Olo on ihan tärisevä ja päässä vähän heittää. Oli taas graduseminaaria ja minun piti antaa vertaispalautetta Ramonalle ja se meni ihan pieleen. Jostain syystä hermoilin ihan hirveästi ja unohdin kai hengittää, niin jossain vaiheessa huomasin, miten aloin täristä ja miten päätäni alkoi särkeä ja miten tuntui melkein, että hengästyin. Ennen kuin tuli minun vuoroni antaa palautetta minulla oli ollut ihan okei fiilis, vaikka huomasinkin tunnilla, että jotenkin en jaksanut ihan keskittyä ja oikeastaan minua ei kauheasti kiinnostanut.

Lester oli ihan Lester ja pystyin suhtautumaan häneen suhteellisen neutraalisti tälläkin kertaa. Tosin kun opettaja kysyi meiltä kaikilta aluksi "Mitäs teillä on sydämellä?", niin minä kai jotenkin alitajuntaisesti opettajan kysymykseen vastaten katsoin automaattisesti Lesteriin - joka katsoi myös minuun ja siinä tuli sellainen outo katsekontaktijuttu, joka sai minut hämmentymään ihan täysin. Kun kai katsekontakti on katsekontakti, niin miksi se tuntui niin erilaiselta kuin ne katsekontaktit meidän välillä siinä käytävällä, kun juteltiin porukalla gradujutuista? Ei pitäisi tuntua, joten ihan sama.

Myöhemmin myös menin vähän pois tolaltani, kun aivoni vetelivät taas mutkia suoriksi tulkinnoissaan, kun Lester perusteli omaa kiirettään osaksi sillä, että sanoi muuttaneensa viikonloppuna. Ei kuulemma hirveän kauas, mutta muutti kuitenkin. Minun ensimmäinen ajatukseni oli: "Se muutti yhteen tyttöystävänsä kanssa." Varmaan alle sekunnin murto-osassa tuo ajatus muuttui todeksi minun päässäni ja lannistuin niin, että teki mieli itkeä. Mikään ei sinänsä suoraan viittaa siihen, eikä mikään ole viitannut missään vaiheessa mihinkään tyttöystäväänkään, mutta tämä satunnainen muutto tuntuu merkiltä siitä, että Lesterillä on oltava tyttöystävä, jonka kanssa hän muutti yhteen, kun miksi muutenkaan kukaan järkevä ihminen muuttaisi - ainakaan tähän aikaan vuodesta ja tässä vaiheessa opiskeluja? Kun tiedän, että Lester on asunut opiskelija-asunnossa ja että hän aikoo valmistua ensi jouluna, niin jos hän muutti ei-opiskelija-asuntoon, niin hänhän häviää siinä rahallisesti, kun olisi voinut muuttaa vasta myöhemmin. Ja jos hän muutti toiseen opiskelija-asuntoon, niin sekään ei käy järkeen, kun sittenhän hän joutuu muuttamaan alle vuoden päästä uudestaan. Joten ainoa järkevä syy muutolle on, että hänellä on tyttöystävä, jota hän rakastaa yli kaiken ja josta ei halua olla hetkeäkään erossa.

Mikä lannistaa, kun nyt on taas tuntunut, että meidän välillä olisi jotain. Tokihan kaikki on vain minun tulkintaani ja minun pääni sisällä, koska missä muuallakaan minä eläisin elämääni kuin kuvitelmissani? Anyway... viime viikolla se meidän keskustelu siinä käytävällä näytti vaikuttavan häneen ja saavan hänet jotenkin poikkeuksellisen hyvälle tuulelle, ja nyt tänäänkin oli se oudon intensiivinen katsekontaktijuttu, ja lisäksi kun viime viikolla Harjoittelupaikkarohmu ilmoitti, että seuraava ryhmähengaus teemalla "jokainen tuo jotain paskaa viinaa ja kaikki maistaa kaikkea" sitten huhtikuussa (ehkä), minä ja Lester oltiin ensimmäiset, jotka oli heti messissä. Eihän sekään tarkoita mitään, mutta minä tiedän, mikä minulla on yhtenä tärkeänä vaikuttimena noista hengauksista intoiluun ja erityisesti tällä kertaa, kun onhan viina äärettömän paljon parempi tekosyy kuin muutama siideri (tai Village Tea). Toisaalta Harjoittelupaikkarohmun "viina" on toivottavasti vähän laveampi käsite kuin - you know - viina / vodka / muu kirkas väkevä alkoholijuoma. Toisaalta vaikka me Lesterin kanssa oltiin messissä, niin molemmat kyllä ilmaistiin myös se, että tämä teema on kyllä aika hirveä. Hauskahan se on ja sinänsä kyllä mielenkiintoinen, mutta mietin, että mitähän siitä tulee, että joukko opiskelijoita kokoontuu yhteen ja paitsi että porukalla juodaan "viinaa", niin myös "kaikki maistaa kaikkea" ja "pahaa viinaa", niin jo sen ajattelu saa oman oloni vähän huonovointiseksi.

Oho, Anni laittoi viestiä ja kyseli, miten minulla on mennyt niissä graduhaastatteluissa. Ihan kiva. Anni on kiva. Haastattelut on kai menneet ihan hyvin, en ole ollut niin hermostunut niissä kuin pelkäsin, joten niistä on jäänyt ihan hyvä fiilis. Eilinen oli vähän stressaava, kun jouduin menemään sinne kohteeseen yksin tekemään ne haastattelut, kun se graduohjaajani oli sairastunut. Ei sinänsä, olen kyllä toisaalta miettinyt, että mihin jotain toista ihmistä siellä tarvitaan, mutta varmaan se on osittain se, että mielellään joku vastuullisempi henkilö laitetaan minun mukaan, kun haastateltavat ovat kuitenkin sen meidän firman asiakkaita, niin että varmasti annan hyvän kuvan. Mutta kuulemma olivat päättäneet sen pomoni kanssa, että saan mennä yksin tällä kertaa, kun ne haastattelut oli jo sovittu.

Kaikki muu on vain kaaosta ja ilmeisesti mitään varsinaista suunnitelmaa haastateltavien määrästä ja jakaumasta ei ole - paitsi minulla, mutta sitä nyt ei kukaan kysy, koska minä en ole vastuussa haastateltavien valinnasta ja haastattelupyyntöjen lähettämisestä. Saan vain ilmoituksen, että seuraavaksi henkilö X, paikassa X, päivänä X - sopiiko? Kun itse olin naiivisti ajatellut sen niin, että 2 haastateltavaa ryhmästä X, 2 ryhmästä Y, 2 ryhmästä Z, jne. Mutta kaikki on nyt auki, niin pitää varmaan ensi maanantain kokouksessa lyödä nyrkkiä pöytään ja kysyä, että onko tässä joku suunnitelma jota ei ole kerrottu minulle, vai vedättekö ihan oikeasti vain hatusta näitä haastateltavia.

Tänään olisi palautettavana vielä latinan käännös - jota en ole aloittanut, mutta eiköhän se mene, kun se ei ole ihan hillittömän pitkä. Ja viestittely Annin kanssa on vienyt ajatuksia pois Lesteristä ja siitä ahdistuksestani. Joten varmaan yritän pitää samaa yllä jatkossakin: yritän olla ajattelematta Lesteriä ja yritän olla tuntematta mitään häntä kohtaan? Kun kaikki häneen liittyvä tuntuu liialta; se miten hän tuntuu katsovan minuun, miten hän tuntuu käyttäytyvän seurassani ja se, mitä kaikenlaisia tunteita se minussa herättää. Tuo muuttojuttukin - ihan selkeästi ylireagoin siihen ja minua ärsyttää, että jonkun toisen ihmisen muutoilla olisi jotain merkitystä minulle ylipäätään.

Kai siinä on sekin, että kun Lester on asunut kirjaimellisesti siis n. 300 metrin päässä, niin hän on jotenkin tyhmällä tavalla tuntunut "läheiseltä" senkin takia. Ja että käydään samassa kaupassa, jne. Nyt hän asuukin sitten jossain ihan muualla, enkä pysty yhtään samaistumaan siihen enää. Ja kun luonnollisesti kuvittelen mielessäni kaikenlaisia asioita, niin joissain kuvitelmissani on ollut mukana myös se Lesterin kämppä ihan esimerkiksi siinä merkityksessä, että kävellään jonkun porukkayhteishengauksen jälkeen samaa matkaa kotiin ja pysähdytään hetkeksi juttelemaan siihen hänen talonsa eteen. Kai tämä on se minun ongelmani: että joskus kuvitelmat tuntuvat tärkeämmiltä kuin joku mitä oikeasti tapahtuu.

Äh, teki mieli selittää vielä Nightwishin uudesta singlestä, kun kuuntelin sen ja se on se sama juttu sen kanssa kuin kaiken uuden musiikin kanssa: minä en vain saa siitä oikein mitään irti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Mietin, että sekin varmaan johtuu siitä, että olen vain niin äärettömän muutosvastarintainen, jumiutunut omiin kuvioihini, että en vain osaa ottaa mitään uutta asiaa hyvällä vastaan. Tuntuu tyhmältä joutua kuuntelemaan yhtä biisiä miljoona kertaa uudestaan, ennen kuin osaan sanoa siitä mitään. Ihan niin kuin aivoissani olisi jotain vikaa, että en pysty pitämään mistään, mitä en osaa läpikotaisin. En edes muista siitä biisistä paljon mitään, paitsi sen, että en tykännyt ja että minun mielestäni se oli tylsä, jne. Mutta tuo on aina Nightwishin biisien kanssa, jotka sitten ajan myötä muuttuvat mestariteoksiksi, niin tuosta ensireaktiostani ei voi sanoa mitään.

Joo, kaikki ajatukseni tuntuvat jotenkin ajautuvan johonkin ikävään suuntaan, niin varmaan lopetan tämän kirjoituksen tähän, teen jotain ruokaa ja sitten aloitan sitä latinan käännöstä.