Tänään on perjantai ja saan lopultakin levätä. On ollut raskas viikko, kun feissaus alkoi taas. Se on alkanut kohtalaisesti, mutta olen jälleen kerran todella ahdistunut aina ovella. Tänäänkin sain oikean fiiliksen käyntiin vasta kun olin ottanut yhden rauhoittavan. Natalia ja Juulia eivät ymmärrä, miksi minä niin stressaan. Oli kokouskin ja siellä sanottiin - kuten aina - että kyllä te kaikki osaatte feissata, ette te muuten tässä olisi.

Minulle tulee aina silloin sellainen olo kuin minulla olisi salaisuus: minä en osaa feissata! Jotenkin lappuja tulee ja selvisin siitä tarkkailujaksostakin, mutta todella helposti saan oloni epävarmaksi. Kun mainitsin asiasta Natalialle ja Juulialle, he vain nauroivat. He eivät oikeasti kai tajunneet, että olin ihan tosissani. Toisaalta kun kerran monen kuukauden feissaamattomuuden jälkeen yhtäkkiä aloittaa, niin on ollut ihan hyvin, kun olen saanut molempina päivinä kuitenkin lapun. Tänään Natalialla oli hyvä päivä ja osittain taatusti hyvä tuurikin, sillä hän kahmi itselleen viisi lappua, yhteensä 48 euron edestä. Se on siis todella paljon, kun kerran meillä on tavoitekin vuorolta "vain" 20 euroa, mikä sekin on todellisuudessa todella hyvä saavutus.

Lisäksi nämä laput, jotka olen saanut, olivat molemmat vielä todella vaikeita. Toinen minun piti feissata englanniksi tyypille, joka oli kotoisin ehkä kiinasta. Mahdollisesti myös koreasta, mutta Japanista en usko hänen olleen. Hän ei koskaan ollut kuullutkaan järjestöstä ja minun piti selittää ihan kaikki ja tietysti myös se, että miten homma toimii. Pari kertaa aikaisemmin olen jotenkin onnistunut sanomaan oikeat sanat, mutta nyt kaikki tuntui juttuvan johonkin pään ja kielen välille. Hän kysyi vielä jossain vaiheessa, että löytyykö netistä sitten tietoa, jne. mutta jotenkin hän silti lähti.

Samaten se tämän päivän, siinä meni oikeasti melkein puoli tuntia ja ensimmäisten minuuttien aikana hän sanoi, että mulla on muuten kahvikupillinen tuolla pöydällä. Eikä hän halunnut ensin antaa tilinumeroaan ja hän ei oikein lämminnyt sille, että noin yhtäkkiä tekisi jotain tuollaista. En minä tiedä mitä minä edes tein ja sitten se nainen meni sisään hetkeksi juttelemaan miehelleenkin ja mutisi, että ehkä viidellä eurolla kuussa voisi lähteä. Kuusi euroa on minimi, mutta koska sen sanomista pitää välttää viimeiseen asti, ajattelin, että jos se lappu täytetään, niin siinä vaiheessa kysyn varmistukseksi että millaista summaa olitte ajatelleet.

Pyysivät minut sitten sisäänkin ja sanoivat että ota vain kengät pois ja istu tuohon rauhassa, kun pitää etsiä tilinumero ja kaikki. No siinä sitten rupattelin ja otin tosiaan kengät pois ja istuin, vaikka meidän uudessa ja hienossa feissausoppaassa suoraan kielletään menemästä sisään yhtään mihinkään, sillä tietystihän siinä on oma riskinsä, mutta melkeinpä suurin osa kaikista jotka lähtevät mukaan, pyytävät sisään, usein eteiseen. Talvisin prosentti on melkein sata, etenkin omakotitaloalueella, mikä johtuu ihan käytännön syistä.

Mutta siis tosiaan kaikki tekevät sitä, vaikka nyt sen feissausoppaan kautta tuli ilmi, että niin ei saisi missään nimessä tehdä, vaan korkeintaan saa astua eteiseen siten että ovi on koko ajan täysin auki. Se on vähän taas sellainen kuin muutkin jutut, että jotkut, jotka ajattelevat asiaa paperilla, eivät vain ymmärrä, että käytännössä asiat hoituvat erilailla ja se on ihan meidän omasta arvioinnista kiinni, mennäänkö me sisälle vai ei. Sinänsä se tekee teoriassa meidän työstä myös hieman riskialtista, mutta vielä ei ole mitään tapahtunut täällä eikä tietääkseni muuallakaan. Eikä meille ole asiaa koskaan ääneen edes sanottu.

Mutta nainen sitten vielä sanoi siellä täyttäessään, että minulla kävi todella hyvä tuuri, koska yleensä hän on todella epäileväinen kaikkea ovelta ovelle tapahtuvaa ja myös puhelinmyyntiä kohtaan. Siis periaatteessa se tarkoittaa, että olin hyvä. Ihmiset aina ajattelevat, että no nyt sillä kävi tuuri. Todellisuudessa feissari vaikuttaa siihen varmaan sellaiset 90%. Siis niissä tapauksissa, kun mitään mahdollisuutta ylipäätään on. Se on siis niin pienestä kiinni että välillä sitä yllättyy itsekin. Siis kun niitä tyyppejä näkee koko ajan, niin sen ajatusprosessin oikein näkee! Siis kun ne siinä kuuntelevat ja ovat suht kiinnostuneita, niin sitten kaikki pitävät sellaisen, jonka aikana pystyy melkein kuulemaan "mmmmmm" -miettimisäänen ja ne tyypit katsovat ylöspäin ja sitten sanovat joko: "No jätetään kuitenkin tällä kertaa väliin" tai "no joo, voishan sitä jollain summalla lähteä, tuu sisään/onko sulla kynää".

Joo, tykkään työstäni, mutta samalla se on todella stressaavaa, kun siinä on se tavoite ja jos stressaa, menee huonommin ja jos menee huonommin, niin sitten stressaa vielä enemmän. Se on ilkeä oravanpyörä. Pitäisi kai vain luottaa paremmin itseensä, mutta varmaan on myös sinänsä merkki siitä, että olen ihan hyvä feissari, kun todella välitän siitä, että olenko hyödyksi.

Juulialla on taas rankkaa ja minuunkin sattuu, kun ajattelen, että 16-vuotias tyttö joutuu kokemaan niin paljon sellaista kurjaa. Hänen kaverinsa kuoli. Eikä vain kuollut, vaan hyppäsi junan alle. Hautajaiset olivat maanantaina, minkä takia Juulia joutui peruuttamaan vuoron ja sai itse asiassa haukut meidän uudelta pomolta. Kuitenkin kun pomo sai kuulla syyn siihen, hän sanoi, että kannattaa aina sanoa, jos on jotain tuollaista, sillä siitä saa sen palkan kuitenkin, koska se on verrattavissa sairaustapaukseen.

Lisäksi Juulian äiti potkaisi hänet ulos. Ilmeisesti syynä on lähinnä se, että Juulia seurustelee nyt siis sen entisen feissari-tytön kanssa. Juulian isä kuulemma ottaa sen hyvin ja isovanhemmatkin, mutta hänen äitinsä ilmoitti, että nyt annat avaimen ja takaisin ei ole tulemista. Lisäksi hän on kuulemma päättänyt tehdä Juulian elämästä mahdollisimman kurjaa. Hän hallinnoi Juulian rahoja ja kieltäytyy luovuttamasta niitä. Juulia asuu nyt kai isovanhempiensa luona, kunnes hän ja se tyttöystävä saavat kämpän, johon muuttavat kaksistaan ja hankkivat ihan pikimustan kissan.

Juulia selitti, että hänen äitinsä oli muunmuassa laittanut Juulian pyörän lukkojen taakse autotalliin, kun oli tiennyt, että Juulia oli juuri silloin tulossa hakemaan pyöräänsä, jotta ehtisi kouluun. Juulia oli hakannut ovilla vartin, eikä kukaan ollut tullut avaamaan. Hän oli joutunut kävelemään kouluun ja myöhästyi sieltä melkein tunnin. Ja viime iltana hänen äitinsä oli soittanut ja sanonut, että tarvitsee ne ja ne matkan kuvat kamerasta tietyn kokoisina ja tietyssä järjestyksessä, aikaa on aamuun. Juulia oli kuulemma sanonut, että sehän on ihan kauhea homma, tajuatko että mulla menee siinä koko yö. Äiti oli kuulemma vastannut, että tajusi oikein hyvin. Ja Juulia, joka on hullun kiltti ja tunnollinen, vaikka hänen äitinsä on tuollainen paska, teki sen mitä piti ja ehti sen takia nukkua vain kolme tuntia yöllä.

Juulia ei saa myöskään nähdä pikkusisaruksiaan ja hänellä on kuulemma niin kova ikävä heitä, että yhtenä päivänä hän ei tehnyt muuta kuin itki, koska nyt se muu perhe teki yhdessä kaikkea kivaa, mitä ei koskaan ennen oltu tehty ja hän ei saanut olla osa sitä. Minä ja Natalia meinattiin jo, että hänen pitäisi ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon, mutta Juulia sanoi, että kyllähän hän pärjää ja äiti kohtelee muita lapsiaan todella hyvin ja hemmottelee näitä lahjoilla, jne. eikä Juulia halua, että hän sotkisi asioita pikkusiskoiltaan, joilla asiat ovat hyvin - paitsi että hekään eivät saa nähdä Juuliaa, joka normaalisti toimii heidän lapsenvahtinaan vähintäänkin kuin aikuinen.

Olen huolissani Juuliasta. Hän on niin laiha ja se voisi johtua anoreksiasta, koska hänellä tuntuu muutenkin olevan niin epärealistiset tavoitteet. Hänen pitäisi olla huipputytär, mutta silti äiti potkaisee ulos ja haukkuu jatkuvasti, vaikka hän ei ole tehnyt mitään. Ilmeisesti minä olen myös jonkinlainen feissareiden luottohenkilö. Minulle kerrotaan kaikki pahat asiat, joista muille mainitaan vain ohimennen.

Esimerkiksi todella monia kiinnosti, että mikä sotki Natalian ja yhden ex-feissarin välit jossain matkalla ja kukaan ei halunnut kysyä häneltä. Sitten kerran ihan tuosta vain ilman että edes ohjailin keskustelun aihetta, Natalia kertoi minulle koko jutun. Ja kun Natalia oli keskiviikkona jossain ovella ja Juulian kanssa istuttiin kadunreunaan ja Juulia sitten sanoi yhtäkkiä, että niin joo, tosi kurja juttu kun mun kaverikin kuoli ja sen takia jouduin perumaan sen maanantain vuoronkin, kun oli sen hautajaiset eikä sen jälkeen jaksanut tulla enää vuoroon, kun ei olisi mennyt yhtään hyvin.

Mutta joo. Ja muuten menee hyvin ja kurssi alkaa ensi viikolla ja totta puhuen odotan ihan innoissani sitä! Ja huomenna voi mennä katselemaan vähän vaatteita ja rotille isoa ruokasäiliötä, johon voisin säilöä sitä ruokaa, sillä, nuo otukset syövät yllättävän paljon. Lisäksi kasvattaja sanoi, että Sisin voi jo astuttaa, niin sitten siihen menee vielä lisää ruokaa. Ja kun minä nyt varmuuden vuoksi vielä pakastan kaiken siemenseoksen viikon verran, mikä tuhoaa kaikki riisihäröt kehitysasteesta huolimatta. Kun siis niitä hirviöitä en kämppääni enää halua, kun jotenkin ihmeellisesti onnistuin pääsemään niistä ohi yhdellä myrkytyskerralla. Ja pakkaseen mahtuu kerralla lähes viisi kiloa, niin sen pakastaminen kestää niin kauan, että minulla pitäisi olla joku säiliö, johon voisin tunkea pakastetut ja turvalliset ruokasatsit, jotta sitä safkaa olisi myös käytössä.

Nyt pitää kyllä lopettaa kirjoittaminen. Yläkerran väki (Consu, Tin-Tin, Chaplin) on seikkaillut täällä jo kaksi tuntia, niin ne voisivat mennä jo nukkumaan. Ja niin minäkin ja pitäisi vielä syödäkin jotain. Niin joo, ja dieetti sujuu mainiosti! Eilen kävin vaatekaupassa ja kokeilin koon 42 housuja, jotka vieläpä menivät päälle ihan tuosta vain. Huono uutinen on, että vaikka minun jalkani on ok, äitini on sairauslomalla, koska hänen polvensa äityi niin pahaksi, että hän pystyy juuri ja juuri kävelemään sillä. Hänen pitäisikin nyt oikeasti pudottaa painoa ja joko äiti ryhtyy karppaamaan kuten lääkäri neuvoi - jota minä muuten vihaan, koska mielestäni se ei vain ole luonnollista, keho tarvitsee hiilihydraatteja - tai sitten minun pitää laatia äidilleni ruokapäiväkirja ja selittää, miten laihduttaminen toimii. Siis syö vähemmän kaloreita kun kuluttaa. Ei tarvitse jättää kaikkea leipää pois tai ryhtyä kasvissyöjäksi tai mitään, vaan voi syödä ihan mitä tahansa, kunhan saa syömästään vähemmän kaloreita kuin kuluttaa.

Minäkin join tänään kolme kupillista teetä, sokerilla ja kevytmaidolla ja söin huikeat viisi karkkia. Mielestäni tämä on mielekkäin tapa laihduttaa, kun mikään ei ole varsinaisesti kiellettyä. Joo, mutta nyt pois.