Okei. Tänään on ollut jotenkin kohtalainen fiilis. Tuntuu, että jalkojen alla maa tutisee ja suunnilleen katoaa lohkareittain jonnekin syvyyksiin, mutta että jotenkin ainakin tällä hetkellä pystyn pysymään tasapainossa kuin ihmeen kaupalla.

Olin taas lauantain tyypillisimmissä bileissä ja sain käsiteltyä hieman omia ajatuksiani ja tunteitani. Alan näkemään Thomasista sen puolen, mitä se yksi osastolainen ehkä jossain vaiheessa näki, kun Thomas-huuma alkaa minussa haihtumaan. Tänäänkin kun oli yksi nainen taas mukana - se joka oli mukana joskus aiemminkin jolle Thomas oli antanut pakit joskus - niin Thomas oli hänessäkin koko ajan kiinni. Ei siis mitenkään seksuaalisella tavalla, mutta vähän väliä silitteli ja halasi, jne. Minuun tyyppi ei itse asiassa koskenut kuin kerran, kun käteltiin biljardiottelun päätteeksi, mutta siinäpä se.

Nyt on fiilis, että Thomas ei olekaan niin erityinen, mitä ehkä ajattelin. Okei, hän on ihmeellisellä tavalla monesti samalla aallonpituudella kanssani, mutta hänessä on sitten nämä muut piirteet, kuten minun mielestäni liian läheinen suhtautuminen naispuolisiin ystäviin ja sitten ajoittain lapasesta lähtevä juominen. Tänään itse asiassa Thomas oli varmaan eniten kännissä ikinä. Hyvä jos pysyi pystyssä, kun lähdin kotiin siinä vaiheessa, kun biljardipaikasta he lähtivät johonkin toiseen baariin ja minä kotiin.

Kun jatkoa mietittiin, niin Thomas sanoi, että nyt jonnekin toiseen menomestaan, eikö. Siihen minä sanoin, että ainakaan minä en lähde enää mihinkään uuteen baariin. Thomas totesi, että sähän asut niin lähellä, niin pääset hyvin kotiin.

Ja sitten kun lähdettiin, niin minä vain lähdin. Sanoin moikat ja totesin, että nähdään jossain ja niille kahdelle selvempinä oleville vähän kättä nostin ja sitten vain häivyin. Oli varmaan ensimmäinen kerta ikinä, kun Thomasin kanssa ei halattu. Mutta ei tule olemaan viimeinen kerta, voin luvata sen.

Mietin kyllä tässä toisaalta sitäkin, että ehkä minua pitää nyt kasassa jonkinlainen negatiivinen energia. Mielessä pyörii lähinnä se, että miten saan pienillä teoilla Thomasin tajuamaan, että hitto, Amiaan ei saakaan enää sitä tietynlaista yhteyttä, hänen lähelleen ei vain pääse enää, miten tässä näin kävi. Vitsit, kun tänään saavuin Thomasin luo, niin se bändin basistityyppi soitti kitaraa ja Thomas lauloi biisiä "Somebody That I Used To Know" ja ne lyriikat näkyi siinä hyvin ja minä jotenkin automaattisesti kelasin, että saapahan tyyppi ainakin jotain mietittävää sitä biisiä laulaessaan.

Thomas kyllä kysyi minulta, kun tulin, että miten menee, mihin minä vain sanoin tavalliseen tyyliini, että eipä mitään erityistä. Lisäksi sanoi, että nyt kun aloitat siellä samassa paikassa kuin minä (ja Thomas on tässä mennessä käynyt siellä sinä yhtenä päivänä, kun olin siellä tutustumassakin), niin pitää vetää sitten duona jotain piano/rumpu -kamaa. Kauheasti ei kylläkään missään vaiheessa juteltu, eikä minulla ollut oikein tarvettakaan siihen, kun Thomas ylipäätään käyttäytyi melko typerästi tänään ihan yleisellä tasollakin ajatellenkin.

Nyt seuraava siirto on sitten se, että tuolla uudella "osastolla", varmaan sanon sitäkin osastoksi, kun en tiedä, miksi muuksikaan sitä sanoisin. Niin niin siis siellä pidän etäisyyteni Thomasiin. En varsinaisesti ole ilkeä tai torjuva, vaan pidän etäisyyteni - pidän hänet tavallaan henkisesti (ja toki fyysisestikin) käsivarren mitan päässä itsestäni, kun tähän asti olen päästänyt hänet lähemmäs kuin oikein melkein kenetkään.

En myöskään tänään sanonut, että en ensi viikolla pääse tulemaan, koska Natalia järjestää synttäri/läksijäisbileet, enkä aio ilmoittaakaan, vaan jätän vain tulematta. Se on todella dramaattista minulta, joka ilmoitan aina kaikesta tai sitten ilmestyn paikalle, joten taatusti sitten lauantaina kelaavat, että hetki, missäs Amia on, kun puutunkin.

Tämä on minun hieno "kosto"-suunnitelmani, jonka energialla käyn seuraavat pari viikkoa. Ajatuksena siinä taustalla on, että Thomas olisi saattanut olla sopiva, meillä olisi voinut mennä yhdessä vaikka miten hemmetin hyvin, mutta nähtävästi tyyppi sitten joko menetti kiinnostustaan tai alkoi ottaa minut itsestäänselvyytenä, mutta oli miten oli, niin minä olen erityinen ihminen. En sano tätä vain tällaisena yli-itsevarmana omakehuna, vaan minä olen niin erilainen kuin muut, ainoa nainen, joka pystyy voittamaan Thomasin shakissa tai siinä toisessa, ja se, joka pystyy todella haastamaan hänet myös Aliaksessa ja Trivial Pursuitissa. Eikä kukaan muu tajua klassisesta musiikista tipan tippaa. Tai englannin kielestä. Muutenkin olen tavallani todella "jätkä", mutta kuitenkin mielestäni naisellinen. Osaan olla hauska, mutta myös fiksu ja syvällinen.

Olen aika varma, että Thomas huomaa ennemmin tai myöhemmin, että olen kadonnut siitä vakipaikaltani hänen vierestään ja ajatteli hän minua sitten vaikka vain kaverina, niin uskon, että kun hän asian huomaa, hän kyllä katuu, edes jollain tasolla.

Toinen asia, joka minua on pitänyt nyt kasassa, on ollut piano. Minä vain soitan ja soitan ja soitan ja soitan ja soitan. Samaa biisiä ja tilulilutuksia uudestaan ja uudestaan, välillä tuntikaupalla putkeen. Olen löytänyt monta opeteltavaa biisiä ja tuntuu, että vaikka muuten tuntuu, että hajoan, niin keskityn vaikka sitten siihen pianoon, jos edes se estää minua vahingoittamasta itseäni enää.

Ja kaveri myös. Hänenkin ansiostaan olen tuntenut oloani paremmaksi ja vähemmän yksinäiseksi. Haluaisin niin hänet kylään, mutta on siivottava kämppä ensin. Ja ehkä voisin hieman suoremmin nostaa henkistä keskisormea Thomasin suuntaan kutsumalla vain muutamia tyyppejä kylään, mutta sitten joissain yhteisissä bileissä asiasta mainita ja todeta vaikka Thomasille, että oltiin ihan selvinpäin, niin ajateltiin, ettei ole ihan sun juttu tai että sulla on ollut niin paljon kaikkea hommaa ilmeisesti, kun ei ole uudella osastollakaan näkynyt, niin en viitsinyt sitten enää turhaan kuormittaa aikataulua.

Vittu, oon oikeesti ihan pahis, mutta nyt on jotenkin syvällä sisässä sellainen fiilis, että paskat siitä, tämä tyyppi saa NIIN huomata, että seurani ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan vaivalla ansaittava harvinainen nautinto.

***

But you didn't have cut me off
Make it like it never happened
And that we were nothing
I don't even need your love
But you treat me like a stranger
And that feels so rough

Hah!