Olen miettinyt asioita taas. Se on aina paha merkki. Tuntuu, että olen muutaman viikon jotenkin ihmeellisesti pystynyt olemaan miettimättä mitään muuta kuin töitä, rottia ja Pokemon GO:ta. Mutta nyt analysaattori on viikonlopun jälkeen pyörähtänyt taas käyntiin. Mietin Korpinkynttä ja Harjoittelupaikkarohmua, ja sitä, miten he saavat kumpikin minun oloni tuntumaan erityiseksi. Harjoittelupaikkarohmu laittoi minulle WhatsAppissa viestejä sunnuntainakin, ihan tavallisia, kyseli, miten pitkään olimme jatkaneet ja kertoili, mitä oli itse tehnyt. Ja Korpinkynnen kanssa bondattiin silloin lauantaina juttelemalla Star Warsista, mikä oli kiva, koska Arrow on myöhäisherännäinen Star Warsin suhteen, eikä hänellä ole vahvoja tuntemuksia aiheesta.

Korpinkynsi puolestaan sanoi inhonneensa Last Jedi -leffaa niin paljon, että vakavasti harkitsee kaikkien tulevien Star Wars -leffojen boikotoimista. Ja hänenkin kaikkien aikojen sankarinsa on Luke Skywalker. Ja hän suhtautuu rottiini selkeästi eri tavalla kuin Arrow. Se Arrown suhtautuminen on tullut vähitellen ilmi. Joskus puhuin jostain rottiin liittyvästä asiasta, joka ei kuitenkaan ollut mikään rotta-spesifi aihe, mutta johon Arrow vain sanoi, että ei tiedä mitä sanoa, koska ei tiedä rotista mitään. Ja nyt kun puhuin siitä, miten sosiaalisia rotat on, Arrow sanoi, että ai kun hän luuli, että ne tulevat katsomaan vain koska luulevat saavansa ruokaa. Eikä hän erottanut rottiani toisistaan. Tietysti ymmärrän, että omaan silmään ne näyttävät kaikki erilaisilta, mutta minun päähäni ei vain mahtunut se, että hänen mielestään etenkin kaksi rottaa näyttivät ihan samoilta. Niillä on erivärinen turkki ja toisella on kihara turkki ja toisella suora karva. Korpinkynsi, joka myönsi että joo ne näyttävät kyllä aika samalta, alkoi kuitenkin heti opetella erottamaan niitä toisistaan.

Ja Korpinkynsi otti juuri sen suosikkirottani syliin ja selkeästi sekin luotti tähän, kun jäi siihen vain rapsutettavaksi. Sitten hän vielä sanoi, että kissat ovat hänen ehdoton suosikkieläimensä, mutta että rotista on tullut nyt ehdoton kakkonen.

En sanonut sitä silloin lauantain ja sunnuntain välisen yön kirjoituksessa, mutta nyt kun olen miettinyt asiaa senkin jälkeen, niin pakkohan se on nyt sitten sanoa. Olen miettinyt, että voisiko Korpinkynsi pitää minusta enemmänkin kuin vain kaverina. Se on tyhmä ajatus, koska selkeästi ajattelen niin melkein kaikista. Onneksi terapia alkaa taas parin viikon päästä, niin ehkä terapeuttini pystyy jotenkin parantamaan minut tästä harhailustani. Ja tämä ei ole vielä edes mikään niin vahva epäilys kuin mitä minulla oli Koodariopettajasta - jonka suhteen olin kai sitten väärässä. Tämä ei ole edes semmoinen keskitasoinen epäilys, joka minulla on aina välillä Lesteristä. Tämä on senkin alapuolella. Tai ainakin se on hyvin erilainen epäilys.

Lesterin ja etenkin Koodariopettajan suhteen se minun uskomukseni perustui hyvin vahvasti siihen, MITEN he tekivät asioita ja miten he reagoivat eri tilanteisiin. He vaikuttivat kumpikin reagoivan jollain tavalla läsnäolooni, jolloin "luonnottomalla" tavalla. Toisaalta siihen liittyi sellainen hermostuneisuus ja toisaalta sitten se, miten minulle tuli sellainen fiilis, että he viihtyivät seurassani. Koodariopettajan suhteen tuo jälkimmäinen tosin pätee aika huonosti, mutta hän tuntui puhuvan ei-yliopisto asiaa enemmän minun kanssani kuin muiden ja katsovan minuun useammin kuin muihin.

Korpinkynsi puolestaan... Hän on aina vain niin zen - täydellisen rauhallinen ja seesteinen. Silloinkin, kun kerroin silloin ennen lukukauden loppua silloin siellä baarissa sille meidän porukalle, että minusta Koodariopettaja on ihan upea ja Korpinkynsi oli siinä myös, niin tietysti tuollaisen paljastuksen jälkeen katsoin, miten ihmiset reagoivat, niin Korpinkynsi katsoi minuun ja hymyili sillä lailla tyypilliseen seesteiseen tapaansa. Ajattelin silloin, että ainakaan hän ei ole millään lailla ihastunut minuun. Eikä hän ikinä vaikuta hermostuneelta, vaan sellaiselta hyvin platonisen ystävälliseltä. Hän ei ole riehakas eikä tunteile, eikä muutenkaan reagoi voimakkaasti oikein mihinkään.

Ainut kerta kun havaitsin jonkinlaista hermostumista hänessä oli se infamous (surullisenkuuluisa, pahamaineinen) pubi-ilta silloin vuoden alussa, kun yhteen firmaan tutustumisen jälkeen mentiin porukalla pubiin, Lester ei tullut, minulla oli huono päivä ja silleen vähän yritin iskeä Korpinkynttä - koska "hän ei sano ikinä mihinkään ei". Niin kun mentiin samalla bussilla jonkin matkaa yhdessä, niin silloin hän vaikutti hieman hermostuneelta, kun mentiin sinne bussiin, minä istuin ensin alas sellaiseen nelinpenkkiin ja hän silmäili paikkaa valitessaan vuorotellen sitä vieressäni olevaa paikkaa ja sitten sitä minua vastapäätä olevaa paikkaa.

Mutta nyt, kun olen miettinyt tuota viikonloppua, niin se, mikä on aavistuksen verran herättänyt epäilyni ei ole se, MITEN hän tekee asioita, vaan MITÄ hän tekee. Erityisesti se, että hän jäi kämpälleni silloin kun Arrow lähti. Meidän porukka on aina ollut hyvin yhtenäinen sen suhteen, että ketkään eivät jää kaksistaan mihinkään, vaan aina lähdetään isommalla porukalla. Ja hän vaikutti yllättyneeltä ja ehkä hieman hämmentyneeltäkin siitä, että minä ja Arrow ollaan kai tultu niin läheisiksi tuon harjoittelun aikana. Hän kyseli kauheasti, että ai teillä on jotain töitä yhdessä, miten kaukana teidän paikat on toisistaan, jne. Mikä toisaalta todistaa pikemminkin siitä, että kyseessä täytyi olla jokin muu, koska kai hänkin nyt tietää, että Arrow on homo?

Mutta miksi Korpinkynsi sitten jäi? Tuntui, että Arrowkin jotenkin yllättyi siitä, en tosin ole kysynyt siitä vielä, mutta ehkä pitää jossain välissä. Ja sitten hän lähti niin pian, ehkä vartin jälkeen. Paitsi varmaan hän lähti, kun ehkä hän aisti, että minä olin jotenkin hieman vaivaantunut. Tai ehkä hän toivoi, että asiat olisivat edenneet johonkin toiseen suuntaan, hmm? Mikä on sekin typerä teoria, koska hän ei itse tehnyt mitään kääntääkseen sen hengauksen suuntaa - hän vain istui siinä ja silitti sylissään istuvaa rottaa. Ja kun hän lähti, hän sanoi, että oli tosi kivaa nähdä ja että oli tosi kivaa nähdä myös rottia taas.

Toisaalta kaikki tuntuivat hokevan koko lauantain, että oli tosi kiva nähdä. Kai se on sitä, että minä näen mitä haluan nähdä. Silloin kun Lester sanoi sen, se tuntui ihan erilaiselta. Toki nämä muutkin kuulostivat siltä, että olivat varmaan tosissaan, koska eihän heidän olisi tarvinnut sanoa sitä. Mutta tietysti kun se tuntuu minulle eriltä kuin se, jos joku johon olen ihastunut sanoo jotain samanlaista.

Ehkä vain haluan ajatella olevani niin kauhean erityinen kaikille näille ihmisille. Arrow vaikutti silloin lauantaina minun seurassani rennoimmalta, Korpinkynsi jäi kämpälleni senkin jälkeen kuin muut olivat lähteneet ja Harjoittelijapaikkarohmu laittoi minulle WhatsApp-viestejä sunnuntaina. Ja Lester vastasi heti kyselyyni, että ei ole tulossa. En tiedä. Kai kun kuuntelen liikaa Arrowta, joka on omalla tapaansa vähän negatiivinen ihmisten suhteen.

Mutta oli kiva nähdä vähän muitakin kuin Arrowta, kun sosiaalinen ympyräni on ollut aika rajoittunut viime aikoina. Ja Arrow on hieno tyyppi, mutta tietyiltä osin myös erilainen kuin minä, niin oli kiva puhua pitkästä aikaa vaikka Star Warsista. Perjantaina nähdään ehkä sen pääkaupunkiseudulla asuvan porukan osan kanssa, mutta pitää ehdottaa sitten jotain kasuaalia hengausta tännekin, niin näkisi niitä muitakin.

Huomenna etätöitä, niin ei tarvitse herätä viideltä!