Joo ei. Kello ei ole edes kymmentä vielä, mutta yhteishengaus on jo ohi. Thor ja Korpinkynsi olisivat olleet vielä halukkaita baariin, mutta koska meitä oli vain kolme, päätettiin, että ei lähdetä etkoilta enää, vaan kaikki menevät vain kotiin.

Lester tuli ja tuntui taas, että hänen kanssaan klikkasi, mutta koska hengattiin vain kämpässäni ja kaikki istuivat koko ajan paikoilaan, en päässyt toteuttamaan niitä suunniteltuja iskujuttujani. Ja Korpinkynsi... En tiedä. Olen nyt ihan kännissä, joten annan itselleni luvan ylianalysoida kaikkea. Korpinkynsi tuli myöhässä, koska hän oli voittanut liput johonkin lätkämatsiin, mutta kun hän tuli, me vietettiin kaksistaan jonkin verran aikaa rottien kanssa. Muut olivat siinä vaiheessa jo tulleet ja hengasivat olohuoneessa (eli siinä ei-keittiö -huoneessa, eli ei siellä, missä rotat ovat). Lester kävi vessassa sillä välin ja hän katsoi meihin jotenkin... Minun mielestäni oudosti, kuin hän olisi halunnut kuulla pienen pätkän siitä mitä me puhutaan.

Mutta Lester lähti ensimmäisenä. Hän sanoi, että hän on ollut eilen jonkun kaverin synttäreillä, joihin kuului pubirundi ja sitten vielä joku klubi, joten hän sanoi, että hänellä on ihan käsittämättömän hirveä olo, joten hän tarvitsee jotain ruokaa. Mutta hän jäi tupakalle minun ja Harjoittelupaikkarohmun kanssa. Se oli tavallaan hyvin awkward hetki, koska siinä me oltiin kolmestaan ja tiesin, että Harjoittelupaikkarohmu tietää, että minä olen ihastunut Lesteriin. Hän oli hyvin diskreetti tosin.

Korpinkynnen kanssa bondattiin myös Star Wars -jutuista. Mutta en tiedä. Harmittaa. Kun Lester lähti, mietin jo, että miten tämä lasketaan? Hän tuli bileisiin, jota olin pitänyt reunaehtona sille, että jatkanko hänen tavoitteluaan. Mutta hän ei ollut kovin pitkään, vaikka toisaalta kukaan ei ollut kovin pitkään. Paitsi Thor. Hän tuli ensimmäisenä ja hengattiin ensimmäinen tunti yhdessä, mikä oli kauhean stressaavaa ja sitten hän tarjoutui tulemaan vielä tupakalle kanssani lopuksi, minkä torjuin. Itse tosin ehdotin sitä tupakkaa - Harjoittelupaikkarohmulle tosin - mutta en vain mitenkään halunnut hengata hänen kanssaan yhtään enempää. Thor on vähän liikaa.

Mutta joo, kun käveltiin Harjoittelupaikkarohmun kanssa takaisin ylös ja pohdin kauheasti sitä, että miten kunnioitan sitä lupausta itselleni, että Lesterin kanssa jotain tapahtuu tai se on siinä, niin päätin jo, että suuntaan huomioni Korpinkynteen ja katson mitä hänen kanssaan tapahtuu. Eikä mitään tapahtunut, koska ilta päättyi niin lyhyeen.

Ainut asia, mikä lämmitti mieltäni, oli se, miten Lesterin kanssa tuntui taas klikkaavan. Tunnelma oli ihan eri kuin yliopistolla. Ja näin, miten hän katseli kiinnostuneena uutta pianoani ja nuottejani. Hän oli ainoa, jota kiinnosti se pianoni yhtään, vaikka Korpinkynsi sentään istui pianon ääressä. Kun minä, Harjoittelupaikkarohmu ja Lester oltiin menossa ulos tupakalle (ja Lester oli lähdössä), kuulin kyllä, miten Korpinykynsi sanoi jollekin muulle, että osaa ehkä soittaa pianolla Ukko-Nooan, mutta ei ole ihan varma.

En tiedä vieläkään, mitä tehdä ja päässä tuntuu epämiellyttävältä. Olen vielä ihan kännissä ja poltin kaksi tupakkaa, ja vaikka en juonut mitenkään paljoa tai polttanut paljoa, niin olo ei ole kauhean hyvä. Ehkä pitäisi dokata enemmän, niin kestäisin enemmän. En tiedä.

Olen vain pettynyt koko iltaan. En saanut iskettyä ketään, eikä kukaan vaikuttanut edes kovin vastaanottavalta. Eniten ehkä Lester, mikä oli sinänsä yllätys, koska hän on yleensä niin... No se meidän vuorovaikutus on sitä mitä se on. Harjoittelupaikkarohmu tosin epäsuorasti sanoi asioita. Tai siis, meillä oli arvauskilpailu, että kuka tulee seuraavaksi ja minä arvasin hänet oikein, joten kun avasin oven ja siellä oli Harjoittelupaikkarohmu, sanoin vain "jes!". Hän sitten myöhemmin sanoi, että aijaa se oli vain sen kilpailun takia, hän jo ajatteli, että minusta oli kiva nähdä hänet. Ja sitten hän myös veti huomion siihen, että ei ollut käynyt kämpässäni aikaisemmin (miksi se olisi iso juttu?) ja myöhemmin kysyi minulta, että lähtisinkö "römpsähommiin" hänen kanssaan, mikä oli minulle ilmiselvä viittaus tupakkaan, joten sanoin heti, että jees, mennään. Veikkaan, että muutkin tajusivat, mutta Harjoittelupaikkarohmu sitten vielä alleviivasi sitä muille, että niin siis tupakalle ollaan menossa.

En tiedä. Ja tiedän, että sanon sitä koko ajan.

Äh, vessatauko, jonka aikana laitoin Harjoittelupaikkarohmulle viestin, että minusta tuntui, että hänellä ja Annilla klikkasi tänään. Ja nyt hän vastaa. Hetki. Joo, ei mitään ihmeellistä. Sinänsä ihmeellinen tilanne, että Annilla on poikaystävä ja hän on niin kiva ja ujo ja kiltti, että ihan yllätyin, miten hänen ja Harjoittelupaikkarohmun vuorovaikutus näytti jotenkin ihan siltä, että heillä voisi olla jotain molemminpuoleista.

No ainakin meillä on vähemmän kiusallinen ja enemmän rentoutunut keskustelu kuin oli se kasvi-keskustelu. Ja Harjoittelupaikkarohmu ehdotti jo pikkujoulujakin sille meidän porukalle. En kyllä tiedä, onko kenessäkään tuosta porukasta yhtään potentiaalia miksikään muuksi kuin kaveriksi. Tykkään Lesteristä tosin. Oikeasti tykkään. Tykkään siitä, miten hän oli niin kiinnostunut niistä nuoteistani siinä pianon telineellä. Ja tiedän, että hän ei osaa lukea nuotteja, joten vaikka hän olisikin ollut kiinnostunut vain siitä, mitä biisejä tällä hetkellä soitan, hänellä olisi kestänyt max 15 sekuntia lukea ne kolme biisin nimeä, jotka näkyvissä nuoteissa olivat, mutta hän silti katsoi niitä useaan otteeseen todella pitkään ja todella kiinnostuneena.

Piano on tärkeä asia minulle. En tykkää soittaa biisejä muiden kuullen, koska ne ovat minun versioitani ja kun soitan niitä, ne merkitsevät minulle jotain. Tunnen oloni hyvin haavoittuvaksi silloin, koska pyrin aina antamaan hyvin hallitun kuvan itsestäni, juuri sellaisen kuin haluan. Mutta kun soitan pianoa, soitan itselleni, soitan ne tunteeni siihen biisiin ja tuntuu, että elän ne samalla myös. Joten se, että joku on kiinnostunut siitä, mitä soitan... siitä tulee erityinen olo, sellainen, että tämä ihminen on kiinnostunut minusta, siitä oikeasta minusta, joka asuu vain pääni sisällä, ei vain siitä naisen ruumiista, johon se mieleni on kytkeytynyt.

En kai vain osaa flirttailla. Vaikea se onkin tehdä muiden nähden. Ei kai sillä ole väliä.

Olo on aika hirveä. En käsitä, miten voi olla näin paha krapulamainen olo, vaikka on vielä kännissä. No, vettä ja ehkä menen nukkumaan ja ehkä syön ne loput sipsien jämät, jotka Ramona ja Arrow toivat. Tekisi niin mieli soittaa pianoa, mutta hiljaisuus ja kuulokkeilla se ei kuulosta yhtä hyvältä.

Ehkä tunnen oloni vähän yksinäiseksi, kun kaikki lähtivät vain kotiin. Enkä saanut iskettyä ketään, eikä tuntunut, että olisi kunnolla päässyt puhumaan mistään kunnollisesta kenenkään kanssa. Välillä on tuntunut, että he ovat oikeasti kavereitani, mutta tänään... en tiedä. Kun kaikki ne, joiden kanssa juttelen yleensä erikseen olivat yhtä aikaa samassa huoneessa, tuntui siltä, että mikään ei ollut samoin. Kenenkään kanssa ei ollut erityistä yhteyttä, kukaan ei tuntunut toista lähemmältä, kaikki olivat vain... hyvänpäiväntuttuja. Pitäisi lakata kuvittelemasta keskusteluita päässäni näiden ihmisten kanssa, koska todellisuus on siihen verrattuna aina pettymys. Minäkin olen pettymys itselleni.

Harjoittelupaikkarohmu laittoi jonkun vastausviestin minun valitettua Thorista, jonka jälkeen laitoin sellaisen epäinnokkaan ehkäilevän viestin niistä hänen ehdottamistaan pikkujouluista. Viestin, joka minun mielestäni sanoo, että kysy minulta lisää, kysy minulta, miksi ehkäilen. Mutta ei hän varmaan kysy, koska ei Harjoittelupaikkarohmu ikinä kysy. Vastaisin hänelle, että minulla on taas sellainen fiilis, että haluan muuttaa toiseen maahan ja vain aloittaa kaiken ihan tyhjältä pöydältä.

Ehkä menen vain nukkumaan. Ehkä huomenna on vähemmän pahempi olo. Vaikka nyt tuntuu, että ehkä se pahin henkinen krapula iskee vasta huomenna, kun tarkastelen elämääni ja tajuan, että olen taas ihan yhtä yksinäinen kuin aikaisempinakin vuosina.