Jaaaaaahas.

Nyt taas asioista tulee mielenkiintoisia. Näin tänään yhtä osastolaista naista, sitä minulle läheisintä. Hänellä oli minulle yksi asiakin, mikä oli se, että kun kerran osastolla ohimennen mainitsin, että minulla on blogi, mutta että ette sitten mene etsimään sitä mistään, niin hän oli kuitenkin tehnyt niin ja lukenut minulta 3-4 kirjoitusta. Hitto. Yritin sitten kysellä, että oletko varma, että se oli juuri minun blogini ja hän sanoi, että kyllä aika varma. Paitsi siis jos oli paljon päiväosastolla olevia ihastuneita tyyppejä, jotka fuskasivat juomapeleissä korttien paikkoja siirtämällä, kun muut olivat tupakalla.

Hän sanoi kuitenkin, että ei edes muistanut muuta kuin sen juomapelifuskaamisen - paitsi sitten tietysti tämän Thomas asian, mutta se nyt oli hänelle siihen mennessä jo ihan selvä juttu muutenkin, niin ei siinä hänelle oikein mitään ollut. Sen jälkeen sitten sanoi, että tunsi olonsa kauhean syylliseksi, kun kirjoitin niin henkilökohtaisista asioista, että oli jättänyt lukemisen siihen. Lupasi myös, yrittää olla jatkossakin lukematta, mutta saahan nähdä miten onnistuu...

No, olipas sentään ainutlaatuinen tilanne kuulla jonkun toisen arvio tilanteesta, johon kukaan, jolle olen aiheesta puhunut, ei ole luonnollisesti osannut sanoa kauheasti mitään, kun ovat olleet minun juttujeni varassa. Tämä analyysi meni näin:

Aluksi tämä ihastuminen tuntui olevan kuulemma jotenkin enemmän Thomasin puolelta kuin minun, mutta sitten etenkin synttäribileitteni jälkeen koko homma lähti liekkeihin. Sen jälkeen kuulemma sen näki etenkin osastolla todella selkeästi, ihan siitä, miten suhtauduttiin toisiimme, että tuossa nyt on jotain. Tälle naiselle oli itsestäänselvää, että tämä tunne on kyllä ollut molemminpuolinen ja että me oltiin molemmat jotenkin jänniä ja erilaisia, mutta meissä oli kuitenkin myös jotain tuttua ja lämmintä. Ja meillä oli todella paljon yhteistä ja jonkinlainen yhteys toisiimme.

No, sitten kerroinkin jotain, mitä hän ei tiennyt, vähän tästä riidasta ja kun mainitsin Jaskastakin, niin hän vain huudahti, että voisiko Thomas olla mustasukkainen. Siinä vähän sitten tuskailin ja sanoin hieman nolostuneena, että hieman yritin yhdessä vaiheessa tehdä Thomasia mustasukkaiseksi Jaskan avulla, jne. Hän todella hämmästyi, kun sanoin Thomasin sanoneen, että ketään meistä ei halua deittailla, tms. Ja sanoi sitten, että kun Thomas ei kerran siihen, että sanoin olleeni ihastunut häneen, mitään sanonut, niin taatusti hän sitten siihen lupaamaansa kirjoitukseen jotain siitä sanoisi. Sitten kun sain vielä tekstiviestinkin kesken tuon, niin tämä nainen sanoi heti, että toivottavasti se on Thomas. (No ei ollut, oli - yllätys yllätys - äiti.)

Lisäksi sain tietää, että se onkin jo perjantaina, kun mennään pokeria pelaamaan, eli ylihuomenna viimeistään sitten näkee Thomasin, mutta toki sitä toivoisi jotain selkeyttävää viestiä häneltä, että onko kaikki nyt ihan oikeasti ok. Jotenkin nyt sitten ei vaan voi olla toivomatta, että en sittenkään olisi ollut väärässä. Etenkin kun tämän naisen tulkinnat sopivat niin yksiin omien tulkintojeni kanssa, ihan tuosta lähtöasetelmasta lähtien.

Jotenkin nyt sitten mielessä on, että mitähän ne muut osastolaiset ajattelevat minun ja Thomasin väleistä, jos kerran tälle tyypille koko ihastelu oli ihan päivänselvä juttu. Minä kun luulin, että tämä oli oikein hieno salaisuus, josta kukaan ei ollut päässyt perille tai ylipäätään huomannut mitään.

Thomasilta ei tullut eilen mitään tosiaan, eikä ole tullut tänäänkään, mutta jotenkin hän oli siinä hänen viestissään, jonka lainasinkin tänne suoraan edellisessä tekstissä, oli niin tyypillinen Thomas, se ihana, huomaavainen ja kilttisieluinen Thomas. Ja silloinkin kun asiat olivat parhaimmillaan päin, silloin viikkoja sitten, Thomasin aikataululupaukset olivat yhtä tyhjän kanssa, joten oikeastaan nyt jotenkin hymyilyttää vain tuo, kun eivät nuo annetut ajat vain pidä.

Mutta sain hyvin siivottua kämppää, vaikka en saanutkaan sitä valmiiksi niin, että olisin tuon osastolaisen naisen voinut kämppääni kutsua. Mutta ensimmäistä kertaa ikinä vaatehuoneeni on jopa siisti. Ja oikeasti siisti ja tavaroille on omat hyllynsä ja siellä myös on enemmän tavaraa kuin koskaan ikinä aikaisemmin. Olen saanut myös tämän toisen huoneen melkein siivottua, enää keittiö ja rottahäkit ovat jotain aivan karmeaa. Keittiökin näyttää heti paremmalta, kunhan pesen tiskit ja jotenkin järjestän sen ison matkalaukkuni tavarat jonnekin, jolloin saan sen supermatkalaukun myös vaatehuoneeseen hyllyn alle. Kirjahylly on myös käytössä todella tehokkaasti, kuten myös se senkki, jossa on rottien kamat. Imuroinkin tämän toisen huoneen jo ja kaikki on aika lailla järjestyksessä jo. Toki aion pestä myös itse rotat, koska haluan vain, että kaikki on täydellistä.

Mutta vitsit minun pitää hankkiutua eroon vielä tuosta pesukoneesta (keino on jo löytynyt!) ja mahdollisesti sitten harkita jonkinmoista lipastoa tai jotain. Vessa/kylpyhuoneeni on nimittäin niin pieni, että minun tarvitsee oikeasti tunkea niitä peruskamojani jonnekin muualle, kun eivät mahdu kaikki siihen peilikaappiin, mikä siellä on. Korujakin ja hiusklipsejä ja ponnareita alkaa kertyä jo niin paljon, että niillekin pitäisi löytää joku paikka sen peilikaapin sijaan, jossa ne tällä hetkellä vievät tilaa. Hitto, olen kai kuitenkin naisellisempi kuin olen ajatellut, kun minulla on tarve säilyttää ihan valtavaa tavaramäärää vessassa.

Hitto. Kumpa tuo Thomas-juttu onnistuisi. Olisi jotenkin niin hienoa ja eeppistä, vaikka toisaalta myös jotain hemmetin pelottavaa, mutta nyt ainakin on ensimmäinen riita takana ja sitten sain siinä heittettyä sen, että minulla on tunteita häntä kohtaan, joten kai tämä nyt jotenkin johonkin päin liikkuu. Voi kun tuo osastolainen nainen olisi oikeassa ja kumpa se minun intuitioni olisi ollut oikeassa, kerrankin!