Ajattelin aluksi kirjoittaa perustyypillisen, tänään tapahtui niin ja näin ja noin, mutta en sitten viitsinytkään. Ajattelin, että pystyyhän asioista kertomaan ihan törkeän monella tavalla, niin nyt sitten kokeilen jotain erilaista keinoa.

Päivän saavutukset:

Liikuntatunti (sääolosuhteet: +6 astetta, sadetta):

  • 17 kpl litimärkiä pelaajia
  • 2 kpl revähtäneitä reisiä

Amian henkilökohtaiset saavutukset liikuntatunnilla:

  • 1 kpl juoksuja
  • 1 kpl kotiutuksia
  • 1 kpl paloja
  • 1 kpl pesäpallon kokoisia (ja muotoisia) mustelmia
  • 2 kpl kylmiä käsiä

Päivän muut saavutukset:

  • 1 kpl unohdettuja vanhempainiltalappuja
  • 1 kpl sanakokeita
  • 3 kpl onnistuneesti soitettuja kappaleita soittotunnilla
  • 1 kpl postikortteja Lontoosta

 

Höh, minusta tuntuu, että se ei toimikaan niin hyvin kuin ajattelin... No, tänään ei ole tapahtunut mitään kovin erityistä. Paitsi että meillä oli kaksi tuntia pesäpalloa ihan käsittämättömässä säässä. Ja kun yksi superlyöjä tuli kehiin ("no niin, menkää joku tarpeeksi kauas ottamaan se pallo kiinni, tuo osaa lyödä törkeän pitkälle") ja sitten se pallo lähti kuin tykinsuusta - ja osui suoraan minua jalkaan. Minä olin ihan etukentällä, kuten aina, ja se sattui ihan törkeästi. Nyt minulla sitten on sellainen pallon kokoinen mustelma ihan pikkuisen polven yläpuolella (luojan kiitos ei osunut polveen).

Ja taas opin sosiaalisen asemani meidän koulumme tyttöjen keskuudessa. Eli siis suomeksi sanottuna silloin, kun valittiin joukkueet. Minut valittiin viimeisenä. Taas. Minut on valittu viimeisenä jokaiseen joukkueeseen (paitsi tyttöjen&poikien sekajoukkueeseen joskus ysillä) niin kauan kuin muistan. Kyse ei ole siitä, että olisin huono, vaan siitä, että minä olen - no - minä. Se on inhottavaa tyttöjen pesäpallossa. Pojat valitsevat joukkueensa paljon reilummin.

Mitään erityistä ei tapahtunut, paitsi että roomanryhmäläisillä oli kokous ruokavälitunnilla. Istuin yksin siinä penkillä, kuten ykkösellä, kun Nanilla ei ollut samaa ruokailua. Ja NN sattui tulemaan roomanryhmän kokoukseen hieman etuajassa ja näki, että minä istun siinä penkillä niin kuin silloin joskus kun me sanoimmekin toisillemme jotain. Hän ei istunut minun viereeni, vaan käveli sen sijaan sateessa pihan toiseen päähän etsimään kavereitaan. Hän katsoi minuun kyllä (melko hämmästyneesti, en ole istunut yksin missään oikeastaan koko kakkosen aikana), mutta ei istunut viereeni tai sanonut mitään. Pahus, miksi Nanin pitää tulla kotiin jo tänään?

Roomanryhmä lähtee Roomaan ensi tiistaina koulun jälkeen. Sitten he ovat poissa kokonaisen viikon. Se tuntuu paljon ahdistavammalta kuin tämä Nanin viettämä viikko Lontoossa. Ärsyttävää. Meidän luokastammekin puolet ovat sitten siellä. Siitä on tosin se hyvä puoli, että opetus on tehokkaampaa, mutta oppiminen on ollut minulle aina korkeintaan toisella sijalla koulunkäynnissä, joten sekään ei paljon lohduta. Hmph.

Ja Nanilta tuli tänään tosiaan postikortti Lontoosta. Siellä oli kuulemma hienot säät ja he olivat kiertäneet vaikka missä. Nan kuitenkin harmitteli sitä, että siellä ei ollut satanut, koska Lontoossa vieraillessaanhan pitäisi olla vähintään yksi sadepäivä.

Niin joo, soitonopettajani ehdotti, että soittaisin jotain päätöskonsertissa. Koska olin tänään jotenkin tavallista normaalimpi taas, niin kaikki kappaleet menivät törkeän paljon paremmin kuin viime viikolla. Paitsi tietysti yksi biisi ei mennyt aluksi niin hyvin, kun kädet olivat niin kylmät kuin ne olivat, niin nopeiden trillien soittaminen ei onnistunut järin hyvin ilman suunnatonta tahdonvoimaa ja keskittymistä.

Jotenkin tasainen olo. Tänään oli myöhäinen aamukin ja sai nukuttua ihan pikkuisen pitempään kuin normaalisti (myöhäinen aamu sen vuoksi, että yksi opettaja on siellä Lontoossa). Huomenna on myös myöhäinen aamu. Ja Nan on palannut.

***

Päivän tapaus

Herra MaP: *kaahaa punaisella BMW:llään pihasta niin että hiekka lentää ja auton perä luisuu* (kuin olisi sanonut: katsokaa kaikki, minä olen iso lukiolainen, minulla on sikakallis auto ja se lähtee näin kovaa ja osaan luisuttaa sen perää, katsokaa nyt!)

Tytöt + liikunnanopettaja (pesiskentällä): "Renkaat menee ihan p*skaksi." "Ne on jo." "Toi ei selvästikään tiedä autoista yhtään mitään."

***