Viestiteltiin Jaskan kanssa taas tänään ja huomasin, että katkeruuteni häntä ja hänen matkaansa ja meidän yhteistä peruttua matkaa kohtaan ei olekaan poissa. Luulin tehneeni jo rauhan asian kanssa, mutta kun kuulin tänään, miten oli ollut taas kaunis päivä, 30 astetta lämmintä, Jaska mietti että olisiko lähistöllä purjelauta-vuokraamoa ja niin edelleen. Ja ai niin joo, hän oli silittänyt norsunpoikasta. Oli kuulemma karhea ja tukka oli jännää siimaa ja kärsä oli hassu. Kävin ostamassa tänään web-kameran, ehkä suurimmaksi osaksi siksi, että minun ja Jaskan suhde ei sen takia joutuisi TAAS ongelmiin, kun jompi kumpi tulkitsee väärin jotain. Jaska sanoi, että hei asenna Skype, niin sitten voin lähettää sulle livekuvaa sieltä hiekkarannalta.

Tänään oli harmaa päivä. Tulin kotiin kastuneena, koska tietenkään en tajunnut aamulla bussiin kiiruhtaessani ottaa sateenvarjoa mukaan. Seisoin yhdessä vaiheessa 10 minuuttia pelkästään sellaisen bussipysäkkimerkin vieressä, sateessa, kun yksi bussi jätti kokonaan tulematta. Tulin kotiin ja kaikki vaatteet piti laittaa kuivumaan ja sitten menin vielä lämpimään suihkuun, koska olin niin kylmissäni ja jalkanikin kramppasi, ja halusin vain lämmitellä.

Sitten Jaska kirjoitti viestin, että ei, en halua kyllä lähteä sinne keskuksen järjestämään matkajuttuun, mutta voit sä mennä jos haluat. Oli muuten tosi hieno päivä täällä ja ostettiin veljen kanssa jotain hienoa vodkaa. Ja ja tosiaan tsemppiä sinne huomiseen hammaslääkäriin, toivottavasti se menee hyvin. Ja just äsken tulin tähän verannalle polttamaan sähkötupakkaa, ja kello on jo paljon ja aurinko on laskenut, mutta täällä on silti vielä tosi lämmin!

Sanoin kyllä Jaskalle jo, että ehkä muutan mieleni takaisin siihen, että en halua kuulla sanaakaan hänen matkastaan, en sanaakaan nyt, enkä jälkeen, ikinä. Hän sanoi vain että voi, miksi nyt niin. Selitin, miten hänen selostuksensa saa minut vain muistamaan sen, miten itse olin ajatellut, että kesällä pääsen jonnekin ihmeelliseen uuteen paikkaan, jonnekin lämpimään. Eteläisin paikka, jossa olen ikinä ollut, on Itävalta. Suunnittelen kyllä innolla sitä Lontoon matkaa, sanoin siitä jopa tänään äidilleni ja hän sanoi nähneensä jossain pöydälläni jonkun minigrip-pussin, jossa oli joitain ulkomaisia rahoja. Hän tuo huomenna mukanaan sen 60 puntaa, jotka olin edellisellä kerralla tuonut takaisin.

Nyt vain sattuu. Oli vielä aikaisemmin tänään tosi hyvä fiilis kaikesta huolimatta, hyvä fiilis Jaskasta ja meidän suhteesta. Nyt vain sattuu niin kamalasti, koko se Jaskan paska matka. Koko ajan mietin vain jotain keinoa, jolla voisin maksaa takaisin, haluan tehdä jotain, joka satuttaa Jaskaa, ja saa hänen maailmansa romahtamaan hetkellisesti. Ei sillä, ei sellaisia asioita ole, ei hän vain välitä mistään.

Sanoin jo, että se lasienrikkojatyyppi oli taas aloittanut keskustelun kanssani Facebookissa lauantaina, kysellyt, miten se meidän ilta meni. Sitten hän kyseli siitä matkasta, oletko tulossa, olisi kiva jos tulisit, tule nyt. Sanoin siihen, että ei olla Jaskan kanssa vielä ihan varmoja asiasta, mutta että oltiin puhuttu, että ehkä lähdettäisiin mukaan, jos kerran se matka järjestetään niin, ettei meidän "asiakkaiden" tarvitse maksaa kaikkea. Nyt sitten tuli se ilmoittautumislista ja aikaa on perjantaihin asti. Siksi laitoin Jaskallekin viestiä, että mitä me tehdään, ollaanko me menossa. Ilmeisesti taas menin asioiden edelle tuolla "me" -sanan käytöllä. En ole aikaisemmin pitänyt itseäni sellaisena naisena, mutta näköjään nyt sitten olen sellainen.

En halua pettää Jaskaa, koska... No, ensinnäkin siksi, koska en usko, että sillä olisi mitään väliä hänelle. Satuttaisin vain itseäni sekoilemalla jonkun muun kanssa ja sillä lailla päättämällä minun ja Jaskan suhteen siihen, että huomaisin, että hän ei oikeasti välitä. Ehkä olen sitten paha ihminen, kun tuo on se päällimmäinen syy olla tekemättä niin. No, välitän Jaskasta, enkä ehkä siltikään tekisi sitä, mutta haluan vain maksaa hänelle takaisin tämän kurjan olon, yksinäisyyden ja tunteen, että minulla ei vain ole väliä. Haluaisin tehdä jotain, joka yllättäisi Jaskan ja saisi hänet hetkeksi huolestumaan, saisi hänen sydämensä jättämään sen yhden lyönnin väliin, kun hän huomaa kauhistuvansa ajatusta siitä, että menettäisi minut.

Turha toivo. Ainoa asia, jonka näen edes mahdollisena, on se, että jos huominen hammaslääkärikeikka menee pieleen, vain otan yliannostuksen ja tapan itseni. En jaksa tätä, en jaksa kipeitä hampaita, vaikka niiden pitäisi kai auttaa minua laihtumaan, koska en voi pureskella suunnilleen mitään ilman kauheaa kipua. Ja olen vain nähnyt niin paljon vaivaa tätä kertaa varten, minulla on musiikkilistani, jonka vaivalla laadin kasaan, on se nukkumissilmäjuttu, se kuminauhallinen, joka laitetaan silmille, pyysin äitini tänne huomiseksi, jotta voisin ottaa kokonaisen rauhoittavan etukäteen... Jos tämä menee pieleen, niin mitä muuta voisin tehdä kuin hajota? Mitään seuraavaa askelta ei enää ole, joten jos tämä ei onnistu, niin ei ole mitään mitä voisin tehdä, paitsi päästää itseni tämän paskan maailman liian monista tuskista.

Tin-Tin lähtee huomenna pois äitini mukana. Sille on varattu jo keskiviikoksi lopetusaika. Pitäisi kai olla sen kanssa nyt koko ajan, mutta en vain pysty. Vaikka tänään juuri joku sanoi keskuksella, että ei niihin kai voi sillä lailla kunnolla kiintyä, kun ne elävät vain niin lyhyen ajan, mutta Tin-Tin on ollut täällä niin kauan! Jo silloin kun viimeksi olin Lontoossa.

En ole saanut tänäänkään paljon luettua, enkä luultavasti saa huomennakaan. Tänään ne kolme naista, joiden kanssa olin baarissa, juttelivat minulle paljon ystävällisempään sävyyn kuin aikaisemmin, mikä oli tavallaan kivaa, mutta tavallaan hieman kiusallista, kun minusta tuntui, että en vain yhtäkkiä osannutkaan olla heidän seurassaan. Ja keitään muita minulla ei ole. Tai no on, on Natalia, Nan ja kaikki muut, mutta heillä on oma elämänsä jossain muualla, he eivät voi olla osa tätä jokapäiväistä tyhjää elämääni, koska he eivät vain tunnu elävän samassa maailmassa.

Olen vain niin yksin, ja ainoa edes suhteellisen helppo ja turvallinen osa sitä on Jaska, joka on toisella puolella maailmaa juuri nyt, ja joka hyvin todennäköisesti ei vain välitä. Tänään pelattiin sitä yhtä peliä keskuksella, taktikointipeliä. Minä olin yhdessä pelissä se, jonka piti jäädä henkiin, superhyvis, ja sitten kun jäljellä oli minun lisäkseni yksi pahis ja yksi hyvis, jotenkin todella poikkeuksellisesti tukeuduin toiseen sen sijaan, että olisin pitänyt molemmat yhtä heikoilla. Ajattelin jotenkin pelin aikana, että jos olen häntä kohtaan kiva, niin ehkä hän sitten ei tee minua kohtaan mitään kurjaa. Lisäksi tämä luottotyyppini hieman sabotoi minun peliäni, mutta ajattelin vain, että ihan ymmärrettävää, tärkeintähän on nyt vain saada se toinen pois. Ja tämä luottohenkilöni olikin pahis, mikä selvisi, kun tämä ainoa jäljellä ollut hyvis tapettiin.

Ei tuolla pelillä ollut väliä, vaan sillä, että tajusin, että en tee jotain, mikä on parhaimmaksi itselleni, koska haluan uskoa, että joku toinen on minua kohtaan kiva, vaikka jos nyt on vaan käynyt niin, että tyypille on jaettu pahiksen rooli, niin vaikka olisin miten kiva, niin hän yrittää silti tappaa minut. Tyhmä esimerkki, mutta jotenkin aikaisemmin pelasin erilailla. Tämä viimeinen hyvis sitten pelin jälkeen toisteli, että olit idiootti, miksi ihmeessä et pitänyt kumpaakin heikoilla, vaan otit sen riskin, että oletkin arvannut roolit väärin. Niin ei vain tehdä, ei ainakaan kukaan sellainen, joka tietää pelistä ja on pelannut sitä, ei vain tee niin. Yritin puolustella, että no voitin silti lopulta, mutta hän oli oikeassa.

Ehkä se pätee kaikkeen nykyään: pelkään tulevani torjutuksi, joten mielistelen ihmisiä, enkä sano sitä, mitä oikeasti ajattelen. Pelkään sanoa Sallalle, että oikeasti, on todella paskamaista uskotella ensin lähtevänsä joidenkin tyyppien mukaan baarista, kunhan nämä tarjoavat juotavaa, jos aikomuksena on alusta asti vain maksimoida tarjottujen drinkkien määrä. En halua myöskään sanoa hänelle, että et ole mikään suhde-expertti, joten älä vedä johtopäätöksiä suhteista, joista et oikeasti tiedä mitään. En sanonut sille yhdelle naiselle, että oikeasti, laita ne talousasiat kuntoon, äläkä vain tuhlaa kaikkea kun se raha tulee, koska vaikka miten väittäisit, voit kuitenkin säästää joissain menoissa, eikä sitten tarvitsisi lainata rahaa kavereilta ja olla maksamatta takaisin.

Tämä kolmas nainen sitten... Hän on mukava, mutta aika hiljainen, mutta perjantaina sanoi, että hän muistaa, miten viime kesänä kun oltiin porukalla tekemässä jotain, mutta vain minä, Jaska ja tämä nainen ilmestyttiin paikalle. Silloin oltiin Jaskan kanssa yhdessä sitä ekaa kertaa, ja tämä nainen sanoikin nyt, että hänestä oli niin ihanaa, kun minä ja Jaska, joilla oli juttua keskenään, otettiin kuitenkin hänet mukaan niin avoimesti ja ystävällisesti. Siitä tuli tosi hyvä mieli, sillä tuo on juuri jotain, mitä minä haluankin tehdä. Mutta sitten tämä nainen tunnusti, miten paljon pitää yhdestä keskuslaisesta - joka sattuu olemaan se lasienhajottajatyyppi, joka tuntuu olevan ihastunut minuun. Kysyin silloin synttäreillä, että ovatko he yhdessä, mutta minulle sanottiin, että ei, koska se lasienpaiskojatyyppi ei halua. Silti sanoin nyt perjantaina tälle ihastuksensa paljastaneelle, että tosi hieno juttu, minusta sovitte yhteen, minusta tuntuu, että sekin olisi kiinnostunut sinusta.

Siksikin kammoan, että hän tunnustaisi minulle tunteistaan tai jotain, joten välttelen häntä. Pelkästään se, että jotenkin tulisi muiden tietoon, että hän olisi sanonut minulle jotain sellaista, muuttaisi taatusti tämän naisen suhtautumista minuun, kun hän noin ihastuneena - vähän kuin minä vuosi sitten - huomaisikin saman kuin minä, että tyyppi vain pitää mukanaan, siltä varalta, että se josta tykkää enemmän, ei vastaakaan tunteisiin.

Sanoin tuon Jaskallekin, että olisi todella epämukavaa olla siellä matkalla ilman häntä, koska se toinen tyyppi oli tulossa ja koska minulla ei ole ketään, jonka seurassa voin olla 100% ajasta, hänellä voisi olla siellä matkalla tilaisuus päästä kahdenkesken juttelemaan minulle. En tietenkään tiedä varmasti että hän olisi ihastunut, mutta on useampi syy epäillä niin:
 

  1. Uutenavuotena kysyi kännissä, että onko minulla ja Jaskalla jotain keskenämme, seuraavana aamuna aloitti taas juttelun ja selasi keskustelua taaksepäin ja sanoi, että mitä mä nyt olen mennyt sanomaan.
  2. Sen yhden tyypin synttäreillä pyysi minua keittiöön, koska hän halusi sanoa yhden "henkilökohtaisen asian".
  3. Viime perjantaina pyysi minut katsomaan sitä tämän yhden naisen esitystä ja tarjoutui hakemaan minut kotoa
  4. Lähdettyään perjantai-iltana aikaisin kotiin, laittoi minulle heti seuraavana aamuna viestin ja kyseli miten meillä oli mennyt.

Ehkä tyhmiä syitä, mutta olen vain kauhuissani, että hän sanoo tai tunnustaa jotain, kaikista noista syistä ja siksi, että hän on minun mielestäni hieman pelottava, koska voi menettää malttinsa niin yhtäkkiä ja niin lopullisesti.

Sain ajatuksia hieman pois Jaskasta ja mietteistä, miten kostaisin hänelle. En kuitenkaan täysin ja olen ihan varma, että Jaska vielä tässä seuraavan reilun viikon aikana sanoo paljon sellaisia asioita, jotka saavat minut hautomaan kostoa taas. Mutta ehkä sitten kun hän tulee takaisin, leikkaan hänet elämästäni kertomatta sitä hänelle lainkaan, teen omia suunnitelmia ja silloinkin kun olen vapaa, sanoisin: "Voi huomasin sun viestin vasta nyt, sori mutta ei voida nähdä tänään, kun mä sovin jo noiden muiden kanssa, että mennään yhdessä jonnekin." Ja toistaa tuota niin kauan kunnes tyyppi sanoo jotain siitä, että miksei me nähdä enää ikinä, on ikävä sinua, haluaisin tehdä jotain kaksistaan sinun kanssa.

Sitten voisi vielä kerran survaista, ai jaa oltiinko me sovittu että sä tulisit mun luo tänään? Ai miten pitkään olit siellä alhaalla summeria painelemassa? Sori, ihan unohdin, kun tuli muuta. Ja kun hän tulee ensimmäistä kertaa käymään sen matkansa jälkeen, hän saa huomata, että hänen tyynynsä ja peittonsa ovat nätisti vaatehuoneeseen laitettuna, kaikki hänen tavaransa - hammasharja, deodorantti, suihkusaippua, shampoo - ovat yhdessä muovipussissa niin ikään vaatehuoneessa, jotta kämpässäni ei näkyisi merkkiäkään siitä, että ketään miestä täällä olisikaan ollut. Tuo pitää kyllä tehdä jo tänään, koska kun minun ja Jaskan suhde ei tunnu nyt niin hyvältä, niin en todellakaan ole kertomassa siitä äidille, enkä todellakaan aio jättää mitään viitteitä siitä myöskään.

Silti sattuu, kun haluaisin vain, että minulla olisi jotain väliä ja että voisin olla varma siitä.