Näin vastapainoksi kaikelle avautumiselle voin kerrankin kirjoittaa joistain positiivisista asioista.

Ensinnäkin vastapaino tuolle viimeisimmälle avautumiselle työpaikoista: liityin tänään SMJK:hon, eli myynnin ja markkinoinnin ammattilaisten ammattijärjestöön. Tosiaan kun vaikka siinä nimessä sanotaan että ammattilaisten, niin koulutus ei ole välttämätön. Sieltä soitettiinkin jo tänään ja kysyttiin tarkennuksia työtehtäviini, koska tittelini eivät anna tarpeeksi selvää kuvaa. Olen siis virallisesti "tutkumusassistentti", mutta se ei täsmällisesti ole myyntityötä, vaan markkinatutkimusta. Kuitenkin tuon liiton kotisivuilla sanottiin, että tähän ammattiliittoon kuuluvat myös esimerkiksi tietoa markkinatutkimuksiin hankkivat työntekijät. Toinen tittelini onkin F2F työntekijä, mikä siis tulee sanoista "face-to-face", mistä tulee epävirallinen termi feissari. Se lasketaan ainakin suoraan myyntityöksi.

Jäsenmaksu loppuvuodeksi on vähän alle satasen, mutta maksan sen ilomielin, sillä tänä aikana ehdin ensinnäkin olla yhteydessä ammattiliittoon siitä, että feissauksessa on ohjeistettu että jos on sairaana, tarvitsee sairaustodistuksen. Siinä ei ole mitään ongelmaa, mutta siinä sen sijaan on, että minullekin sanottiin, että ne sairaanaolopäivät pitäisi korvata tekemällä ylimääräisiä vuoroja. Lisäksi sairaanaolopäivät tosiaan lasketaan mukaan kuukausittaiseen tulokseen, jonka perusteella pomot seuraavat miten hyvin kukakin saa tulosta. Nyt kuitenkin kun minulle suoraan sanottiin, että et ole pärjännyt hyvin, tämä ei voi jatkua, vaikka ilman sairauslomapäiviä olisin ollut varmaan yksi joko tiimin parhaimmista. Koska tässä on ammattijärjestö välissä, joka kyttää sitten irtisanomissyitä, niin olen aika varma siitä, että en sitten tämän takia saa ainakaan potkuja, jos eivät tosissaan halua ongelmia itselleen. Etenkin kun kyseessä on hyväntekeväisyysjärjestö ja erittäin konkreettinen työ sen hyväksi, luulisi, että työntekijöitä kohdeltaisiin paitsi Suomen yleisten lakien mukaan niin muuutenkin hyvin.

Toinen hyvä puoli vuoden loppuun kestävällä jäsenyydellä on myös se, että joulukuussa tulee taas jokavuotinen joulututkimus, josta jokaiselle ilmoitetaan, että kaikki tekevät sitten tämän verran näitä työajan ulkopuolella. Siis teetetään työnantajan aloitteesta ylitöitä, mutta ylityökorvausta ei vain tule. Toisaalta on sympatiat sen meidän yrityksenkin puolella, koska kyse ei ole kuitenkaan mistään ylimenestyvästä yrityksestä, jolla olisi varsinaisesti varaa maksaa hyvää palkkaa ja lisiä. Toisaalta tänä vuonna sitten kun tuli yksi tyyppi esittelemään sitä, mihin ne meidän keräämät haastattelutiedot päätyy, kävi ilmi, että meidän yritys on voimakkaasti kasvava ja meillä on paljon enemmän asiakkaita (suurin osa myös erittäin tyytyväisiä sellaisia) kuin esimerkiksi vuotta aikaisemmin. Lisäksi laki on laki, niin ei kai pidä tuntea huonoa omatuntoa siitä, että haluaisin työnantajan maksavan laissa määrättyjä lisiä ja korvauksia?

Toisaalta vaikka järkeilen näin, tunnen oloni suunnilleen petturiksi. Kun onhan ne ylityöt, joita meitä määrätään tekemään, sellaisia, että niistä kuitenkin saa sitten palkkaa haastattelujen määrän perusteella, niin jos käy tuuri, voi saada jopa normaalin tuntipalkan yli korvausta siitä. Ei aina, mutta jos käy tuuri. Ja ylipäätään siis me SAADAAN tehdä silloin ylitöitä, kun muuten on rajattu maksimissaan 37,5 tuntia viikkoon, joita ei saa ylittää.

Päivän toinen hyvä uutinen on se, että olin tänään oikein kaupungin julkisella hammaslääkärillä. No, tarkemmin suuhygienistillä, mutta aika lailla sama. Olin kauhuissani, mutta se oli varmaan paras hammaslääkärikäynti ikinä! Yksityisellä puolella Oralilla käydessäni sain siihen verrattuna ihan surkeaa palvelua. Lisäksi aloin tänään miettimään, että olisiko niitä kaikkia siellä tehtyjä paikkoja edes tarvittu. Minulla oli nyt vain yksi reikä, joka on sekin siinä ja siinä, tarvitseeko sitä edes paikata, mutta oikea hammaslääkäri tekee sitten sen päätöksen. Oralilla laitettiin pahimmillaan kuusi paikkaa kerralla, vaikka mikään niistä ei ollut edes vihoitellut etukäteen. Yksi paikoista lohkesi, yksi reikä oli paikattu huonosti ja kaikista luonnollisesti veloitettiin sitten vielä erikseen, vaikka olisi luullut saavan ilmaiseksi.

Lisäksi suuhygienisti oli todella mukava ja kun olin laittanut erikseen maininnan, että pelkään hammaslääkäreitä, hän suhtautui siihen hyvin ja kyseli tarkemmin, mistä pelko johtui. Sitten kun tehtiin pelkkä tarkastus, niin hän selitti hyvin tarkkaan, että minkä vempaimen oli sinne suuhuni laittamassa ja mitä sillä tekisi. Sillä kauhealla piikilläkin vain vähän rapsutettiin sen sijaan, että olisi suunnilleen molemmin käsin painettu sitä reikää muistuttavaan kohtaan ja kysytty, että sattuuko tämä, ai eikö, no sattuuko nyt, kun painan lujempaa?

Lisäksi sain syyllistämisen sijaan konkreettisia ohjeita, mitä voisin tehdä. Hammasharjasta kysyttiin ensimmäistä kertaa ikinä, samoin muusta lääkityksestä. Masennuslääkkeet kun usein aiheuttavat suun kuivumista, mikä edesauttaa hampaiden reikiintymistä. Myös hammastahnasta kysyttiin ja annettiin ohjeeksi hankkia apteekista "matalavaahtoista" hammastahnaa, koska se sopii paremmin kuivalle suulle. Ensimmäistä kertaa ymmärsin, miksi suuni tuntuu vähintäänkin Saharalta kauppahammastahnalla harjaamisen jälkeen.

Tuli siis sellainen olo, että oli jopa kiva hammaslääkärikäynti ja tuli ihan innostus huolehtiakin niistä hampaista taas vähän paremmin. Eikä pelosta, vaan innostuksesta.

Muita mainittavia hyviä uutisia ei kai ole, paitsi jos lasketaan se, että minulla on nyt sunnuntain ja tämän viikon ollut poikkeuksellisen kaloripitoinen ruokavalio, koska sunnuntaina huomasin, että minulla oli viikossa lähtenyt kolme kiloa, mikä on ihan liian paljon, vaikka paino nyt muutenkin heittelee. Nyt olen sitten tällä viikolla ollut poikkeuksellisen stressaantunut, joten kun olen tullut kotiin myöhään, niin olen niin väsynyt, että menen suoraan nukkumaan syömättä mitään, koska ei jaksa tehdä ruokaa, eikä ole ylipäätään sellainen olo, että haluaisi syödä. En halua laihdutuksen riistäytyvän käsistä, joten nyt sitten olen lisännyt toistaiseksi kalorimäärääni. En laske niitä tällä hetkellä ja sallin itselleni hieman kaloripitoisempia syötäviä, koska ruokahalu on jostain syystä niin pientä. Joka tapauksessa siis siitä ylimmästä painosta, mitä painoin, olen nyt laihtunut sitten 9 kiloa, mikä on jo todella hyvin. Siihen lukioaikaiseen painoonikin on enää kuutisen kiloa, ehkä vähän reilut.

Niin ja ensi viikko on kevyempi, joten pitäisi olla aikaa toipua: teen neljä päivää töitä kotoa, joten siihen ylimääräiseen liikkumiseen paikasta toiseen ei mene turhaan aikaa. Lisäksi kotona voi ollaa lounastauolla tehokkaat nokoset omassa sängyssä, jonka jälkeen jaksaa paremmin. Lisäksi on vain kaksi feissausvuoroa ensi viikolla ja yksi päivä kouluakin vain!

Periaatteessa siis kaikki oikein hyvin, kunhan vielä parista päivästä selviäisi kunnialla.