Äh, kauhea tarve kirjoittaa nopeasti joku tiivistelmä ajatuksista ja tunteista, joita velloo pään sisällä, jotta voisin keskittyä tekemään esseen loppuun ja sen jälkeen valmistautua huomiseen gradu-haastatteluun.

Joo, oli taas graduseminaaria, joka aina stressaa minua. Tällä kertaa käsiteltiin vielä useampi teksti minulta, niin se oli poikkeuksellisen raskas kerta, mutta tuntui, että se meni ihan hyvin. Olen nyt pystynyt viime viikkoina asennoitumaan Lesteriin jotenkin järkevämmin, eikä kaikki aivotoiminta lopu kun hän on läsnä, ja se on selkeästi vaikuttanut myös siihen, miten pystyn keskittymään ja asennoitumaan siihen palautteen saamiseen ja kritiikkiin siellä seminaarissa. Lisäksi oltiin Lesterin kanssa ensimmäiset siinä luokan edessä, niin pitkästä aikaa päästiin juttelemaan ihan kasvotusten. Yliopistojutuista tosin - kuten aina - mutta oli silti ihan kiva jutella hänen kanssaan jostain. Se meni ihan hyvin. Ja oman tulkintani mukaan se meni hyvin, koska minä olin rennompi, enkä pelännyt vaikuttavani ihan tyhmältä, niin pommitin Lesteriä kaikenlaisilla kysymyksillä. Aluksi hän vaikutti vähän kireältä, mutta sitten hän rentoutui ja hymyilikin ja näytti kovasti siltä, että ei laittanut keskustelua pahakseen. Kyllä hän minultakin kysyi ehkä yhden kysymyksen, mutta lähinnä se olin minä, joka vedin sitä keskustelua. En tiedä eikö häntä kiinnosta kysyä minulta asioita vai eikö hän uskalla vai eikö se vain tule hänen mieleensä, mutta kun Anni liittyi ihan keskustelun lopuksi keskusteluun ja kysyi minulta asioita, Lester näytti kyllä kuuntelevan kuitenkin tarkasti minun selitystäni joistain äärettömän tylsästä small-talk -aiheesta (mitä kursseja minulla tällä hetkellä on), joten en kai voi täysin tulkita sitä niinkään, että häntä ei lainkaan kiinnosta?

Mutta pystyin suhtautumaan asiallisemmin, vaikkakin olen huomannut, että Lesteriin asiallisesti suhtautuminen on vaikeampaa silloin, kun me ei olla suoraan vuorovaikutuksessa keskenään. Tai siis, kun me juteltiin siinä luokan edessä, se oli hyvin sellainen kaverihenkinen, platoninen keskustelu ja kumpikin tuntui käyttäytyvän ihan vain kaverillisesti. Mutta luokassa sitten tilanne oli jotenkin vähän eri. Välillä huomaan, että hän katselee minua. Hän tuntuu tekevän sitä aika paljon itse asiassa, mikä olisi ihan fine, koska kyllähän luokassa on yleensäkin tapana katsoa toisia ihmisiä. Mutta hän tekee sen sillä lailla "salaa" ja jos saan hänet kiinni siitä, hän katsoo äkkiä muualle ja on kuin ei olisi ikinä katsonutkaan minuun. Tänään hän myös tuijotti taas paitaani kai ajatellen, etten huomaa. En tosin tiedä, tuijottiko hän paitaani sen printin takia (jossa oli kyllä oikein kiva Spiderman-logo) vai sen takia, että kyseisen paidan kaula-aukko ei ole niin pieni kuin paidoissani yleensä (monissa suosimissani paidoissa on niin pieni kaula-aukko, että minun on otettava silmälasit pois, koska muuten en saa niitä päälleni) ja sen leikkaus ja materiaali ovat muutenkin sellaisia, että ne tuovat sitä naisellisempaa puolta esiin (lue: "se paita korostaa tissejäni"). Ja se paita on valkoinen ja vaikka puen sen alle aina lisäksi valkoisen topin, käyttämäni tummat rintaliivit saattavat kuultaa aavistuksen niiden kahden valkoisen paidan läpi, mutta ei nyt mitenkään ilmeisesti.

Ja hän peilasi minun liikkeitäni taas. Toki voi olla, että meillä vaan on samanlainen tyyli rötköttää jossain luennolla, mikä selittäisi sen, että meidän ryhmästä vain meidän asennot vastaavat toisiaan, mutta kun tälläkin kertaa kun istuin jonkin aikaa ihan paikallani nojaten kyynärpäillä pöytään samalla kun nojasin pääni käsien varaan, Lester vaihtoi hetken kuluttua täsmälleen samaan asentoon. Lisäksi sitten kun nostin pääni käsieni varasta, Lester tuntui reagoivan siihen välittömästi nostamalla myös päänsä pois käsien varasta. Tämä tuntuu ehkä pieneltä asialta, mutta se on jotain, joka kiinnittää minun huomioni, koska vaikka tiedostan sen, se jotenkin kai hieman vasten tahtoanikin saa minut automaattisesti tuntemaan jonkinlaista liittolaisuutta Lesterin kanssa. Siihen liittyy kauheasti kaikenlaisia kivoja ja pörröisiä positiivisia tunteita, jotka ovat juuri niitä, jotka potentiaalisesti saavat minun pääni sekaisin ja estävät neutraalin asiallisen suhtautumisen Lesteriin. Ja sekin, jos minä katson Lesteriin ja hän näyttää huomaavan sen, niin vaikka hän ei katsoisikaan suoraan takaisin, hän selkeästi reagoi siihenkin. Ja jos en katso häneen, mutta jonnekin hänen suuntaansa (tänään hänen vieressään istuneeseen Thoriin), hän usein tuntuu jossain vaiheessa vilkaisevan minuun kuin tarkistaakseen, katselenko minä häntä vai jotain muuta. Ylipäätään tuntuu, että on monia pieniä tapoja, joilla Lester tuntuu reagoivan minun läsnäolooni, mikä on jotain mitä en ole huomannut esimerkiksi muilta meidän seminaarilaisilta.

Ylitulkitsen taas kaikkea, mutta siis pointtini on, että vaikka kuinka olisin puhumatta näistä, niin silti ne pyörivät mielessäni ja saavat aikaan kaikenlaisia tunteita, joihin minun on vaikea suhtautua. Mutta nyt kun olen kirjoittanut ne taas ylös, niin ehkä voin päästää niistä taas irti ja keskittyä taas näihin velvollisuuksiini. En ole tosin ollut kauhean stressaantunut kaikesta tästä kiireisyydestä huolimatta ja aina jos meinaa alkaa stressata liikaa, keskityn miettimään perjantaita, jolloin minulla on parturiaika varattuna, jonka jälkeen olen suunnitellut meneväni myös leffaan heti sen jälkeen, koska yleensä se tukka kuitenkin jotenkin muotoillaan näyttämään kivalta siinä leikkauksen yhteydessä, niin otan siitä nyt sitten kaiken irti.

Mutta huomenna sitten se haastattelu. Ei sekään hermostuta kauheasti, vaikka ehkä pitäisi. Olen jotenkin omaksunut siihen liittyen asenteen, että olen tehnyt kauheasti työtä sen eteen ja se liittyy graduuni, joten aihe on minulle todella tuttu, minkä lisäksi minulla on vielä tarkkaan muotoiltu kysymyspatteristo valmiina. Ja olen testannut kaikki nauhoitusjutut sun muut, niin en vain usko, että kaikki voisi mennä ihan täydellisesti pieleen vaikka jotain mutkia tulisikin matkaan.

Ah, juuri sopivasti uuni ilmoittaa, että kanan pitäisi olla valmista, niin ensin syön ja sitten syvennyn taas velvollisuuksiini. Tuntuu kyllä paremmalta nyt kun sain tämän kaiken ulos.