Oli taas joskus muutama päivä sitten riitaa Jaskan kanssa. Jotenkin se alkoi vaivaamaan enemmän vasta terapian jälkeen. No, Jaska taas sanoi sen mitä on sanonut joskus ennenkin: "En tiedä jaksanko tätä meidän suhdetta." Terapeuttini oli sitä mieltä, että kyseessä oli ns. normaali riita. Minä en yleensä riitele, en pidä riitelystä, siitä tulee vain paha olo. Sen pitäisi kai puhdistaa ilmaa tai jotain, mutta minulle se saa vain kurjan olon. Ja terapiassa sitten kun purin sitä ärtymystäni etenkin sitä kohtaan, kun siitä minun ja Jaskan keskustelusta/riitelystä sain sellaisen kuvan, että kaiken pitäisi koko ajan olla tosi kivaa tai muuten suhdetta ei jaksa. Ja mitä muuta voisin tilanteesta ajatella, jos Jaska ensin sanoo, että viime aikoina ei ole ollut niin kivaa suhteessa ja sen jälkeen, että ei tiedä jaksaako meidän suhdetta.

Terapeuttini sanoi, että näköjään kun minulla on se vaativa puoli itsessäni, niin välillä se näköjään toimii toiseenkin suuntaan. Minä en sano vihaisena mitään mitä en oikeasti tarkoittaisi. En usko, että olen kovinkaan montaa kertaa ylipäätään elämässäni kiukustuneena sanonut jotain mitä en olisi tarkoittanut. Minusta on typerää sanoa asioita joita ei tarkoita. Ja jos kiukkuisena haluaa sanoa jotain joka satuttaa jotakuta, niin sanomalla vain jotain millä ei ole mitään yhteyttä mihinkään, eihän se toimi. Mutta jos sanoo jotain, mitä oikeasti tarkoittaa ja joka pitää omasta näkökulmasta ainakin paikkansa, niin mielestäni se on paitsi reilumpaa niin myös tehokkaampaa.

Mutta siis terapeuttini tarttui siihen, että minä kun varon sanojani todella paljon, kiihtyneenäkin mietin kaiken tarkkaan ennen kuin sanon mitään. Niin sitten kuulemma esimerkiksi riitatilanteessa tartun muidenkin sanoihin, kuten esimerkiksi nyt Jaskan sanoihin. Laitan hänet vastuuseen jokaikisestä sanasta jonka hän sanoo tai on joskus sanonut, ja mieleni tekee melkein vaatia perusteita näille hänen "väitteilleen", jotta voisin kumota ne. Ja otan kaikki sanat todesta, minulle ne ovat vakavasti harkittuja väitteitä, joiden todenperäisyyteen puhuja uskoo. Joten kun tulee jotain riitaa, niin varmaan sen sitten ymmärtää, että se on aika raskasta minulle. Ja kun on seurustelusuhteessa, niin aina välillä tulee jotain riitaa ja kuulemma useimmat ihmiset kiukustuneina sanovat asioita joita eivät tarkoita. Ja terapeuttini sanoi, että tosiaan kun Jaskahan on puhunut tällaista aikaisemminkin ja vieläkin me ollaan yhdessä, niin voi olla ettei hän sitten ihan kaikkea tarkoita mitä sanoo riidellessä. Minun on vain todella vaikea uskoa siihen, että ihmiset sanovat asioita joita eivät tarkoita.

Ehkä se johtuu sitten tuosta, mutta minun on myös vaikea antaa asioiden olla. Nytkin kun oli se riita/keskustelu, niin nostin esille kommentin, jonka Jaska sanoi joskus muutama kuukausi sitten, ja josta minä pahoitin mieleni. Ja ylipäätään, ihmiset, joiden kanssa olen jossain vaiheessa riidellyt, eivät ole osa elämääni enää. Ehkä se johtuu siitä, että terapeuttini sanoo minulle, että minun mielessäni on kehittynyt suora yhteys riitelemisen ja välien poikkilaittamisen välille. Joten nyt kun riidellään Jaskan kanssa välillä, niin mieleni luo suoran yhteyden "riitely --> ero". Tai ehkä se, että en ole halunnut olla tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa on ollut riitoja, johtuu siitä että riitely saa oloni pahaksi, enkä pysty vain unohtamaan niitä vaikka riita menisikin ohi, mistä seuraa se, että ne ovat aina taustalla kyseisen ihmisen kanssa oltaessa, mistä seuraa se, että minun on paha olla tällaisen ihmisen seurassa, vaikka olisi mahdollista saadakin riita selvitettyä. Enkä minä koe, että tuo olisi huono strategia, koska miksi pitäisi hukata omaa aikaansa ja voimavarojaan kurjan ihmisen seurassa?

Sitten kuitenkin tulee ongelma, että mitä tehdä, kun on läheisessä suhteessa, jossa tulee väkisinkin jotain erimielisyyksiä, miten minä pystyisin suhtautumaan niihin muuten kuin tällä nykyisellä tavalla, että tulee niin paha olo että itkettää eikä pysty syömään kun tuntuu että tekee mieli oksentaa? Terapeuttini sanoi, että meidän kannattaisi käsitellä sitä siellä terapiassa ja että hän ei usko, että minun kannattaa ryhtyä Jaskalta tiukkaamaan selitystä kaikille sananvalinnoille joita hän on joskus jossain kohtaa käyttänyt.

Uskon myös että Jaska on pahoillaan siitä että sai minulle kurjan olon sanomalla kurjia asioita. Nähtiin eilen kun mentiin Jaskan siskon kanssa heidän mummon mökille kokemaan rapumertoja ja sen jälkeen Jaskan siskon asunnolle keittämään aikaisemmin pyydystettyjä rapuja. Minulla oli edelleen aika kurja fiilis ja olin aika hiljainen. Jaska silitteli minua jotenkin normaalia enemmän, siitä ajattelin, että ehkä se on sitä että hän on pahoillaan. Ei ainakaan ollut sellaista oloa, että Jaska olisi eroa tässä puuhaamassa. Rapujen kanssa meni huonosti, ilmeisesti joku naapuri tai joku oli antanut todella typerän ohjeen, että rapuja olisi hyvä säilyttää yön yli puhdistumassa saavissa jossa on vähän vettä, mutta varmaan kolme neljännestä niistä ravuista oli kuollut ja kaikki jouduttiin heittämään pois. Jaskan sisko sitten kysyi minulta että kai pystyt tämän kokemuksen jälkeen kuitenkin tulemaan sitten sinne rapujuhliin syömään rapuja. En tiennyt mitä vastata, koska ajattelin vain sitä riitaa/keskustelua joka meillä Jaskan kanssa oli ja sitten mietin, että ollaankohan me edes yhdessä enää silloin rapujuhlien aikaan joskus kuukauden päästä. Sanoin jotain epämääräistä vain. Jaska sanoi siihen, että kyllä sinun on pakko maistaa rapua kun et ole koskaan ennen maistanut. Tuotakin olen kai mielessäni analysoinut, mutta senkin voi kai tulkita joko niin, että Jaska yritti ilmaista että tietysti minä olen tervetullut sinne rapujuhliin, tai sitten että hän halusi vain saada tilanteen epäkiusalliseksi koska hänen siskonsa oli siinä vieressä.

Tuntui muutenkin oudolta, että oli vähän niin kuin riitaa Jaskan kanssa ja sitten pari päivää sen jälkeen hän pyytää minut mukaansa jonnekin missä on sisko ja nähdään mummo ja kaikkea. Ja siksikin oli ehkä kurja fiilis, kun tuntui että olin tiellä. Jaskan sisko souti ja Jaska hoiti rapumerrat. Minä olin vähän niin kuin vain katsomassa siellä soutuveneessä ja keittiössä kun he tekivät töitä. Jaskan sisko on todella hyvä puhumaan, hän on kai todella hyvä saamaan ihmiset tuntemaan olonsa tarpeellisiksi. Veneessä kun oltiin niin hän sanoi että tosi hyvä kun vene on näin tasaisesti painotettu kun tuulee näin kovaa, ja sitten kun hän oli heittämässä minua ja Jaskaa takaisin keskustaan, hän puhui miehelleen puhelimessa ja selitti sitä rapumertojen nostoa, että hän souti, Jaska nosti merrat ja minä "tähystin". Niin ja sitten että me Jaskan kanssa oltiin molemmat henkisenä tukena kun paljastui se saavissa olleiden rapujen joukkokuolema. Enkä minä tehnyt oikeasti mitään.

Terapeuttinikin yritti sanoa, että ajattelen liikaa ja että jos joskus minulle ja Jaskalle tulee ero, niin tuleeko se sillä helpommaksi, että olen koko seurustelun ajan yrittänyt arvioida sen todennäköisyyttä. Ja eihän se kai tekisi sitä helpommaksi, mutta on vaikea yhtäkkiä muuttaa itseään. Huomenna on taas terapia, ehkä tämä huono olo siellä vähän helpottaa kun pääsee puhumaan.

Olen yrittänyt suunnitella vähän nyt noita syksyn opintoja ja kävin opintoneuvojallakin. Kävi ilmi, että näköjään sitä englanninopetusta on paljon vähemmän kuin ajattelin, ja tänä vuonna opintoni koostuvat suurimmaksi osaksi sivuaineista. Niitä on kuitenkin hankala saada sopimaan lukujärjestykseen, kun tietenkin niitä on kauheasti juuri samaan aikaan tai juuri terapian aikaan. Tällä hetkellä olen valinnut syksylle 18 opintopisteen edestä opintoja, mutta haluaisin vielä yhden kurssin. Kai tavoitteenani pitäisi olla saada kandi suoritettua neljässä vuodessa. Suositushan on kolme, mutta se ei tule mitenkään onnistumaan. Neljäkin vuotta olisi omasta näkökulmastani hyvä saavutus.

Olen ollut todella väsynyt varmaan viimeisen... Ehkä kuukauden. En tiedä mikä siinä on. Ja paitsi että olen väsynyt, niin sekoilen unissani todella paljon. Ja sekoilulla tarkoitan sitä, että nousen ylös ja teen jotain joka tuntuu silloin todella järkevältä mutta ei oikeasti ole. Niin kuin vaikka pudistelen peittoani, jotta ne "kahdenkymmenen euron ötökät" sieltä lähtisivät. Yleisin on kuitenkin se, että kuvittelen, että huoneessa on joku ja alan huutaa. Suurinta osaa noista en edes muista, vaan Jaska kertoo ne minulle sitten aamulla. En sitten tiedä että ovatko nuo lisääntyneet vai muistanko vain itse niitä paremmin. Aikaisemmin en ole muistanut niitä ollenkaan, mutta nyt viimeisen kuukauden aikana varmaan ensimmäisiä kertoja todella pitkään aikaan itse tajuan ja muistan että teen jotain. En usko että se on mikään psykoottinen juttu, koska se tapahtuu aina kun nukun. Ja se on outoa, koska kun vaikka pudistelin sitä peittoa, minulla oli niin selkeänä se "kahdenkymmenen euron ötökät" mielessäni ja vaikka siinäkin kohtaa vähän mietin että ei siellä mitään oikeasti ole, niin silti jatkoin sitä pudistelua, koska se kävi niin hyvin järkeen.

Tai sitten viimeisin, kun Jaska oli täällä ja rupesin yöllä huutamaan, koska olin varma että huoneessa oli joku muu, niin muistan todella hämärästi, että lopuksi sytytin valotkin varmistuakseni asiasta. Mutta kuulemma en millään meinannut rauhoittua. Jotenkin ajattelen, että varmaan päässäni tapahtuu jotain mitä en tiedosta. Siis kun olen todella väsynyt koko ajan ja yöllä sitten sekoilen. Ja voihan se mennä niinkin, että kun sekoilen yöllä, niin siksi olen sitten päivällä väsyneempi.

Huomenna on kirjatentti. En ota siitä paineita, koska jos minulla on jotain 6 englanninkurssia jäljellä ja minun pitää hajauttaa ne näiden kolmen vuoden ajaksi, niin niitä pitäisi suorittaa todella säästeliäästi. Että jos menee läpi niin se on ihan okei, mutta jos ei mene, niin ei haittaa, sittenpähän on yksi kurssi "lisää" suoritettavana.