Päivän uni<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Amia istuu pöydän ääressä vieraassa talossa ja pelaa korttia NN:n, yhden hänen isoveljensä ja Mitchin kanssa. Kesken pelin Amia päättää halata NN:ää lujasti. Halauksen aikana hän sanoo NN:lle: ”Kai sä tajuat, että tää on vaan unta?” NN halaa takaisin, on ensin pitkään hiljaa, mutta kuiskaa lopulta Amian korvaan: ”Then it is a good dream.”

 

***

 

Tänään oli taas hieno sää ja olin pihalla ottamassa aurinkoa koko iltapäivän. Sain myös luettua vaihteeksi yhtä kirjaston lainakirjaakin – Bernard Werberin ”Muurahaisten kapina” –kirjaa. Hieno kirja, kertoo pääasiassa muurahaisista ja on jatko osa kirjalle ”Muurahaiset”. Ja kun istuu pihalla aurinkotuolissa ja vilkaisee vähän maahan, niin siellähän niitä pikkuisia kammotuksia kipittää. En minä sinänsä pelkää muurahaisia, mutta en pidä niistä suunnilleen lainkaan. Ja sitten kun niitä on paljon, ne ovat pelottavia. Alkukesästä niitä olikin välillä siinä minun auringonottopaikalla laatoituksella ihan vilisemällä, joten minä sitten ryhdyin sotaan niitä vastaan. Ensiksi katseltiin, koska muurahaiset eivät tykkää vedestä. Sitten laitettiin hyönteismyrkkyjauhetta niihin sisäänkäytikoloille. Se toimi todella hyvin. Nyt siinä samassa kohtaa laattojen väliin menee jonkin sortin pistiäisiä. En ole varma, kumpi on pahempi.

 

Muutakaan tekemistä ei oikein ole. Paitsi nukkua ja katsella kaikenlaisia outoja unia. Ne ovat välillä kauhean kivojakin. Yleensä niissä on joku vanha tuttu, joka yhtäkkiä tupsahtaa jostain ja sanoo, että on ollut ikävä ja että olisi kiva tavata ja jutella, että mitä kaikkea kumpikin on tehnyt. Sitten on ikävä herätä, kun tajuaa, että en ole nähnyt kesäloman alettua kuin yhden ikätoverini, eikä kukaan ole kaivannut minua.

 

Ja sitten oli tuo NN-unikin. Näköjään tuollaiset NN-unet tulevat sarjoissa tai jotain. Hieno uni, mutta ikävän lyhyt. Aina kun tajuan unen olevan unta, minä menetän siitä otteen. Ihan aina. Olen yrittänyt niitä kaikenlaisia selkounikikkoja, mutta minä en vain pysty hallitsemaan unta heräämättäni. Silloin kun tajuankin, että uni on unta, niin en saa ikinä hallittua sitä.

 

Kerrankin näin unta, että olin Jedi-ritari ja että olin soluttautunut vihollisalukseen. Tajusin, että se oli unta ja ajattelin, että todella hienoa! Sitten tuli kuitenkin vastaan yksi Sith ja hän hoksasi minut. Minä sitten vain itsevarmana ajattelin, että haluan, että tuo ihminen ei huomaa minussa mitään omituista. Hän kuitenkin antoi hälytyksen ja kauhea määrä sotilaita ympäröi minut ja itse Keisari tuli. Hän oli pelottava. Minä sitten ajattelin, että juoksen vain pakoon, mutta en pystynyt edes siihen. Olin täysin tietoinen, että se oli unta, mutta en silti voinut edes liikuttaa itseäni, saati sitten vaikuttaa muiden tekemisiin. Päätin sitten herätä, kun uni kävi liian epämiellyttäväksi.

 

Ja tuo NN-unikin loppui lyhyeen. Tuo lause on tietenkin TSH-leffasta. Kakkosesta, siitä kohdasta kun Aragorn näkee unta Arwenista. Sitten Aragorn sanoo, että se on unta ja Arwen vastaa noin. Minä olen aina halunnut nähdä tuollaista unta, jo monta vuotta. Yläasteelta asti. Ja nyt näin. Se ei ollut kylläkään niin hohdokasta kuin olin luullut. Se oli surullista. Tuon NN:n kommentin jälkeen se kaikki alkoi vain haalistua. Niin käy melkein poikkeuksetta, kun tajuan jonkun unen olevan unta. Tulen itsestäni liian tietoiseksi ja herään. Yritin sitten epätoivoisesti pitää kiinni NN:stä ja halata häntä, mutta hänestä tuli sellainen läpinäkyvä ja hän haihtui pois, eikä hänestä saanut otetta.

 

Jotenkin hieno kokemus kuitenkin. Olla unessa ja sanoa uni-ihmiselle, että kai hän tajusi, että se oli unta. Joskus aikaisemminkin olen tosin sanonut noin, mutta ne uni-ihmiset ovat vain loukkaantuneet. Minä olen liian looginen unissani tämänkin suhteen. Minun uni-ihmiseni ovat selkeästi uni-ihmisiä, joten he eivät voi tajuta, että ovat uni-ihmisiä. He eivät tiedä sitä, vaan heille se on todellisuutta. Joo, olen nukkunut ehkä vähän liikaa tai miettinyt unia liikaa, kun olen kehittänyt tällaisen unimaailman.

 

Mutta sitten tuli tällainen hieno uni, jossa totesin unen olevan unta. NN oli siinä unessa sitten vain ihan hiljaa ja tuntui punnitsevan tilannetta, ennen kuin heitti tuon TSH-kommentin. Ei, en usko tippaakaan siihen, että unet voisivat olla yhtään mitään muuta kuin oman pään tuotoksia, mutta tällainen uni tuntui kuitenkin paljon todellisemmalta kuin tuollaiset massaunet, joissa uni-ihmisetkin ovat tavallisia, eivätkä lainkaan tietoisia itsestään.

 

Minulla on ikävä NN:ää.