No niin, ennen mitään päivän lainauksia tai mitään, on kai asiallisempaa selittää tuo otsikko. Tänään tuli kuulutus koulun keskusradiosta, että meidän koulun rehtori on kuollut. Hän on ollut sairaslomalla jo pitkään ja hänen tilallaan on ollut viransijainen, joten periaatteessa se ei vaikuta konkreettisesti asioiden sujumiseen. Hän jäi sairaslomalle jo minun ensimmäisenä vuotenani, joten en oikeastaan tuntenut häntä laisinkaan. Toisaalta sitten koko muu lukio kolmosia lukuun ottamatta ei ole todennäköisesti kertaakaan ollut hänen kanssaan tekemissä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kuitenkin, hän kuoli eilen, aivokasvaimeen. Mitä meille selitettiin tänään pihalla ennen lipun puolitankoon nostamista, niin hänellä todettiin aivokasvain kesällä 2005. Minä muistan sen itsekin, kun meillä oli juuri opoa, kun se rehtori palasi pariviikkoiselta sairaslomaltaan. Selitti epämääräisesti, miten on parantumassa vakavasta sairaudesta ja sitten päässä oli sellainen arpi. Ja sitten siitä leikkauksesta ei ollut apua, vaan rehtori joutui jäämään pois. Oli hän aina tosin kaikissa juhlissa. Piti kuulemma vielä keväälläkin ylioppilaille puheen, vaikka ei meinannut pysyä pystyssä eikä saada omasta tekstistään selvää.

 

Niin kuin minä Nanille jo huomautinkin, tosi riemukas viikko: edellisestä puolitangossa olevasta lipusta on kulunut nyt vain neljä päivää ja nyt sitten heti uudestaan. Mutta kuunneltiin miten se meidän rehtorin viransijainen puhui, katseltiin, miten lippu nostettiin ylös ja laskettiin puolitankoon ja pidettiin hiljainen hetki. Ihmiset ei näyttäneet mitenkään kauhean iloisilta, vaikka yleensä virallisissa ja muodollisissa tilaisuuksissa on aina joku, joka pelleilee. Mutta ei tällä kertaa.

 

***

 

Päivän lainaukset

 

Matikanopettaja: "Yrittäkää nyt kirjoittaa toi nopeesti, että kaikki pääsee mukaan tähän asiaan."

Jumpula: "Jei! Ja kaikki mukaan!"

 

***

Neiti HR: *tulee matikanluokkaan kahvimuki kädessä*

Matikanopettaja: "Hei! Ei luokassa saa juoda kahvia!"

Neiti HR: "Enhän mä juokaan, mä vaan aion pitää sitä tässä pulpetilla."

 

***

 

"Miten kuolemantuomio tulisi toteuttaa?"

Yksi vastauksista: "Laittamalla Minotauruksen labyrinttiin ilman miekkaa tai lankakerää."

 

***

 

Herra M(M): "Jaa, hei PK!"

Herra PK: "Mmm... Kun joulupukki suukon sai..."

Herra M(M): *reps* (Herra M(P):lle) "PK on aika jouluisissa tunnelmissa jo."

Herra M(P): "Miten niin?"
Herra PK: "Kun joulupukki suukon sai..."

Herra M(P): "Kun joulupukki kuonoon sai. 'Pukki prkl!'"

Herra M(M): *reps*

Herra PK: *tilaa hissin mennäkseen ylös*

Herra M(P): "HAAAH! MÄÄ EHIN ENSIN!!!" *lähtee juoksemaan täyttä vauhtia kohti portaita*

Herra PK: "Ei prkl! Tuu nyt hissi jo! Prkl!"

Herra M(M): *nauraa katketakseen*

 

***

 

-Uskontotunnilla-

Neiti M: "Jaa toinen kysymys... Miten kuolemantuomio tulisi toteuttaa? Hmm... No jotenkin mahdollisimman kivuttomasti."

Neiti R: "Minkä takia kivuttomasti? Jos joku saa kuolemantuomion, niin eikö se oo tehny niin paljon pahaa, että se ansaitsee pienen kärsimisenkin?"

Amia: "Mutta eihän se, että tekijä laitettais kärsimään, mitenkään korjais yhtään mitään. Ei ne tuskat niiltä muiltakaan mihinkään katoais, vaikka miten laitettais joku kärsimään."

Neiti R: "Niin, mutta kuitenki se on laittanu muut kärsimään, niin eikö senkin pitäis?"

Amia: "Mutta eikö se kuolemantuomio ole justiin rangaistus siitä?"

Neiti R: "No nii-in, mutta sillähän se pääsee kauheen helpolla, ku se vaan kuolee, eikä joudu kärsimään yhtään."

Amia: "No eikö toi sitten, että toteutettais kuolemantuomio oikeen tuskallisella tavalla, niin eikö se olis sitten pikemminkin kidutusta? Että rangaistuksena oli SEKÄ kidutus ETTÄ kuolemantuomio?"

Neiti R: "No... Niin, mutta ei sen kuolemisen pitäisi siltikään olla ihan kivutonta?"

Herra Aksu: "No niin, no niin! Rauhotutaan! Koska kysymyksessähän sanotaan kuitenkin kirjaimellisesti: 'Mikä olisi inhimillisin tapa kuolemantuomion täytäntöön panemiseen'."

Neiti M: "Lääkkeet/nopeavaikutteinen myrkky." *kirjoittaa sen*

Kaikki: *hiljaa*

Amia: "Mutta toisaalta onhan tuostakin tutkimuksia, että ne myrkkyruiskeet saattaa toimia väärin ja aiheuttaa sitten todella tuskallisen kuoleman."

 

***

 

Tuo viimeinen on äärettömän hyvä esimerkki siitä, että vaikka minä IRL olen paljon hiljaisempi ja myötäilevämpi, niin minun on joskus törkeän vaikea antaa periksi. Tuollaiset asiat tuntuvat sellaisilta, että ne jäävät poreilemaan jonnekin sisuksiin ja sitten ne vain lipsahtavat jotenkin ulos. Mutta ei sillä, minä en ole sellainen ihminen, joka ottaa tuollaisen väittelemisen kauhean tosissaan. Että ei ole mitenkään hampaat irvessä ja tosissaan vääntämistä. Tuollaiset keskustelut on kivoja.

 

Ja nykyisin herra Aksukin tuntuu vihdoin hyväksyvän edes alitajuntaisesti sen, että minä olen myös olemassa ja että minä sanonkin joskus jotain. Aivan aluksi minä en sanonut suunnilleen ikinä mitään, koska minulla kestää jonkin aikaa tottua pelkästään ihmisten läsnäoloon. Mutta nykyisin sitten, kun sanon yhä useammin jotain, niin Aksukin suvaitsee joskus osoittaa sanansa myös minulle (muiden ohella, ei tietenkään pelkästään) ja katsoakin minuun joskus. Minä otan tämän suurena saavutuksena.

 

Jotenkin minulla on taas menossa anti-NN –vaihe. NN tuntuu jotenkin... joltain. Sen perjantaisen uskontotunnin jälkeen minulla on ollut kumma tunne. NN vaikutti silloin niin pinnalliselta ja itsekeskeiseltä ja taantumukselliselta (tyyliin: aina on ollut näin, niin kuuluu olla aina tulevaisuudessakin), että minun on taas niin kauhean vaikea jaksaa uskoa siihen, että se ei vain ole sitä, mitä hän on.

 

Lisäksi minä olen tänään laittanut merkille, että NN:llä tuntuu olevan ON/OFF –nappula. Kun hän on OFF, niin silloin hän ei tee mitään, ei puhu kenellekään kuin pari sanaa tai murahtaa jotain lyhyesti ja on yksikseen. Mutta kun hän on ON (kuten tuntuu nykyään olevan aika usein), niin hän puhuu koko ajan. Eikä tämä ole liioiteltua, vaan hän puhuu ihan non-stoppina. Äidinkielen kaksoistunneillakin tänään aamulla meidän piti kirjoittaa kuva-analyysiä, ja minä yritin keksiä jotain Wishmaster-levyn kannesta, niin minua ärsytti suunnattomasti se, miten NN selitti koko ajan jotain. Herra JuTin ei tarvinnut kuin hymähtää takaisin ja NN hoiti sen puhumisen. Sama silloin yhdellä välitunnilla, kun ennen hyppytuntia menin oppilaskunnan huoneeseen tekemään biologiantehtäviä. NN pelasi korttia parin muun kanssa ja kauhea höpötys koko ajan.

 

Okei okei, ehkä minullakin tulee joskus sellaisia, että puhua höpötän kauheasti kauheaa vauhtia, mutta minä osaan puhua myös vähän vähemmän. Siis sillä lailla keskitasoisesti. Se ei mene niin, että puhun joko non-stop tai olen hiljaa, vaan kykenen toimintaan myös tuon välisellä alueella.

 

Myös NN:ään katsominen tuntuu nyt jotenkin ihan oudolta. Se tuntui silloinkin oudolta, silloin kun hän istui siinä suunnilleen metrin päässä. Ja kun minä lausuin sen kommenttini ja NN nosti katseensa minuun, se oli melkein kuin "miten lyhyesti voin katsoa toista silmiin ja miten nopeasti pystyn kääntämään pääni" –kohtaus. Ja sitten kun hän sanoi kommenttinsa, niin hän tuijotti vain pulpetin kantta. Missä vika, häh? Kyllä hän käytävällä ja muuten pystyy katsomaan minuun, mutta tuollaisessa tilanteessa sitten, kun se olisi ollut jopa hyvin perusteltua ja jopa odotettavaa, niin hän vain pikavilkaisee minuun yhden ainoa kerran. Kiitti vaan rutosti. Kertoo kyllä oikein kätevästi, miten paljon ihmiset arvostavat minua. Hmph.

 

Äiti osti tänään vihdoin ja viimein digiboxin. Hän yritti saada heti jonkun asentamaan sen, mutta hänet ylipuhuttiin edes kokeilemaan ensin itse. Nyt hän on pakertanut viimeiset viisitoista minuuttia kaukosäätimen parissa, koska hän ei saa laitettua pattereita siihen oikein. No joo, jos minä menisin sinne kokeilemaan, niin ehkä saisin vähän enemmän aikaan (meidän perheen mittapuulla minäkin olen oikein hypertekniikka-ihminen), mutta kun tulisi mutka matkaan, minua alkaisi ärsyttää ja kiukustuisin ja julistaisin, että hemmetin tyhmä vehjes, en kyllä käytä. Näin sitä ollaan sivistynyt esimerkki täysikäisistä ihmisistä.

 

Wishmaster.jpg

 

Tuossa on se Nightwishin kansi, josta minun pitäisi väsätä 4-5 sivun mittainen kuva-analyysi. Jumitan aika lailla totaalisesti. Olen miettinyt törkeästi, että mitä hittoa tuo poika tuossa tekee, mutta en ole päässyt vielä kunnolliseen tulokseen. NN tekee samasta kuvasta. Ja koska hän höpötti herra JuTille koko tunnin, niin kuulin hänen päätelmiään tästä kuvastakin. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, että se poika on siinä tyyliin "EEEEEEIII!", koska ne joutsenet lähtee. Toinen mietelmä häneltä oli, että koska sen pojan käsien ympärillä on jotain sellaista usvaa, niin hän on joku velho, joka aikoo lähettää käsistään salamoita joutsenia kohti.

 

Ei sillä, en kiellä etteikö nuo samat ajatukset olisi tulleet minullekin mieleen, mutta lopulta päädyin sen asian suhteen sitten siihen tulokseen, että tuo poika on itsekin muuttumassa joutseneksi. Hänessä on sellaista kimallusta, mitä joutsenissakin ja se selittäisi tuon usvan, joka lähtee pojan käsistä. Mutta mikä tuo pergamenttirulla sitten on? Eh... Ei aavistustakaan. Vielä ainakaan. Siinä lukee ylipienellä kolme riviä jotain, josta saa selville vain pätkän toisesta rivistä: "The child."

 

Naninkin kanssa yritettiin tihrustaa tuota. Seuraavaksi näyttäisi olevan vain yksi kirjain. Minusta se on "I", mutta Nanin mielestä se näyttää kirjaimelta "f", mutta voisi hyvällä mielikuvituksella olla myös " 's ". Viimeisen rivin sana näyttää hyvin epäselvältä, kuin siinä lukisi ilmiselvästi "haxt", mutta Nanin mielestä sen on pakko olla "next". Toisaalta, tajusin juuri, että jos se on noin, niin loppu kuuluisi: "The Child's next." Eli käännettynä: "Lapsi on seuraava." Ja se taas voisi tukea minun teoriaani siitä, että pojasta olisi tulossa myös joutsen.

 

Joo, vaikka tuon sitten saisikin selville, niin sitten sen jälkeen pitäisi vielä miettiä, että mitä nuo asiat symboloivat. Tai niin kuin kirjassa kysyttiin: "Mikä on kuvan sanoma? Mikä sen viesti on?" Joo, ei mitenkään helppo tehtävä. Minä olen ainakin törkeän jumissa kaiken tuon suhteen. On hankalaa päästä alkuun yhtään mistään, kun en tiedä, mitä kuvassa on pääidea, en tiedä, mikä sen sanoma on, enkä ylipäänsä yhtään käsitä, miten tuo kuva liittyy yhtään mihinkään yhtään millään tapaa.

 

Laitanpa vielä ne minun suurennusyritykseni siitä pergamentista. Nyt näyttäisi siltä, että siinä lukisi: "Real Year The Child 'f haxt". Aika toivotonta. (Ja jos joku keksii, mitä siinä oikeasti lukee, niin saa vinkata.)

 

large.jpg        medium.jpg

 

Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta tähän mennessä minä olen saanut puristettua tästä kuvasta ainoastaan yhden lauseen analyysiini: "Nightwishin "Wishmaster"-levyn kansi (2000) pitää sisällään monenlaisia symbolisia merkityksiä." Heh heh. Varmaan huomaatte minun syvän epätoivoisuuteni tuosta lauseesta. Tekohieno ja ympäripyöriä itsestäänselvyys. Nyt pitäisi sitten kuitenkin keksiä jotain, mitä tulkita tuosta levystä. Krääh!

 

Vaihteeksi taas onnistuin kirjoittamaan järkevien ihmisten aikaan ja olemaan vielä jauhamatta kauheasti jostain yhteiskunnallisista asioista. Sillä, että tämä olisi yhtään sen mielenkiintoisempaa, mutta kuitenkin...