Sain siis tämän blogin asiat toimimaan ja jopa ulkoasu on sellainen kuin halusin. Nyt siis pääsen itse asiaan: tunteiden ja ajatusten purkamiseen. Myös kai jotenkin pitäisi tätä blogin osoitetta levittää jotten vai kirjoita netissä sivukaupalla muille (tavallaan muille, mutta tavallaan itselleni), vaikkei kukaan lue.

Kyllä kyllä. Mutta sitä levittämistä minun ei oletettavastikaan tarvitse pohtia tässä ja nyt. Haluaisin kuitenkin nyt luultavasti suunnilleen ainoan kerran osoittaa muutaman sanan suoraan niille, jotka blogiani sattuvat joskus lukemaan ja mahdollisesti jopa kommentoimaan. Ensinnäkin tuosta kommentoinnista: Toivon kovasti, että joku vaivautuisi kommentoimaan. Mieluusti myös toivoisin, että kommentoidessanne käyttäisitte sellaista nimeä, joka ei ole minulle entuudestaan tuttu. Jos tiedän, että tuttu, ihan vain nettituttukin, lukee ajatuksiani, menen lukkoon ja ahdistun. Tavallaan typerää, sillä eihän nimi mitään muuta, mutta se saa minun oloni tuntumaan turvallisemmalta ja siltä, että pystyn puhumaan asiat sellaisina kuin ne ovat minulle, enkä sellaisina, kuin puhuisin ne jollekulle tuntemalleni. Ja siinä on iso ero, uskokaa pois.

Ja mitä voitte kommentoida? Te voitte joko vain antaa osanottonne (säälejä en tosin ota vastaan), yrittää selittää, miten ratkaisu johonkin ongelmaani on aivan liian ilmeinen, tai sitten kysyä kysymyksiä. Kysymyksillä voitte joko yrittää saada lisää tietoa tai tarkennusta jostain asiasta, jota ette ole minun selityksestäni tajunneet, tai sitten yrittää auttaa minua eteenpäin jonkun asian ajattelussa kysymällä kysymyksen, jota toivoisitte minun pohtivan tai jonka pohtimisesta arvelisitte olevan minulle apua ongelmien ratkaisussa. Tarinoita, joita luultavasti silloin tällöin ilmestyy blogini sivuille, teidän ei tarvitse kommentoida (jos ette välttämättä halua mainita niiden sisällöstä jotain), sillä ne eivät ole kirjoituksia, jotka olen kirjoittanut yleisölle. Ne ovat vain kirjoituksia, jotka olen kirjoittanut vain itselleni selkiinnyttääkseni ajatuksiani ja muuttaakseni ne muotoon, jossa niitä on helpompi käsitellä. Laitan ne kuitenkin tänne, jotta joku voi halutessaan lueskella niitä ja pohtia asioita, jotka niissä nousevat esille.

Ja teille tutuille (ja myös ei tutuille), jotka harkitsette blogini lukemista, joudun lausumaan varoituksen sanan. Nämä kirjoitukset, joita tänne aion laittaa, paljastavat hyvin paljon ja hyvin tarkasti ajatuksiani, joista en muutoin suostu puhumaan. Pääaiheena ovat ihmissuhteet, sillä olen huomannut, että ne ovat elämäni perusta. Ja koska kaverieni kanssa on melko tasaista, ongelmat koskevat pääasiassa suhteitani vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Ja jos teitä ei kiinnosta lukea kenenkään rakkauselämästä (tai rakkaudettomasta elämästä), painakaa nyt sitä x-kirjainta siellä ruudun oikeassa ylänurkassa. Sama toiminto myös silloin, jos teitä hirvittää ajatus, jossa esiintyvät sanat "Amiale", "rakkauselämä" ja "yksityiskohtainen". Jos kuitenkin pystytte elämään asian kanssa, ja lukemaan kiinnostuneena ja myötätuntoisena, miten minä tuskailen vaaleanpunaisten tunteideni kanssa, lukekaan ihmeessä!

Ikärajoista voinen sanoa sen verran, että jos paha angst-kausi iskee, niin teksti voi muuttua kaikille sallitusta (tai ehkä en tätä kuitenkaan ihan pikkulapsille suosittelisi) ainakin K-15. Mutta jos siedätte ajatukset vaaleanpunaisten perhosten lentelystä vatsassa ja käsikädessä kulkemisesta sekä vastakohtana hysteeriset tekstit väkivallasta itseä kohtaan, voitte lukea kaiken. Jos jompikumpi "genreistä" tuntuu vastenmieliseltä, mutta toinen kiinnostavalta, voin sanoa, että laitan aina sellaisen otsikon, jotta voitte päätellä tekstin sisällön. Ja jos angst-teksti menee yli K-15, laitan siitäkin varoituksen heti tekstin alkuun (tai jo otsikkooon).

Tänäänkään en vielä kirjoittele paljon ajatuksiani, sillä kun olen nyt puhunut lukijoille suoraan, asioideni selostus ei käy yhtä luontevasti kuin jos en olisi puhunut. Nanin kanssa nähtiin kuitenkin eilen, kun hän tuli meille kylään. Katseltiin yhdessä hänen vanhoja kerhokuviaan ja sitten molempien tämän vuoden luokkakuvia ja analysoitiin ihmisten ilmeitä. Sen jälkeen sitten puhuttiin muista asioista, joista päälimmäisiksi nousivat NN, TKK ja sitten poika, josta Nan pitää. Välillä lipsuttiin "vähän" sivuraiteille, kun ryhdyimme puhumaan siitä, miten eri äänet ja sanat ovat tietyn värisiä. Analysoimme muunmuassa näiden kolmen pojan nimien värit, äänten värit sekä hahmojen värit. TKK on oikealta nimeltään hyvin vaalean turkoosi, mutta enemmän sininen kuin vihreä (TKK-nimitys taas on aivan tummanvihreä). Hänen äänensä on melko siniharmaa ja hahmona hän on hyvin haalea sininen. Yhteenvetona voisi siis sanoa, että TKK on hyvin haalea tyyppi.

NN sitten, jonka äänen selityksestä koko värikeskustelu lähti liikkeelle (Nan ei ole koskaan kuullut hänen ääntään, joten yritin selittää sitä hänelle), on nimeltään tumman violetti (NN-nimitys on keltaruskea). Hänen äänensä on tummanruskea (ehkä hieman punertava) ja hahmona hän on joko täysin musta tai hyvin hyvin hyvin tummanvioletti.

Tänään ei enempää. Pelkän alkutilanteen selittämiseen menee kunnon tovi ja monta pitkää viestiä, mutta ehkä se sitten selkiinnyttää asioita minullekin. Olen huomannut sen ainakin matikan suhteen; Jos en tajua jotain asiaa, tajuan sen hyvin usein silloin, kun yritän selittää sitä äidilleni, jotta hän voisi sitten auttaa minua selvittämään jonkun laskun, jota en osaa laskea. Toivottavasti ihmissuhdeongelmien ratkaiseminen toimii kuten matikka, mutta jos se on yhtä vaikeaa, olen todellakin pulassa.