6 PÄIVÄÄ ÄIDINKIELEN ESSEEKOKEESEEN!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

8 PÄIVÄÄ MATIKAN YO-KIRJOITUKSIIN!

10 PÄIVÄÄ ENGLANNIN KIRJALLISEEN YO-KOKEESEEN!

13 PÄIVÄÄ KEMIAN YO-KIRJOITUKSIIN!

22 PÄIVÄÄ BIOLOGIAN YO-KIRJOITUKSIIN!

 

***

 

Päivän lainaus

 

Englanninopettaja: "Teitä oli kyllä kauhean kiva nähdä. En mä tiedä miksi, mutta teitä oli."

 

***

 

Päivän virhe

 

Täydennä: "The actor lost (kymmeniä miljoonia) dollars."

Amia: *muistaa muistisääntönsä TSH:sta ja kirjoittaa*: "Tens of thousands of"

 

***

 

Tänään tuli notkuttua koulussa taas melkein koko päivä, kun sattui kaksi tenttiä samalle päivälle. Oli huippua. Olo on mahtava. Sellainen ylilähellä onnellista. Puhuinkin oikein... neljälle ihmiselle. Ja Jumpulan kanssa repeiltiin sille opettajalle. Kukaan muu ei melkein koskaan naura sille opettajalle, mutta kun se opettaja tekee jotain nauramisen arvoista, niin minä ja Jumpula vilkaistaan toisiimme ja revetään nauramaan. Ja tietty minä nauran Jumpulankin jutuille. Se tekee matikantunneista niin huippuja.

 

Matikanopettaja oli taas huipulla päällä. Aivan oikeasti luulen, että hänellä on ollut ikävä meitä. Ja hän kyseli penkkareista ja sanoi, että jos joku kerran vaivautui tulemaan hänen asunnolleen asti ja tuomaan karkkeja postilaatikkoon, niin olisi voinut tuoda vähän enemmänkin kuin vain yhden. Sitten hän selitti taas kaikesta kauheasti.

 

Ja T. Toukalla on ensi tiistaina inssi. Jumpula kysyi tarkan ajankin ja kehitti heti kauhean suunnitelman:

 

"Mä tuun sillon sinne katsastusasemalle (inssiajot alkavat kaikki katsastusasemalta) ja lähden sun perään ja ajan aluksi sun perälaudassa kiinni ja meen sitten ohi ja sitten teen hätäjarrutuksen ja ku tullaan liikennevaloihin, niin mä en lähdekään, ku se valo vaihtuu, vaan alanki yhtäkkiä peruuttaa."

 

Sitten oli ne opettajan tyypilliset: "Kattokaa ny tänne niinku te ymmärtäisitte jotain." Ja kaikki mollaamiset ja kaikki. Mutta tuli laskujakin laskettua. Ja oli kauhean kivaa.

 

Minä olen tuntenut oloni viime aikoina kauhean yksinäiseksi. Ehkä se johtui sitten tästä. En ole nähnyt ketään ikätovereitani pitkään aikaan. Joskus on vain niin törkeää, että on joku omanikäinen ja samassa vaiheessa oleva, jonka seurassa olla. Joten oli kauhean kivaa. Olo oli kauhean rento ja muutenkin hyvä. Aika ihmeellistä.

 

Näin Naninkin kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla Nan kysyi heti, että onko tullut NN:n jengiläisiltä outoja ilmeitä. Ei ollut tullut. Näin tänään tosin vain herra JuK:n ja JuT:n, mutta ainakaan kumpikaan heistä ei käyttäytynyt yhtään normaalista poiketen. Mutta kuten sanoin Nanillekin, ei se tarkoita, että he eivät tietäisi, kun en usko, että enää on sitä ala-aste –meininkiä, että osoitetaan sormella ja huudetaan se ääneen ja nauretaan. Mutta jos NN onkin kertonut, niin kauheasti vaikutusta sillä ei ole ollut.

 

Niin joo, ja näin Mitchinkin tänään. Hyvin vilaukselta, koska ajattelin, että jos joku tietää, niin sitten se on hän. Ja kun hän näyttää niin paljon isoveljeltään, niin asetuin taktisesti käytävälle niin, että kun näin joitain hänen luokkalaisiaan tulevan yhdestä suunnasta, käänsin selkäni siihen suuntaan. Näin Mitchin vasta sen jälkeen, kun hän oli kulkenut ohitseni.

 

Mutta en tiedä, onko NN kertonut joillekin. En tiedä, miten paljon pojat juttelee tällaisista, enkä tiedä, miten paljon NN on yhteydessä kavereihinsa ja että ovatko he miten läheisiä, mutta jaa... Minä olen nyt hyvin varovainen omien arvausteni suhteen, koska nähtävästi olen sortunut siihen, mistä meitä äidinkielentunneillakin on aina varoitettu: ylitulkintaan. Mutta kuitenkin. Ei ole maailmanloppu, jos hän on kertonut eikä jos ei ole. Sillä ei ole kauheasti väliä. Mutta uskoisin ehkä enemmän, että hän ei ole kertonut. Jos tuon mainitsee, niin se on sitten pääasia. Sitä on hankala tunkea sivulauseeseen. Ja vaikka minä olen miten tarkkaan kuunnellut melkein kolmen vuoden ajan hänen puheitaan, ja vaikka nyt on hyvin varmaa, että hänellä on jotain ollut, en ole ikinä koskaan kuullut hänen mainitsevan yhtään mitään yhtään kenestäkään tytöstä.

 

Mutta joo, ihan sama.

 

Tänään on musiikinteorian säveltapailu. Minä sitten vain vihaan sitä niin paljon, eikä huvittaisi yhtään mennä. Niin kuin minulla ei olisi mitään muuta tekemistä. Onneksi seuraavan kerran voin skipata hyvällä syyllä, kun se osuu kuitenkin kirjoitusten keskelle, niin eihän silloin mennä mihinkään tuollaiseen, vaan jumitetaan kotona lukemassa. Hmm... Toisaalta, voisihan sitä lintsata tälläkin kertaa, kun keskiviikkona on se biologian tentti, jossa on preliminäärikysymykset, ja johon en ole lukenut niin yhtään hiukkaa. Ja minä olen ihan hyvä säveltapailussa. Joskus on melodiadiktan kanssa ongelmia, mutta toisaalta, sain viime keväänä 2/3:n melodiadiktasta täydet pisteet, joten... Ja me ei harjoitella nuoteista laulamista, koska minä en kykene laulamaan, kun joku muu kuulee. Se on se kumma piirre. Sitten minä joudun opettelemaan nuoteista viheltämistä. Se on ehdottomasti minun akilleen kantapääni. Mut sitäkään ei voi siellä opetella, niin... Ja siihen olisi oikeasti hyvä lukea siihen biologian tenttiinkin. Jos voisi sitten opetella vähän matikkaakin vielä lisäksi, kun siinä on kauhea homma.

 

Voisikin oikeastaan jättää tuon väliin. Opettaja ei taatusti tykkää, mutta minkäs teet. Vai meinaako tyyppi vaatia, että minun pitää ihan kirjoitusten alla juosta joka kerta kirjoittamassa ylös joitain rytmejä tai jotain? No joo, en mene. Ei viitsi. Tarpeeksi tekemistä muutenkin.

 

Tjaa-ah... Keskiviikkona on sitten se tentti ja silloin on näköjään ruokana "uunilohi, perunasose ja salaatti". Päästäänköhän me syömään? Tänään matikan tentti alkoi juuri tuntia ennen ruokailua, joten se jäi välistä. Tänään olisi ollut jauhelihakeittoa. Höh. Jotenkin koulussa on kiva syödä. Yleensä en pidä lainkaan julkisilla paikoilla syömisestä, mutta koulussa se on aina ollut kivaa. Ruoka on ihan hyvää (yleensä) ja kun on ruokaseuraakin, niin ihan kätevä. Eikä tarvitse itse miettiä, että mitäköhän sitä lämmittäisi tänään.

 

Mutta ylihuomenna kouluun, jes jes jes! Olen varmaan jotenkin kummallinen, mutta siellä on vain niin mukavaa, kun ei voi olla yksin. Tai siis voi, mutta ei niin yksin, mitä minä olen kotona. Koko ajan eristäytyneenä omassa sopessani vuorovaikuttamatta kenenkään kanssa, paitsi netin välityksellä. IRL-olemus on minulle niin tärkeä. Tänäänkin oli niin kivaa.

 

No jaa. En tiedä. Mitäköhän tässä pitäisi sanoa? Ei ole mitään sanottavaa. Paitsi se, että oli niin kivaa tänään. Ehkä loppuun sopisi vielä yksi lainaus Jumpulalta, kun hän kommentoi sitä, että T. Toukka ei ole käynyt parturissa:

 

"Ja T. Toukkakin kasvattaa hevilettiä? On se jo kunnon moppi."