Päivän uutinen<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Herra MaP:lla on norovirus

 

***

 

Joo. Ohi on. En tiedä, mitä pitäisi sanoa. En ainakaan uskalla lukea sieltä abitreenisivustolta, mitä muut on niihin laittaneet. Tai no, roikuin siellä hetken, ja kahden tehtävän vastauksen analysoinnit ehdin nähdä. Toinen oli minulla sama, toinen eri. Ei uskalla katsoa enempää. Ei uskalla, ei uskalla, ei uskalla.

 

NN ei ollutkaan tänään kirjoituksissa. Hän ei siis kirjoitakaan matikkaa. Toisaalta, se selittää sen, miksi hän kirjoittaa ruotsin. Kumma tyyppi. Minä kirjoitan matikan sen takia juuri pakollisena, ettei tarvitsisi kirjoittaa ruotsia lainkaan.

 

Mutta. Koe tuntui kauhean helpolta. Pisterajat kohoaa varmaan taivaisiin. Laskin itse 7,5 tehtävää. Ja kymmenen minuuttia ennen ajan loppumista katsoin paperin toiselle puolelle, niin yksi jokerikin oli sellainen, jota olisin voinut periaatteessa yrittää. Mutta joo, ei siinä enää sitten ehtinyt. En syönyt mitään, mutta välillä tuijotin kattoon ja piirsin sinne mielessäni vektoreita ja päässäni kaikui kysymys: ”Miten vektori voi olla nolla?” Olin harvinaisen looginen ja vastasin vielä tehtäviin, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7 ja 8. Tehtävästä seitsemän tein tosin vain ensimmäisen kohdan, kun en toista osannut. Laskin, että jos jollain ihmeen tuurilla olisin saanut kaikki laskemani laskut oikein, saisin 45 pistettä. Se on siis kuitenkin maksimi. Mutta jotain minulla on mennyt siellä kuitenkin väärin. Olen ihan varma siitä, vaikka ei se kauheasti säätämiseksi edes mennyt.

 

Enkä kyllä tajua, että jos arvonlisäveroa laskettiin 22%:sta 8%:iin, niin miten ihmeessä siitä muka tulisi, että jos se olisi mennyt suoraan hintoihin, hinnat olisivat laskeneet 11%. Toisaalta, saattaa hyvin olla mahdollista, että olen möhlännyt siitä, koska kokeen aikana aivoni löivät tyhjää, kun piti miettiä, että miten lasketaan se, että kuinka paljon suurempi on luku x kuin luku y. Katsoin sitä laskua vaikka miten monta kertaa, kun olin laskenut sen, koska ajattelin, että ei se voi olla niin yksinkertainen, mutta varmaan olen missannut siitä jotain.

 

Ja hienosti kesken geometrian tehtävän tajusin, että minulla oli laskin radiaaneilla eikä asteilla. Ja... Tarkistinkin niitä laskuja. Tai riippuu, miten ”tarkastaminen” määritellään. Katsoin lopussa pariin kertaan läpi, että siellä ei ole mitään kauhean älytöntä. Ja heti alussa ensimmäisen tehtävän c-kohdan kanssa minulla oli jotenkin vähän ongelmia. Ensimmäisellä kerralla minä laskin, että x2 * x2 = x3. Joo, se johtui tosin siitä, että olin kopioidessani unohtanut toisen noista potensseista pois. Ja sitten kun tajusin, että niin oli käynyt, lisäsin ne sinne, mutta en tajunnut, että se vaikutti siihen laskuun muutenkin. Aina siinä välissä tietysti ennen kuin tajusin nuo, olin ehtinyt laskea joka kerta tuon laskun ”loppuun” ja ihmetellyt, että miten se nyt näin menee. Mutta lopulta sain siitä ihan järkevän vastauksen. Kai. Tarkoitus oli supistaa lausekkeita, mutta minä sain sen jotenkin ihmeellisesti supistumaan pelkäksi ykköseksi asti.

 

Mutta se oli helppo se koe. Toisaalta hyväkin, sillä eihän se hyväksytyn ja hylätyn pisteraja voi sentään niin paljon nousta? Ja jos heittäisin jonkun arvauksen siitä, miten monta pistettä saan... Okei, en uskalla. Mutta C olisi niin ihana saada.

 

Mutta yllätyksekseni siellä oli ihan kivaakin. Kun ei ollut mahdollisuutta luovuttaa eikä heti kukaan ollut työntämässä vastauksia nenän eteen, niin se oli ihan kivaa. Yksikin tehtävä, vektorin parametrin arvon t määrittäminen siten, että se on kohtisuorassa toista vektoria vastaan, oli sellainen, jonka muistin, että olin katsonut läpi, mutta en ollut ihan varma, miten se laskettiin. Se oli ihan alussa kun katsoin sen, mutta vasta puoli kolmelta sitten sain siihen laskettuakin jotain. Ja se tuntui ihan järkevältä. Kai. Sama oli todennäköisyyslaskun kanssa. Siitä ihmiset on ainakin saaneet jopa samoja tuloksiakin kuin minä. Uskoisin siis ainakin, että meni läpi, mutta kunhan tulisi jotain muutakin kuin pelkkä niukin naukin oleva A.

 

Mitäs vielä... Istuin paikalla 39 ja lähdin viittä vaille kolme. Ensimmäinen lähti ehkä kymmenen yli kaksitoista. Yksi lyhytmatikkalainen. Seuraava lyhytmatikkalainen lähti vasta melkein puoli tuntia tuon jälkeen. Ensimmäinen pitkämatikkalainen (neiti EAM) lähti puoli kahden tienoilla. Seuraavaksi lähti T. Toukka, kymmentä vaille kaksi. Kun kello oli varttia vaille kolme, lähti viides pitkämatikkalainen (kymmenen jäi siis vielä silloin saliin). Minun edessäni istui neiti R (taas), oikealla puolella neiti MK, takaoikealla TKK, takana herra M(P), takavasemmalla neiti KK, vasemmalla herra JuT. Kaikkia tietysti kiinnostaa kauheasti. Krhm. Piti vain mainita, kun jäi mieleen.

 

Ja herra MaP oli eristetty yhteen nurkkaan. Kauhean monet aivastelikin. Minä pelästyin yhdessä vaiheessa aika lailla, kun takanani istuva herra M(P) aivasti. Minä en ole mitenkään kipeä, eikä tunnu siltä, että olisin tulossakaan. Luojan kiitos. Ja kun jotkut opettajat kiersi jakamassa nenäliinoja ennen koetta, niin herra M(P) kysyi, että tähänkö pyyhitään sitten ne kyyneleet. Näköjään itkuun pillahtaminen oli käynyt muillakin mielessä.

 

Yöllä tuli nukuttua aika vähän. Reilut neljä tuntia. Ja siitäkin meni osa siihen, että heräsi aina välillä kauhuissaan ajatellen ”ei kai vielä ole aamu?!”. Mutta onpahan ohi. Toisaalta vähän haikea tunnelmakin. En minä ole mitenkään erityisen hyvä matikassa, mutta minä tykkään siitä. Sitä tulee ikävä.

 

Ylihuomenna englanti. Huh. Ei tässä ehdi levätä ollenkaan, kun heti kun tulee kirjoituksista, pitäisi aloittaa seuraavan aineen lukeminen hullun lailla. Englanti on tosin ihan kivaakin, mutta minun ei pitäisi jättää kemiaakaan kauhean viime tinkaan. Ja ylihuomenna siis ainakin näkee NN:n. Pakko minunkin on jauhaa sitä aina vain. Hitto.

 

Näin yöllä jotain omituista untakin, mutta en muista enää mitä. Väsyttää aika törkeästi. Ja jotenkin on taas yksinäinen olokin.