Hemmetin kurja olo. Tuntuu kuin olisin ollut ainakin viikon jo kipeänä, vaikka todellisuudessa on kulunut vasta neljä päivää. Ärsyttää ja olo on mennyt jopa huonompaan suuntaan, vaikka kuume onkin jo laskenut. Ääni on kokonaan kadonnut ja todennäköisesti poskiontelotulehdus kehittyy, koska pään toiseen puoleen sattuu koko ajan, ihan koko ajan, särkylääkkeistä huolimatta. Lisäksi kun aivastaa tai yskii, niin tuntuu, että pää melkein hajoaa sen kivun takia.

Ilmeisesti myös käsite "sairausloma" ei koske minua. Sekä tänään että eilen olen ollut sähköpostitse yhteydessä kokopäivätyön pomooni, tai pikemminkin hän on ollut yhteydessä minuun ja pommittanut minua sähköposteilla ja kun en ole vastannut (miksiköhän?) niin on tullut sitten perään äkäisempää viestiä, että etkö saanut aikaisempaa viestiä, mikset vastaa, mitä projekteja olitkaan tehnyt, oliko niissä miten ongelmia, tms. kai tulet huomenna töihin, meillä on töissä sellainen tilanne, ettei sairauslomalla vain voi olla minkään pikkuisen nuhan takia, vaan kaikkien työpanosta tarvitaan.

Ja siis minä vielä pari viikkoa sitten sovin, että pidän jatkossa keskiviikot vapaana, mutta nähtävästi se ei sovikaan enää, kun pomo on tänään ollut kiristämässä minua tulemaan huomenna (keskiviikko!) töihin. En kyllä ole menossa, koska ääntä ei tosiaan tule ja on hankala tehdä puhelintyötä ilman ääntä. Plus pää on sen verran kipeä, että kaikki lukeminen saa olon tuskalliseksi.

Myös Natalia toisesta työstä on soittanut minulle työasioissa sekä eilen, että tänään. Se ei haittaa niin paljon, koska hänestä kun tuli n. kuukausi sitten tiiminvetäjä, hän päätti ottaa minut ns. "oikeaksi kädekseen". Lisäksi hän on kiva ja haluan ylipäätään auttaa sitä meidän tiimiä toimimaan mahdollisimman hyvin. Hänkin kuitenkin sanoi, että kipeänä ei kyllä kannata tulla töihin, mutta jos voisin saada itseni edes jonkinlaiseen kuntoon perjantaiksi, jotta voisin päästä vuoroon, niin olisi ihan mahtavaa, koska tämä minun sairauspoissaoloni alentaa tiimin yleistä tulosta.

Minä en ole edes kipeä mitenkään usein! Onko tämä nyt ehkä neljäs tai viides kerta tänä vuonna. Aikaisemmat poissaolot ovat myös olleet lyhyitä, koska näin kipeä en ole ollut sen jälkeen kun palasin Lontoosta mukanani jokin aivan kauhea tauti. Tämäkin on todennäköisesti influenssa tavallisen nuhakuumeen sijaan, kun aluksi oli todella korkeaa kuumetta ja voimakasta kurkkukipua, ja nyt olo vain jatkuu yhtä huonona.

Ja mitä lepäämistäkään tämä nyt on, kun minua velvoitetaan lukemaan työsähköpostiani jatkuvasti ja minulle soitellaan työasioissa. Niin ja kipeäkään ei saisi olla, ei ainakaan liian pitkään, kun siitä voi aiheutua haittaa niille, joille minä työskentelen. Ja ilmeisesti ilmapiiri töissä on taas harvinaisen paska, kun minulle on tullut myös niitä koko toimistolle yleisesti lähetettyjä sähköposteja, joissa ollaan mm. sanottu, että internetin käyttö muuten kuin työasioissa on kokonaan kielletty työaikana ja jatkossa jos sellaisesta jää kiinni, saa rangaistuksen.

Tuonkin voi periaatteessa ymmärtää, mutta kun käytännössä työnteko menee puhelintyössä niin, että kopioit numeron rekisteristä parilla klikkauksella. Sitten laitat nettipuhelimen parilla klikkauksella soittamaan siihen. Se, että nettipuhelin alkaa edes hälyttää, kestää n. 20 sekuntia. On myös hyvin yleistä, että puhelimeen ei vastata, jolloin puhelu kestää n. 30 sekuntia, jonka aikana ei voi mitenkään tehdä yhtään enempää työtä. Mutta jos mietitte, että istuisitte minuuttikaupalla tekemässä työtä, jossa pitää vain odotella, että jotain tapahtuisi, niin onko maailmanloppu, jos siinä samalla klikkailee esim. netissä uutisia?

Lisäksi se asenne, jolla noista ilmoitetaan, on sellainen halveeraava. Tuossakin toimistonlaajuisessa viestissä sanottiin lisäksi, että jos joku ei pysty pidättäytymään tuollaisesta toiminnasta, niin kannattaa tulla pyytämään vaikka lyhyempää työaikaa, niin voi päivitellä sitä Facebookkia sydämensä kyllyydestä ihan omalla ajalla.

Niin joo ja vielä yksi juttu piti sanoa. Eilen tuli Huippumalli haussa, jonka pakottauduin katsomaan päänsärystä huolimatta ja sitten ajattelin vetää parit kierrokset harjoittelukävelyä uudehkoiissa kiilakorkokengissäni. Minulla ei ole ennen moisia ollut ja ihan siinä päkiänkin alla on sellainen 3-5 sentin koroke. Pari kertaa aikaisemminkin olen niillä jo kävellyt, mutta nähtävästi (yllätys yllätys?) ei ollut yhtään hyvä idea kokeilla kipeänä moista. Oikea kenkä ja jalka päättivät yhtäkkiä kaatua. Siis kokonaan sivulle. Ilmeisesti kipeänä on hitaammat refleksit tai jotain, mutta en siis ehtinyt edes tajuta mitään ennen kuin makasin keskellä lattiaa ja tunsin aivan järkyttävän kivun nilkassani.

Vaikka olen paljon tyhmää tehnyt ja korkokengillä koheltanut, niin näin ei ole koskaan aikaisemmin käynyt. Saattaa tosiaan olla, että se, että olin kipeä, vaikutti asiaan. Itkin hetken kivusta paikallani uskaltamatta liikkua ja vain anellen, että olisipa se jalka kunnossa. Nilkka oli paikoillaan, mikä oli tärkein asia, mutta aluksi pystyin vain vaivoin liikuttamaan varpaitani. Itse jalkaterä nilkastakin liikkui hieman, mutta sattui todella.

Tänään kun piti lähteä kauppaan, tarkistin nilkan ja siihen on ilmestynyt ihan uusi patti. Se nilkan ulkosyrjällä oleva pikkuinen patti oli laajentunut sinne jalkaterään päin ja muuttunut pienestä kohoumasta sellaista puolikasta golfpalloa muistuttavaksi pehmeähköksi palluraksi. Sanoisin, että nilkkani siis nyrjähti, mikä on harvinaisen typerää minulta, koska se toinen työni on periaatteessa pelkkää kävelyä ympäriinsä. Ehkä huomenna näytän sitä terveysasemalla, kun on pakko mennä hakemaan lisää sairauslomaa, mutta innostunut asiasta en ole. Olen laittanut siihen jotain sellaista apteekista ilman reseptiä saatavaa voidetta ja on se jo hieman parempi, vaikkei turvotus olekaan laskenut. Mitä muutakaan sille voisi tehdä? Paitsi minut voisi määrätä lepuuttamaan jalkaa ja välttämään pitkiä kävelymatkoja parin viikon ajan. Ei yksinkertaisesti tule onnistumaan!

Lisäksi edellisen kerran kun olin flunssassa, joka oli oikeaa riemua verrattuna tähän, silloinen minut tarkistanut sairaanhoitaja sanoi, että ai, sinulla on kaksi työtä. Siitähän tämä voi johtuakin, tämä sairastuminen, kun tekee kahta työtä. Miten pitkään olet tehnyt kahta työtä? Niinkö kauan! Tuollisella tekee vain itselleen haittaa, eikä ole oikeudenmukainen työnantajiakaan kohtaan, kun on jatkuvasti kipeä.

Siis vittuako se jollekin sairaanhoitajalle kuuluu?! Ja minä en tosiaankaan siis ole "jatkuvasti" kipeä, vaan suunnilleen yhtä usein kuin muutkin, jos en jopa harvemmin. Ja pakkohan sitä on tehdä sen verran töitä, että selviää ihan arkipäiväisistä menoista.