En sitten yhtään ylireagoinut eilen. Tänään aamulla vasta tajusin sen, että jaa, tuli vedettyä varmaan vähän överiksi. Terapiassa puhuttiin siitä ja lopputulema oli se, että minä olen vain todella väsynyt. Ja minä olen, ja keskiviikon ja torstain välisenä yönäkin nukuin tosi huonosti ja sain nukahdettua vasta joskus viideltä. Joten jos ylireagoinkin, niin ehkä se on ymmärrettävää ja ehkä sekin on ymmärrettävää, että ei ollut niin sosiaalinen fiilis Lesterin kanssa. Ja ehkä minun pitäisi vain muistaa taas noudattaa sitä terapeuttini kehotusta olemalla armollinen itseäni kohtaan.

Pitäisi keksiä viikonlopuksi jotain tekemistä nyt kun Nan ei ole tulossa. Pakko päästä ulos kämpästä ja saada jotain muuta miettimistä. Ja ehkä yritän levätä ja valmistautua henkisesti siihen, että pyytäisin ensi viikolla pomoltani, jos voisinkin käydä työpaikalla vain kahden viikon välein, koska siihen lähityöpäivän 7,5 työtuntiin menee minulla n. 13 tuntia työmatkoineen. Niin kyllähän se auttaisi. Niin joo, ja ensi viikolla on myös toinen stressin aihe, kun lopultakin minulle kerrottiin, että työhöntulotarkastukseen ei tule kutsua, vaan se pitää varata itse. Ja kuulemma siihen kuuluu myös kaikille pakollinen huumetesti, joten yritän psyykata itseni sellaiseen mielentilaan, että pystyn antamaan virtsanäytteen, kun joku katsoo vieressä. Minulla on siis ujo rakko, enkä pysty aina käymään edes julkisissa vessoissa, joten ajatuskin tuosta näytteenannosta hermostuttaa. Luulisi, että tuohonkin olisi keksitty joku vähemmän nöyryyttävä tapa.

Ehkä yritän värjätä tukkani taas viikonloppuna. Olen silmäillyt sävyä 9.55, joten ehkä kokeilen sitä, vaikka se näyttää vähän liian tummalta. Olen käyttänyt kaikenlaisia proteiinihoitoja nyt viikon, niin toivon, että jotain tarttuisi jo.