Yliopiston selkeyttä

Amia: *lähestyy laskuharjoitusten jälkeen yhtä mikrobiologian labrojen vetäjää* ”Ööh, tota, minne ne piti ne työselostukset palauttaa?”
Vetäjä: ”Selkkariin.”
Amia: ”...Hmm. Niin, mutta missä se on?”

***

Amia: *näpyttelee sähköpostia kemian luennoitsijalle lisätehtävistä* ”...Minulle on kuitenkin jäänyt epäselväksi, mistä näitä lisätehtäviä voin saada ja minne minun tulee ne palauttaa. Kysyisin myös, voinko osallistua tenttiin lainkaan, jos minulla ei ole tarpeeksi laskuja siihen mennessä laskettuna?”

Luennoitsija: *vastaa Amialle* ” Sen jälkeen kun laitoksen kanslisti on nimilistoista selvittänyt ketkä opiskelijat joutuvat täydentämään laskuharjoitus-osuuttaan lisätehtäviä tekemällä, toimitan niitä saataville kansliaan, jonne myös ratkaisut (määräaikaa ei ole) voi toimittaa (tai suoraan minulle; myös sähköposti käy). Kaikki KBO:n osuudet (lopputentti, laboratoriotyöt, laskuharjoitukset) voi suorittaa erikseen, joten tervetuloa tenttiin perjantaina.”

Amia: *jättää kysymättä: ”Mikä hemmetin kanslia?!”*

***

Matikan luennoitsija: *lähettää kaikille sähköpostia* ” Välikokeen tulokset ovat nyt valmiit. Lista vähintään 8 pistettä saaneista on matematiikan ja tilastotieteen ilmoitustaululla.”

***

Tuollaista. Missä on selkkari? Missä on kanslia? Missä on matematiikan ja tilastotieteen ilmoitustaulu? Tuohon ensimmäiseen sain tosiaan kylläkin vastauksen, kun kysyin sitä suoraan, ja jopa löysinkin sinne ja sain työni palautettua. En tiedä mitään mistään kansliasta kylläkään, mistä tuo kemian luennoitsija puhuu. Ehkä meillä joku sellainen jossain on. Varmaan pitää mennä kysymään jostain infopisteestä, missä sellainen olisi.

Luulin, että matikantulokset tulisivat sähköpostilla (niin kuin sen alkutasotentin tulos tuli), mutta näköjään ei. Sentään tuohon sähköpostiin oli merkitty talo ja kerros, mutta en usko, että se välttämättä kauheasti auttaa. Tuppaavat nämä rakennukset olemaan niin isoja ja sokkelomaisia, että ei niistä löydä välttämättä edes tietä ylös. Tämä minulle kävi siinä varsinaisessa rakennuksessa, jossa on suurin osa luennoista. Piti sitten yrittää mennä kolmanteen kerrokseen kerran opettajatuutoritapaamiseen, mutta enhän minä tiennyt edes, että miten sinne pääsee. Löysin sinne sitten kuitenkin melko helposti, kunhan löysin ne portaat.

Perjantaina oli sitten se kemian tentti. Kaksi osioita. Ensimmäisessä osiossa oli neljä vaihtoehtoa, joista yksi oli oikea. Pisteytys meni niin, että oikeasta pisteestä sai 3 pistettä, vastaamattomasta 0 ja väärästä -1. Osan jopa tiesin, mutta loppuihin veikkasin sitten jotain, kun oikeaan osumisesta sai kuitenkin paljon enemmän pisteitä kuin menetti. Toisessa osiossa oli oikein/väärin –väittämiä, joista sai oikeasta pisteen, vastaamattomasta nolla, ja väärästä meni piste. Tuon kanssa piti sitten oikein miettiä, että mihin vastaa ja mihin ei. Aika paljon jätin tyhjäksi, kun ei tuollaisella pisteytyksellä kannata liika veikkailla. Osan tiesin tai ”arvasin vahvasti”, mutta muutama silkka arvauskin mukana on. Saa nähdä, miten menee. Jos menee edes läpi, niin voin sitten huoletta jatkaa tätä nykyistä taktiikkaa, että luennoilla en käy (tai jos käyn, niin nuokahtelen) ja että tentteihin vilkaisen vähän aineistoa siten edeltävänä iltana. Heh. Pääsisikin läpi...

Nuo matikan tulokset pitäisi raahautua kyllä katsomaan. Minä vihaan tuollaisia juttuja. Miksi eivät muka voi laittaa niitä johonkin järkevään paikkaan? Olisi edes joku yksi paikka, jossa olisi kaikki tuollaiset jutut, jotka liittyvät jotenkin tentteihin tai lisätehtäviin tai tuloksiin tai töiden palautuksiin ja sellaisiin. Miksi ihmeessä niitä pitää ripotella ympäri kampusta ties miten moneen eri rakennukseenkin?

Keskiviikkona harhailin lisäksi ympäri yhtä toista rakennusta, kun oli ilmoitettu vain luokka, eikä minulla ollut aavistustakaan, missähän sellainen olisi. Rakennus löytyi lukkarista, mutta minä sitten haahuilin siellä sellaiset kaksikymmentä minuuttia kiertäen rakennusta ja mennen välillä sisään ja katsellen, jos jossain näkyisi joku kyltti, jossa ohjattaisiin sinne luokkaan tai jos vaikka menisi ohi joku tuttu, jonka tietäisin olevan menossa sinne myös. Lopulta löysin oikean paikan, kun löysin yhdestä ovesta sisään mennessäni seinältä sellaisen karttapiirrosjutun, josta näkyi kaikki kerrokset ja niiden luokat.

Yliopisto siis jaksaa edelleen ärsyttää.

Ja taas kerran joudun selittämään samasta ongelmallisesta aiheesta kun joskus tämän blogin alkuvaiheessakin. Enkä tykkää. Vaihteeksi ärsyynnyin kunnolla siihen matikkatyyppiin ja ajattelin sitten, että ei sitä yhteydenpitoa hänen kanssaan kestä enää. Ajattelin kuitenkin selvitellä asiaa mesessä, jos vaikka löytyisi jokin ratkaisu.

Kauhea riita. Siis minun puoleltani. Tyyppi vain oli kauhean sovitteleva ja marttyyrimainen, joka ärsytti minua tietysti entisestään. No, lopulta sitten päästiin sovintoon. Ja minä jouduin taas tajuamaan, että siinä tilanteessa oli osittain kyse siitä samasta mistä aina ennenkin: minä en osaa olla kaveri poikien kanssa. Minä olen yrittänyt sitä ties miten monta kertaa, mutta ne menevät aina siihen, että minä alan ärsyyntyä melkein jokaisesta asiasta, kun jostain syystä mieleni päättää tulkita kaiken joksikin negatiiviseksi.

En vain tajua, mistä tuollainen johtuu! Minä en halua ”tahallani” ymmärtää väärin asioita, mutta jotenkin ne väärinymmärrykset tunkevat minun mieleeni ihan väkisin. Ja miksi se tulee aina poikien kanssa? Miksei koskaan tyttöjen? Ei heissä nyt niin paljon eroa pitäisi olla. Mutta silti minä ärsyynnyn aina jostain poikien tekemistä asioista. Mitä minä voisin tehdä? Aina kun kiukustun ja alan näpytellä vihaista vastausviestiä, jossain pääkallon pohjanurkassa huutaa se järki, että älä tee sitä, ei ole mitään järkeä, eihän tuo ollut se pointti, ei hän tarkoittaisi loukata sinua tahallaan. Mutta se on siellä pohjanurkassa ja olen niin ärsyyntynyt, että sillä ei ole paljon vaikutusta. Sitten jälkeenpäin, kun olen kiukustunut ihan turhaan ja minua korjataan, niin sitten joko ärsyynnyn entisestään (koska olen muka taas ollut väärässä, vaikka kyse oli mielestäni siitä, että tyyppi ilmaisi asian niin väärin) tai sitten minua nolottaa kauheasti.

Ja nyt minua nolottaa. Ihan törkeästi. Ei tule heti mieleen, koska olisi viimeksi nolottanut näin paljon. Tekisi mieli vajota vain maan alle lopullisesti, ettei tarvitsisi muistaa, miten olin täysi idiootti – taas.

Tästä tulee mieleen sekin, miten me ykkösellä oltiin melkein kavereita NN:n kanssa, mutta miten minä sotkin senkin. Se nakertaa minua vieläkin. Mietin aina silloin tällöin muutenkin, että ”mitä jos”. Mitä jos minä olisinkin osannut olla hänen kaverinsa? Mitä jos minä en olisi vetänyt sitä kauheaa etäisyyttä häneen? Mitä jos minä en olisi jättänyt häntä sohvalle yksin ja aloittanut kokopäiväistä hengailua Nanin kanssa?

Tuon suhteen vaivaa se, mikä vaivaa kauhean usein muutenkin: jos minä olisin toiminut eritavalla, asiat voisivat oikeasti olla paremmin. Jos minä en olisi tällainen, mitä olen, niin ehkä jotain olisi voinut muuttua lukion aikana, enkä nyt jumittaisi täällä asunnossani opiskellen ainetta, jota en halua opiskella. Ehkä minä en olisi niin yksin. Ehkä minä voisin olla jopa vähän onnellinen.

Mutta ei. Turha on miettiä tuollaista, se on ollutta ja mennyttä, eikä sitä pysty muuttamaan enää. Häiritsee vain se, että jos minulla oli tämä outo miespuolisten ihmisten vastaisuus –juttu jo lukion alussa, enkä ole päässyt siitä eroon, vaikka olen miten yrittänyt, niin voinko minä sitten ylipäänsä päästä siitä eroon? Minä haluan, mutta se tuntuu niin vaikealta. En haluaisi suhtautua ihmisiin sukupuolisidonnaisesti, mutta siitä huolimatta huomaan itsekin jatkuvasti, miten erilailla käyttäydyn miespuolisia melkeinkavereita kohtaan kuin naispuolisia. En minä kyllä tule aina niin kauheasti toimeen tyttöjenkään kanssa, mutta heidän kanssaan se ei mene sentään sellaiseksi suoraksi tappelemiseksi ja loukkausten heittämiseksi. Joskus he ärsyttävät suuresti myös, mutta siitä pystyn pääsemään jostain syystä helpommin yli kuin noista poikien aiheuttamista (usein täysin järjettömistä) ärsyyntymisistä.

Tänään pitäisi tehdä kaikki ATK-hommat, jotka sisältävät Excel-taulukon ja diagrammin, 3-5 –sivuisen Word-esitelmän sekä PowerPoint –esityksen. Palautettava ennen huomista aamu kahdeksaa. Olen saamaton taas. En ole tiskannut, laittanut ruokaa, siivonnut kämppää, enkä myöskään pikkukamujen häkkiä. Se pitäisi ainakin siivota, mutta olen ihan vetämätön. Ei jaksa. Ei pysty.

Väsyttää. Ja itseinho valtaa taas alaa mitä suurimmissa määrin.