Kävin tänään taas katsomassa Suicide Squadin. Se oli edelleen hyvä. Olen lukenut aika paljon muiden mielipiteitä netistä edellisen katselukerran jälkeen koska en voi enää spoilaantua. Ja ilmeisesti monet muutkin ovat pitäneet tästä uudesta Jokerista ja hänen erilaisesta asemastaan elokuvassa: hänhän on tavallaan romanttisessa pääosassa. Ja ehkä minäkin sitten uskallan myöntää, että Jared Leton Jokerista on tullut uusin leffa-ihastukseni. Olen katsonut uudestaan ja uudestaan sitä "Joker Extended Look" -traileria. Sitä katsoessani tuntuu kuin perhosia lentelisi vatsassa. En ymmärrä sitä, koska en todellakaan odottanut sitä mennessäni ensimmäistä kertaa katsomaan leffaa. En ole lukenut sarjakuvia, mutta katsoin videon jossa oli 10 asiaa jotka on hyvä tietää ennen leffan näkemistä. Siitä sain kuvan, että Harley Quinn ja Jokeri olisivat jo päättäneet suhteensa, ja traileritkin sitten vain vahvistivat käsitystäni, että Jokeri etsii Harley Quinnia kostaakseen tälle. Uskoin myös että Jokeri on pääpahis.

Olenhan minä tosin aikaisemminkin ihastunut leffojen pahiksiin, mutta olen jotenkin saanut aina selitettyä itselleni että pahikset ovat yleensä monisyisempiä hahmoja kuin "hyvikset". Näen heissä aina jotain mikä saa minut uskomaan että he ovatkin oikeasti hyviä, eikä silloin ole typerää ihastua heihin. Mutta Jokeri on pahis, hän on psykopaatti, sosiopaatti, rikollinen, hän tappaa ihmisiä ihan vain huvikseen. Lisäksi hänen ja Harley Quinnin yhteinen tausta on niin sairas, että oikeasti tunnen olevani jotenkin huono ihminen kun katson ihan fiiliksissä Jokeria trailereissa. Suosikkikohtani on ehkä se: "Blaa blaa blaa... All that chit chat's gonna to get you hurt. I can't wait to show you my toys." Siis tämä:
 

Tuossa kohtauksessa ei ole mitään millä voisin selittää sen että se on suosikkini, koska hän on siinä vain pahis. Hän ei näytä miellyttävältä, hän taputtelee jotain toista miestä kasvoihin ja uhkailee tätä (osa tietysti oli leikattu leffasta). Ja ylipäätään kaikki kohtaukset Harley Quinnin kanssa. Ne ovat jotenkin täynnä sähköisyyttä ja minä jotenkin automaattisesti mietin, että kumpa olisi joku jonka kanssa minä voisin kokea jotain samanlaista. Sitten kun tajuan mitä olen ajatellut, tunnen oloni jotenkin hankalaksi. Tämän leffan Jokeri on todella vetävä hahmo (Heath Ledgeristäkin pidin, mutta missään vaiheessa en leffaihastunut häneen), enkä pysty kieltämään sitä. Kai jotenkin vähän huolestun, mietin että mitä minussa on vialla kun leffaihastun sellaiseen kuin Jokeri. Se saa jotenkin kaikki aiemmat leffaihastumiseni näkymään minullekin ihan uudessa valossa (Silas Da Vinci -koodista, Draco Malfoy Harry Potterista ja viimeisimpänä Thranduil Hobitti-leffoista - joka ei tosin ole pahis perinteisessä mielessä mutta ei mikään kauhean hyviskään).

Olen miettinyt niitä vinksahtaneita naisia jotka lähettelevät rakkauskirjeitä vankiloihin joillekin murhaajille joita eivät ole ikinä edes tavanneet. Mielestäni se on paitsi jotenkin todella häiriintynyyttä niin myös yksinkertaisesti tyhmää. Vaikka pidän pahiksista usein elokuvissa, oikeassa maailmassa en pysty lainkaan ymmärtämään miten ihmiset muka rakastuvat sellaisiin hirviöihin. Mutta mitä jos jossain syvällä minussakin on samanlainen säälittävä nainen, joka rakastuu massamurhaajaan? Pelkästään sen ajatteleminen jotenkin kuvottaa.

Minun ainoa kunnollinen suhteeni ei sekään ollut kauhean terve. Jotenkin kun nyt tutustuin tuohon Harley Quinnin hahmoon, olen miettinyt sitä minun ja Jaskan seurustelua. En pidä sen miettimisestä, koska mieluusti poistaisin sen vaikka ihan kokonaan niin ettei sitä olisi tapahtunutkaan. En ikävöi häntä yhtään, aina kun mietin sitä että olen sinkku, tunnen oloni loppujen lopuksi kuitenkin vapautuneeksi. Todella kliseemäistä mitä aion sanoa, mutta tavallaan tuntuu kuin olisin ollut kuin Harley Quinn. En vieläkään osaa selittää sitä, miten siinä suhteessa suhtautumiseni Jaskaan muuttui alun täydellisestä epäkiinnostuneisuudesta ("voi ei, ei kai se yritä iskeä minua") siihen että halusin tappaa itseni kun hän jätti minut. Noiden välillä on aikamoinen ero, enkä yhtään tiedä missä vaiheessa ja miksi minä päädyin pisteestä A pisteeseen B. Kun tuon jälkeen sitten vielä palasimme yhteen ennen kuin vuotta myöhemmin erosimme taas, tiesin että se oli huono idea. Mutta toisaalta kun mietin asiaa nyt, niin ehkä se oli hetki jota olin odottanut tapahtuvaksi koko elämäni: se oli jotain ei-järkevää, pakkomielteistä - kahden ihmisen pakkomielle toisiaan kohtaan. Paitsi että hänelle se ei ollut pakkomielle, hänhän vain muutti mieltään jatkuvasti, "palataan yhteen, eikä palatakaan, miten sä oot niin ihana, ei meidän välillä ole 'taikaa'", jne. En usko, että hän oikeasti välitti minusta todella missään vaiheessa.

Olen samaa mieltä tästä elokuvan Jokeristakin ja samaa tukevat sarjakuvatkin, eli että Jokeri ei oikeasti välitä Harley Quinnista. No, hän on sosiopaatti, joten ei kykene rakkauteen, joten sen ei pitäisi olla yllätys. Mutta leffan nähtyäni olin sitä mieltä että se oli varmaankin paras rakkaustarina jonka olen ikinä nähnyt missään. Paitsi että sehän ei ole mikään rakkaustarina, koska Jokeri ei oikeasti rakasta Harley Quinnia. Tai en tiedä mihin he tätä elokuvaa vievät, mutta eikö Jokeri ylipäätään ole kykenemätön sellaiseen? Jotenkin vain pystyn sysäämään syrjään ne tämänkin leffan kaikki kauheudet joita Jokeri tekee Harleylle, jos kymmentä julmuutta kohden löytyy edes yksi kohta jossa hän tekee jotain jonka voisi tulkita kiintymyksenosoitukseksi. Romanttisin kohta elokuvassa on mielestäni se kun Jokeri muuttaa mielensä siitä että antaako Harleenin kuolla. Se on jotenkin sairasta kun mietin sitä tarkemmin: se on käytännössä kuin mies hakkaisi vaimoaan ja sitten veisi sen vielä pitemmälle ja alkaisi kuristaa tätä tappaakseen, mutta sitten viime tipassa lopettaakin. Varmaan jos tuokin saataisiin jotenkin leffassa Jokerin tekemäksi, niin sanoisin varmaan aww siinä kohtaa ja ajattelisin että he ovat täydellisiä toisilleen. Kun irrotan tuon kontekstista niin se tuntuu hullulta, mutta kun ajattelen järjellä, ei ole mitään sellaista kontekstia jossa tuo olisi "aww" -äännähdyksen paikka.

Feministi minussa ajattelee, että ehkä tulee joku seuraava leffa (niin on ainakin puhuttu) ja ehkä siinä Harley lemppaa Jokerin lopullisesti ja irrottautuu siitä sairaasta kierteestä. Mutta olisinko sen jälkeen tyytyväinen? En. Vähän samantyyppinen kuvio oli Xena soturiprinsessassa Xenan ja Aresin välillä. Varmaan koko sarjan ajan odotin että he päätyisivät yhteen, mutta eiväthän he päätyneet. Välillä he tappelivat keskenään ja yrittivät jopa tappaa toisiaan, mutta välillä sitten heillä olikin taas jotain kuumaa romanssinpoikasta. Juonellisestihan siinä että heidät olisi laitettu yhteen, ei olisi ollut mitään järkeä. Kai pidin siitä että Ares sodan jumalana liittyi Xenan pimeään puoleen ja se pimeä puoli on varmaan se mikä on minua kiehtonut. Eikä se kiehtovin pimeä puoli ollut Aresin vaan Xenan. Joten ehkä minua ei kiehdokaan muiden pimeä puoli vaan oma pimeä puoleni?

Se on jotakuinkin olematon. Kai. Olen aina ollut jotakuinkin kiltti ja kunnollinen. Näkymätön. Unohdettava. Tänäänkin töissä oli jotenkin raskas päivä, kun kahteen otteeseen jouduin välikäteen ihmisten välisissä kärhämöissä. Molemmat liittyivät vikapäivystykseen, eli siis ensimmäisessä tapauksessa minulle soittaa joku vihainen ihminen koska jokin ei toimi, erityisen vihainen (tosin aspaterminä käytetään sanaa "tuohtunut") hän oli siitä että hän oli tehnyt jo aiemmin vikailmoituksen. Löysinkin sen ja siinä luki että vikaa on tutkittu ja että sitä ei ole vaan kaikki toimii normaalisti. No, kun sanot jollekin "tuohtuneelle" ihmiselle tuon vaikka miten hienosti sokerikuorrutteella, niin voi arvata mitä siitä seuraa. No, sitten soitin sinne vikapäivystäjälle, joka sitten hermostui siitä kun vaivaan häntä vialla, jota ei ole olemassa, koska hän tutki asian ja vikaa ei vain ollut. Joten sitten jouduin kuuntelemaan kun ensin asiakas vänkää minulle kun hän ajattelee että en usko häntä, minkä jälkeen kuuntelen kun se korjaaja vänkää minulle kun hänkin kuvittelee että minä en usko häntä.

Tiedän että jossain maissa ainakin on niin että on tietty määrä kirosanoja joiden jälkeen saa sanoa asiakkaalle että soita uudestaan sitten kun osaat käyttäytyä ja lyödä luurin korvaan, mutta meillä ei ole mitään sellaista. Jotkut ovat tosin aika jäyheitä, mutta minä en oikein osaa. Kun kaikki puhelut nauhoitetaan ja Suomessa tuntuu olevan vallalla sellainen asenne, että jos ei saa edes rauhassa huutaa uhkailujen saattelemana asiakaspalvelijalle, niin sitten lähtee heti valitusta yritykselle, mikä sitten johtaa siihen, että en saa normaalin kuukausipalkan päällä bonusta, koska jos tulee mikä tahansa valitus epäystävällisyydestä tai muusta niin se lähtee automaattisesti. Kun minulle alkoi koeajan jälkeen tulla se kuukausittainen bonus, en olettanut että saisin mitään, koska tuntuu että teen vähän väliä jonkun virheen. Eivät ne ole yleensä mitään isoja virheitä, pikkuisia unohduksia, kun eri palveluissa on välillä ihan päinvastaisia ohjeita tai joitain yksityiskohtia, jotka tuntuvat niin epätärkeiltä. Mutta olenkin saanut ainakin jotain bonusta, mikä on ollut kiva. En sano että raha tekisi onnelliseksi, mutta ainakin se helpottaa elämää. Lähinnä olen käyttänyt rahaa itseeni, mikä kuulostaa todella pahalta. Liityin tosin Animalian kuukausilahjoittajaksi!

Mutta siis "itseeni käyttämisellä" tarkoitan että ostin esimerkiksi kesän halvemmat sarjaleffaliput. Olen käynyt tänä vuonna siis jopa kolmesti leffassa. Kaksi kertaa siis katsomassa Suicide Squadin ja niiden lisäksi Viidakkokirjan (joka ei ollut niin hyvä). Lisäksi olen yrittänyt syödä terveellisemmin ja teen usein itselleni kanasalaattia. Se on aika kallista suhtetutettuna siihen miten paljon eri aineksia salaattiin tulee ja miten paljon salaattia täytyy syödä että tulee kalorimäärä täyteen - verrattuna johonkin ei niin terveelliseen mutta kaloripitoisempaan, kuten puuroon tai voileipiin. Lisäksi olen herkutellut terveellisemmin: kun ei ole tarvinnut laske jokaista senttiä, olen voinut rennommin ostaa tuoreita herneitä torilta, lisäksi olen nyt kesän aikana löytänyt keltaiset kiiwit, jotka varmaan piakkoin loppuvat tosin kaupasta koska niiden satokausi päättyy. Mutta kai tuokin on hyvä alku, painoa en ole tosin saanut vieläkään pudotettua. Kai se on ikuisuusprojekti, mutta nyt olen jotenkin saanut taas innoitusta kun mietin että ehkä jos pääsisi edes normaalipainoon, voisi pukeutua Harley Quinniksi. Tilasin jo ebaysta Harley Quinnin minishortsit ja sen t-paidan. Ne tulevat tosin Kiinasta, joten minulla ei ole hirveästi odotuksia niiden suhteen. Ne maksoivat yhteensä varmaan vain ehkä kympin. Ainakin voin nukkua niissä kotona omissa oloissani jos niistä ei muuhun ole.

No joo, menen taas nukkumaan koska kello on paljon. Tosin huomenna menen töihin vasta yhdeksitoista, joten saan nukkua vähän pitempään. Sitten onkin tämä viikko taas pulkassa ja on oikein koko maanantai vapaata.