Mainitsemisen arvoisia asioita:

Revin taas uuden haavan eilen, eikä olisi tehnyt mieli selittää siitä yhtään tänne. Siitä on tulossa yleisempi tapa ja tuntuu typerältä joka kerta mainita siitä täällä, vaikka siitä onkin hyötyä minulle itsellenikin, jotta voin muistaa, koska sellaista on tapahtunut.

Keskustelin Alfin kanssa mesessä. Ihan kivaa oli, vaikka hieman hermostutti. Ei kuitenkaan niin paljon, mitä netti-ihmisten kanssa keskustelu. Alf vaikutti kauhean yliystävälliseltä, kuten oikeastaan ihan kaikki ihmiset siellä osastolla. Oli vain outoa kokea sellainen yliystävällinen huomioonottaminen mesessä. Alf mainitsi myös, että hänestä oli ollut kiva kulkea siellä Power Parkissa kanssani. Häntä harmitti keskustelun lopussa se, kun minun piti lähteä, ja se, että en ollut todennäköisesti tulossa sinä iltana enää takaisin. Minä puolestani halusin vain pois ja hetkeksi rauhaan.

Minulla on fyysisesti huono olo. En saa ruokaa alas, eikä ole lainkaan nälkäkään. Tulee huono olo, jos yritän tunkea väkisin alas jotain. Nilkkojani ja ranteitani särkee kauheasti, on särkenyt koko viikon, enkä tiedä yhtään miksi. Se haittaa nukkumista aika paljon, kun en saa säryltä nukutuksi. Lämmitän kaurapussin jaloille monta kertaa yön aikana, jotta se lievittäisi kipua edes hieman, että saisin nukuttua muutaman silmällisen enemmän.

Tolstoi menee tiistaina taas eläinlääkäriin.

Minua väsyttää ja kyllästyttää ja olo tuntuu sietämättömältä, kun noihin edellämainittuihin lisätään vielä se jatkuva särky. Kysyin Nanilta ne hänen tuloksensa, ihan hyvin oli mennyt. Näen hänet kuitenkin vasta yo-juhlassa, koska hänellä on ensi viikolla kolme pääsykoetta. Se harmitti hiukan.

Alf-asia stressaa minua. Ja ulkona on ihan kesäinen ilma ja puihin on ilmestynyt lehdetkin ihan vain viikon aikana. Kesä ahdistaa, niin kuin aina ennenkin. En tiedä miksi - tänä vuonnahan mikään ei lopu, kun en ole koulussakaan. Silti se ahdistaa. Varmaan se on vain jäänyt jotenkin syvälle muistiin, ne negatiiviset tunteet. Vähän samalla lailla kuin nekin, kun Alf selittää muuttamisestaan ja erilaisten pakollisten tavaroiden hankkimisesta, josta minulle tulee mieleen vain Kuopio ja se kauhea olotila, mikä siellä oli. Minun täytyy ainakin seuraavan kerran muuttaessani maalata uudestaan se pöytäni ja tuolit, sillä siitä väristä tulee kauhean epämukava fiilis.

Tekisi toisaalta mieli muuttaa pois. Ei siksi, että olisi parempi olo, vaan siksi, koska ei ole. Tekisi mieli vain uskotella, että kaikki onkin hyvin, että minut on parannettu ja kaikki on täydellisesti, jotta voisin muuttaa pois, seota ihan rauhassa yksikseni ja kuolla sitten. Mikään ei ole muuttunut. Olen näillä näkymin osastolla enää kesäkuun loppuun. Ja sitten olen taas omillani ihan samassa tilanteessa kuin kaksi kuukautta sitten. Tekee mieli oikeastaan jo luovuttaa, kun mikään ei suju eikä parane, eikä mitään.

Tulee myös vähän väliä mieleen NN - ja vastakohtana Alf. Tulee mieleen Nan ja hänen poikaystävänsä, kaikkien muiden poikaystävät ja se, miten minulla ei ole ketään, eikä ole koskaan ollutkaan. Tulee mieleen, miten NN ei ole ottanut yhteyttä. Mietin, onko se siksi, että hän yrittää antaa minulle aikaa, kun sanoin kirjeessäni, että nyt on huono aika, vai onko hän saanut koko kirjettä vai eikö hän vain aio vastata lainkaan koskaan. Tulee mieleen tyhjyys ja yksinäisyys ja se, että Alf on kiva, voisin leikkiä, että minun on hyvä hänen kanssaan. Antaa hänen ymmärtää, että tunnenkin jotain kaveruutta enemmän häntä kohtaan. Valehdella Nanillekin niin. Ja sitten leikkiä elämää Alfin kanssa vain siksi, että en voi koskaan saavuttaa sitä, mitä oikeasti haluan, vaan joudun tyytymään johonkin muuhun.

On tyhmä olo. Ja surullinen. Ja tyhmä.