä muuhun - miten porattu reikä suurenee ja suurenee ja miten se menee pahemmaksi ja pahemmaksi, kunnes seuraavassa tarkistuksessa huomataan vasta, että se on pahassa kunnossa, ja että siihen eteen joudutaan tekemään jokin kauhea remontti taas.

Ja vihaan syömistä. Paastosin koko alkupäivän, jotta voisin syödä vähän jäätelöä illalla. No, söin sitten jäätelön. Ei riittänyt, joten sitten vähän myöhemmin päätin, että haluankin myös hapankorppuja juustolla. Suunnilleen tunnin aikana ahmaisin niitä kahdeksan. Ja samalla meni myös muutamia ylimääräisiä juustoviipaleita. Ja kävin äsken puntarissa ja painan kuin sika. En käsitä, miksen voi vain laihtua, miten se on muka nyt niin kauhean vaikeaa? En ole tilannut vielä vaatteita EMP:stä. Kunhan olen -5,5 kilossa, niin sitten tilaan. Eli pitäisi pudottaa painoa sellaiset kuusi kiloa. Joo just.

Osastolle tuli kaksi uutta ihmistä. Suomenruotsalainen vanhempi nainen ja suomenkielinen suunnilleen ikäiseni tyttö, joka vaikuttaa vähän "pissismäiseltä". Hän koko ajan näpyttelee jotain kännykällään ja tekee jatkuvasti juuri sillä tavalla kuin kaikki muutkin. Tai siis ainakin niin kuin Aya. Minulle hän ei ole sanonut vielä sanaakaan.

Alf kysyi uudesta koskemattomuusviikosta, että pitäisikö sitä jatkaa vielä. Sitten hän sanoi, että ei se mitään ratkaise, että vain pakenen sitä asiaa sen sijaan, että yrittäisin ratkaista sen. Eli koska en halua hänen koskevan minuun, pakenen sisäisesti sitä asiaa, vaikkei pitäisi. En minä pidä myöskään salmiakinmakuisesta purukumista, joten en osta sitä. Mutta ehkä siinäkin on taustalla joku suuri psykologinen ongelma, jota minä vain pakenen sen sijaan, että kohtaisin ja voittaisin sen.

Tolstoikin on ylipirteä taas ja yrittää ilmaista häkistäpääsemishalujaan kokeilemalla hampaitaan häkin kaltereihin. Niistä kuuluu kauhea ääni, eikä se lopeta, vaan minua ärsyttää yhä enemmän sen takia.

Vituttaa.