Olen nukkunut huonosti. Viime kirjoituksessa puhuin näkemistäni painajaisista, ja jostain syystä painajaiset vain jatkuvat ja jatkuvat. Melkein joka yö tällä viikolla olen nähnyt vähintään yhden painajaisen. Tämä on jotenkin outoa, yleensä en ole nähnyt painajaisia tällä lailla joka yö. Ymmärtäisin jotenkin, jos unissa toistuisi joku sama juttu, tai jos painajaiset olisivat jotenkin yhteydessä siihen mitä teen päivän aikana, mutta riippumatta siitä mitä teen, näen yöllä painajaista. Ja painajaiset ovat laidasta laitaan, yhdessäkin painajaisessa lattian alla ui miekkavalaita ja rauskuja - ei haita, koska minä oikeastaan pidän haista, mutta vain inhoan miekkavalaita. Viime yönä näin taas kaksi painajaista, koska heräsin ensimmäiseen ja kun nukahdin uudelleen, seuraava alkoi.

Ensimmäinen painajainen viime yönä oli sinänsä mielenkiintoinen, koska ensimmäistä kertaa IKINÄ unessani olen pystynyt näppäilemään hätänumeron ja soittamaan ja poliisit ovat tulleet. Olen monesti unissani yrittänyt soittaa apua, mutta jostain syystä en ole osannut näppäillä/pyörittää numeroita. Se on todella ahdistava juttu unessa ja todella turhauttava myös. Mutta nyt pystyin ja poliisit tulivat. Olin kotona, isäni oli taas raivostunut ja uhannut aseella ja kuristanut minua. Poliisit tulivat ja sanoivat, että no minulle voidaan tässä tapauksessa myöntää emansipaatio, eli siis he luulivat, että olin alaikäinen, mutta tässä tilanteessa minun sallittiin "tulla täysi-ikäiseksi" etuajassa. Sitten he huomasivat, että hei, sinähän olet jo täysi-ikäinen - joten minkä takia heidät ylipäätään kutsuttiin sinne! He sanoivat, että koska saatoi asua missä tahansa ja mennä minne tahansa, ei ollut heidän tehtävänsä selvittää kaikenlaisia turhanpäiväisiä ongelmiani. Jonkun ajan kuluttua isäni kävi taas kimppuuni ja pääsin taas puhelimeen, mutta sitten iski se normaali tilanne, että näppäilin numeroita, mutta sormeni lipsahtelivat ja numero meni väärin. Olin kauhuissani ja tiesin, että vain puhelin voisi pelastaa minut. Lopulta päädyin siihen, että hätänumero on 122 (älkää kysykö miksi), mutta kun näppäilin sen kännykkään, ruutuun ilmestyi luku 244 - eli kirjoittamani luvut kaksinkertaistuivat. Yritin järkeillä, että jos se oli kännykän toimintamalli, niin miten saisin siihen luvun 122. Siinä vaiheessa heräsin.

Toinen uni oli jotenkin epämääräisempi, olin lähdössä pyörällä töihin, olin töissä edelleen siellä puhelinhaastattelufirmassa, mutta ongelma oli, etten tiennyt missä se nykyinen työpaikka fyysisesti sijaitsi. Lisäksi asuin kaupungissa, jossa opiskelin heti lukiosta päästyäni puolisen vuotta. Siellä oli epäilyttävä tie, jonka yhdessä kohtaa kummitus. Sitä ei näkynyt, mutta kaikki tiesivät, että se oli aina samassa kohtaa. Ajoin kohdan ohi ja vaatteeni syttyivät tuleen. En tiedä miten selvisin tilanteesta, mutta seuraavan kerran kun minun piti kulkea siitä ohi, pyysin muutaman muun mukaani ja olimme sopineet, että jos syttyisin taas tuleen, he yrittäisivät sammuttaa minut. No, ajoin uudestaan ja sytyin taas tuleen. Ne tuttuni vain seisoivat paikallaan ja katsoivat kun paloin. Huusin heitä apuun, mutta he vain seisoivat ja katselivat. Uni loppui siihen, kun sain päälläni olevan oudon päällimmäisen paidan pois.

Mietin kyllä sitä, miten jostain kuulin tai luin joskus, että jos joku sanoo, että ei näe koskaan unia, niin se ei oikeasti ole vain totta - hän ei vain muista näkevänsä niitä. Joten nyt mietin, että onko tässä tilanteessani ainoa ero entiseen se, että nyt vain muistan enemmän uniani? Mutta nyt olen painajaisten takia heräillyt paljon öisin, joten mietin, että olisiko se osasyy siihen, että olen ollut viime aikoina jotenkin normaalia väsyneempi. Unirytmiä on vaikea korjata parempaan suuntaan, koska aamuisin olen niin väsynyt, että en mitenkään jaksa väkisin repiä itseäni ylös. Olen tehnyt niin, että herään vain aikaisemmin väkisin ja toivon, että lopulta se johtaisi siihen, että menisin myös aikaisemmin nukkumaan. Eilen se tuotti lopultakin tulosta, koska monien lyhyiden yöunien jälkeen alkoi väsyttämään aikaisemmin. Mutta loppujen lopuksi nukuin aivan yhtä myöhään - tällä kertaa tosin 2-4 tuntia pitempään kuin aikaisempina öinä.

Terapiassa mainitsin painajaisistani lopulta ja terapeuttini vaikutti hieman loukkaantuneelta ja sanoi, että en sitten ole aiemmin maininnut niistä. En oikeastaan puhu unistani terapiassa, välillä tosin, koska en usko, että ne tarkoittavat mitään. Paitsi ehkä sitä että saatan olla stressaantuneempi, mutta en usko, että unien sisältö kertoo paljonkaan mitä en jo tiedä. Niin kuin esimerkiksi jos unessa on vihainen koira joka yrittää purra / puree minua tai muita, niin eikö se selkeästi ole vain merkki siitä, että pelkään vihaisia koiria? Uskon, että jonkinlainen vähän kuin satunnaisgeneraattori aivoissani arpoo jokaiselle yölle jonkunlaisen unen, mahdollisesti yhdistää siihen joitain kokemiani juttuja, mutta että kaikki on satunnaista, eikä tarkoita mitään. Jos jokin sama uni toistuisi jotakuinkin samanlaisena yöstä toiseen, niin sitten ehkä ajattelisin, että niiden unien sisältöä kannattaa miettiä, mutta näistä unissa ainoa yhdistävä tekijä on se, että minä olen niissä unissa ja että olen peloissani.

Ei ole oikein muuta sanottavaa. En ole tehnyt mitään erityistä, mutta ainakaan nyt ei tee erityisemmin mieli kertoilla mistään vähemmän erityisistä jutuistakaan. Ehkä olisi hyvä yrittää mennä pian nukkumaan. Aion kuitenkin juoda vielä vähän teetä ennen. Toivottavasti se ei pidä minua hereillä, kun teessähän on vähän kofeiinia, mutta tuskin sentään niin paljon etten saisi nukuttua. Ei vain innosta kauheasti mennä nukkumaan, kun nukkumaanmeneminen tuntuu olevan vain antautumista seuraavalle painajaiselle. Mutta olen löytänyt Frii-kanavan, jolta tulee mielenkiintoista ohjelmaa aika myöhäänkin. Lähinnä liittyen murhiin. Mielessä on käynyt sekin, että aiheuttaisivatko ne painajaisia, mutta aloin katsella tuota kanavaa vasta sen jälkeen kun painajaisista oli tullut jokaöisiä. Mutta nyt teetä. Alkaa kyllä hieman väsyttää jo, mikä on ihan jees tähän aikaan. Huomenna yritän herätä taas vähän aikaisemmin. Ehkä tämä unirytmi pikkuhiljaa parantuu.