Olisiko nyt aika vihdoin kirjoittaa enemmän itse Nightwishista siellä Miljoonarockissa, kun tuo edellinen kirjoitus keskittyi vähän enemmän NN:ään kuin itse Miljoonarockin pääesiintyjään? Hmm. Nyt on se innostuskin laantunut hieman, niin pystyy hieman rauhallisemmin kirjoittamaan. Otin kuviakin, kun olin ihan hyvässä paikassa, niin voisi tunkea niitäkin tänne muutaman, vaikka niin kauhean monet niistä epäonnistuivatkin. En tiedä miksi, mutta veikkaan, että se järkyttävä bassokaiutin, jonka vieressä minä ja Nan oltiin, saattoi vaikuttaa asiaan hieman.

Tuomasjasilinteri.png

Tuomas Holopainen ensimmäisen biisin aikana (joka oli Bye Bye Beautiful). Se, kun nuo Nightwishin tyypit eivät olleet vielä tulleet lavalle, oli törkeän mahtavaa. Heillä oli kunnolliset vaatteetkin. Vähän pelkäsin jo, että heillä on samantyyppiset vaatteet kuin siellä tämän vuoden Kaisanimessä, kun siitä on kohistu, mutta ei sentään. Ihan eteen ei Nanin kanssa päästy, mutta yllättävän eteen kuitenkin, kun ottaa huomioon, että hakeuduttiin sinne paikoille aika myöhään. Ei oltu myöskään ihan suoraan lavan edessä, vaan vasemmassa reunassa. Tuomas Holopainen oli lähin tyyppi, ja hän oli suunnilleen kymmenen metrin päässä. Ei siis mitenkään pahat paikat kuitenkaan.


Marco.png

Tuossa on sitten Marco Hietala. Vaikea sanoa mikä biisi, mutta veikkaisin ehkä Dead To The Worldia. Hän oli pääasiassa koko ajan lähempänä kuin Anette, niin hänestä sai otettua paremmin kuvia kuin itse solistista.


Tuomas.png

Taas Tuomas Holopainen. En biisiä taas muista, mutta joku kuitenkin. Varmaan ehkä kaikkein onnistunein kuva kaikista kuvista, koska keskitys onnistui hyvin (ja sitä sai vielä parannettua rajaamalla) ja kuvakin oli kirkas ja selkeä.


pendulum.png

Ja jälleen Tuomas Holopainen. Tuo biisi oli melko varmasti The Poet And The Pendulumin alku, kun kerran muita tyyppejä ei lavalla näy. Biisi oli ihan mahtava, mutta se onkin yksi suosikeistani, niin ei mikään yllätys. Oktaavialennukset olivat kyllä harmittavia.

pyro.png

Veikkaan, että tämä kuva Marco Hietalasta on myös Pendulumista. Siinä oli ainakin noita pyro-efektejä, jotka olivat törkeän hienoja ja joista tuli lämpö katsomoon asti.

anette.png

Ja viimeiseksi kaikkein onnistunein kuva Anetesta, joka ei sekään ole kauhean onnistunut. Biisiä en muista. Jukka Nevalaisesta ja Emppu Vuorisesta ei kuvia saanut, kun rumpali oli luonnollisesti siellä rumpujen takana ja minun vinkkelistäni myös Tuomas Holopaisen ja hänen soittimiensa takana, ja Emppu oli pääasiassa oikeassa reunassa.

Nyt sitten fiiliksiin? Hmm. Niitä on hieman vaikea kuvailla. En sano, että esitys olisi ollut pettymys, koska se ei ollut, mutta jotenkin... En tiedä. Ne Nightwishin tyypit olivat hieman pettymys ihmisinä. Tietysti olen nähnyt heidät joissain livenauhoituksissa ja haastatteluissa ja kaikkea, mutta tämä oli ensimmäinen varsinaisesti live-kerta. Ja se oli jokseenkin pettymys. Vähän niin kuin suurimman osan tavallistenkin ihmisten kanssa, joita ei ole tavannut koskaan IRL.

En tiedä, miksi näin tuntui, mutta jotenkin he olivat... Hieman etäisiä. Tuntui ensimmäistä kertaa hyvin selkeältä, että he ovat tähtiä, he ovat jotain paljon enemmän kuin kaikki ne fanit, jotka ovat tulleet heitä kuuntelemaan. Kuin he olisivat olleet jotain eri lajia. Mikä hämäävintä, tuntui, että hekin ajattelivat niin. Tietysti he ovat kuuluisia ja kaikkea, mutta jotenkin tuntui hieman latistavalta, kun tämä esiintyminen näytti ihan selkeästi olevan heille vain esiintyminen muiden joukossa, eikä mikään yhtään millään lailla erityinen. Marco Hietala unohti jopa yhdessä vaiheessa hetkeksi, että he olivat Suomessa ja että yleisölle voisi puhua suomea.

Ennen Nightwishia esiintyi Twisted Sisters. Oli aika karmea, tyypit kutsuivat faneja ”sick mother fuckers”, eli lyhyesti sanottuna SMF. Kuitenkin se, miten erilailla he ottivat yleisön kuin Nightwish... Kuin Twisted Sisters olisi tullut sinne tapaamaan faneja ja soittamaan siinä ohessa, kun taas Nightwish tuli vetämään tavallisen biisilistan, kun kerran oli luvannut.

Ennen joskus ajatteli, että jos voisi olla kuin Nightwish... Jotenkin päästä sillä lailla toteuttamaan itseään. Enää en oikein ajattele niin. Tuo esiintyminen oli silmät aukaiseva kokemus. Musiikki on samaa kuin aina ennenkin, mutta muusikot jotain, mitä minä en ikimaailmassa haluaisi olla. En tiedä sitten, oliko minulla vain liian suuret odotukset. Ei ole mikään uusi asia, että jotkut ihmiset eivät olekaan sitä, mitä olen odottanut heidän olevan.

Nightwishin jäsenet eivät ole ihmisiä, he ovat rocktähtiä. Ei millään pahalla, mutta ei kyllä kauhean hyvälläkään.

Kyllähän minä tiedän, että heillä on paljon keikkoja, eivätkä tavalliset esiintymiset ole enää niin suuri ja erityinen juttu kuin joskus bändin alkuaikoina, mutta kuitenkin. Kun ajattelen, että miten erityinen esitys se oli minulle, mutta bändille ei yhtään tipan tippaa, niin ei se kivaa ole. En tarkoita, että sen olisi pitänyt olla erityinen, koska minä olin siellä tai mitään sellaista roskaa, vaan että oletin vain, että heille jokainen keikka olisi erityinen. Ainakin hieman. Mutta ei, aivan kuin he olisivat ehtineet menestyksensä ja loppuunmyytyjen esitystensä aikana unohtaa, että jokainen fani on ihminen yhtä lailla kuin hekin.

Mutta eihän ole minun asiani arvostella yhtä Suomen menestyneimmistä bändeistä. Saa vain vannoutuneiden fanien vihat päälleen.

Minusta fanius on ihan kiva juttu, mutta en niitä kaikkein vannoutuneimpia faneja oikein ymmärrä. Kun Nanin kanssa ei oltu menty vielä sinne lavan lähelle, yksi valokuvaaja tuli juttelemaan meille. Hänellä oli Press-kortti ja kamera roikkui kaulassa. Hän kysyi meiltä (bändipaidat nähtyään), että olemmeko me Nightwish-faneja. Sitten hän kertoili meille, että oli ollut siellä hotellilla, jossa Nightwish oli, ottamassa kuvia. Oli kuulemma nähnyt Empun parvekkeella kunnes joku veti hänet takaisin sisään. Hotellin jokaisella ovella oli joukko faneja odottamassa, että bändin jäsenet tulisivat ulos. Valokuvaaja sanoi, että yksikin oli italialainen fani, joka oli odottanut siellä hotellin ovella aamusta asti. Hän mutisi sitten myös, että joillakin menee nähtävästi vähän yli.

Koen itsekin olevani fani, mutta olen aina vierastanut sellaisia yli-innokkaita faneja, jotka tuntuvat melkein palvovan kohteitaan. Heistä tulee mieleen aina Thes, joka oli rakastunut Daniel Radcliffeen ja kirjoitteli tälle jatkuvasti fanikirjeitä ja lähetti lahjoja, ja sen lisäksi oli aivan varma, että hän oli erityinen Danielille ja että tämä rakastuisi häneen taatusti, kunhan oppisi tuntemaan häntä.

Jos Nightwishin täytyisi todella tehdä jotain ansaitakseen väkijoukon suosio keikoillakin, niin taatusti he käyttäytyisivät erilailla. Tuomas Holopainenkin viskoi puoliksi juotuja avoimia vesipullojaan yleisön joukkoon. Tuo on minun mielestäni jo jotenkin... tai siis, jos joku ei-kuuluisa tekisi noin, niin siitä saisi vihat päälleen ja mahdollisesti sakotkin, jos joku auktoriteetti näkisi sellaisen. Minä itse en haluaisi mitään puolillaan olevaa aukinaista vesipulloa päälleni. Mitä minä tekisin sillä? Okei, vesipullo, josta Tuomas Holopainen on juonut, mutta mitä sitten? Minä itse en laskisi tuota faniesineeksi, vaan pelkäksi roskaksi, jota en kyllä ottaisi.

Olen selkeästi epäkelpo fani, kun en ymmärrä tällaisia faniuden ”tärkeitä asioita”, vaan kritisoin ylisuositun bändin jäseniä ja ajattelen, että turhaan he Tarjankin erottivat (julkisesti, keskustelematta, ja sanoen sitten: ”Turhaan tästä on tehty näin iso juttu.”) jonkun typerän erimielisyyden takia, kun kerran itse ovat melkein yhtä diivoja nykyään.

Jostain syystä olen ilmeisesti hieman tuohtunut Nightwishiin taas vaihteeksi.