Tietysti tänään tuli sitten siitä ohjelmointikurssista viesti, että korjaa seuraavat kolme asiaa koodistasi. Ja vaikka se ei ole edes se meidän normaali opettaja vaan joku tuntiopettajista, hänkään ei ilmeisesti osaa puhua suomea, vaan höpöttää jotain, että kuule sulla on logiikkaa ja ui:ta ja ohjelman ajoa sekaisin, niin siirrä ne erikseen. En tiedä olenko ihan urpo (ehkä), mutta minulla ei ole mitään käsitystä, mitä hän tuolla kommentillaan tarkoittaa. Paitsi että jotain pitää siirtää pois jostakin. Yritän kasata vaihteeksi itseni ja miettiä tuota viestiä ja muotoilla vastausviestini hänelle jotenkin mahdollisimman ystävällisesti, vaikka tekisi mieli vain sanoa, että kuule jos yrittäisit puhua sillä lailla kuin tavalliset ihmiset puhuu. Mutta joo, minun pitää nyt vain "siirtää se logiikka pois sieltä ajoluokasta", niin ilmeisesti se kesälomani ei nyt sitten alkanutkaan ihan vielä.

Terapeuttini vaikutti tänään vähän turhautuneelta, kun puhuin ensi lukuvuodesta. Kuulemma se minun taktiikkani "vielä tämä juttu ja sitten helpottaa" ei toimi, joten minun pitäisi ottaa vähemmän kursseja, jotta en olisi jokaisen lukukauden jälkeen ihan poikki. Ja kuulemma sama jatkuu työelämässäkin, joten minun pitäisi opetella nyt tekemään vain sen verran, että jaksan.

Olen kai vain ihan hirveän väsynyt. Tai pikemminkin uupunut. Huomasin sen tänäänkin, kun vaikka sain nukuttua ihan hyvin, olen ihan poikki. Olen nyt viimeisen viikon aikana tehnyt useampana päivänä niin, että vain haen kaupasta sellaisen valmiin kolmioleivän tai yksinkertaisesti vain jätän kokonaan syömättä, koska en jaksa tehdä ruokaa. Enkä jaksa edes miettiä ruokaa, joten kun olen kaupassa, pää on ihan tyhjä, enkä jaksa miettiä, mitä tarvitsen, että voisin tehdä jotain helppoa, enkä halua toisaalta ostaa myöskään valmisruokaa, koska olisihan se nyt ainakin ihan pohjanoteeraus, joten sitten en vain osta mitään. Ja sitten syön kotona jotain, mitä sattuu olemaan, eli todennäköisesti jotain, mitä olen ostanut rotille. Eli corn flakeseja, ruisleipää ja jotain vihanneksia tai hedelmiä. Ei vain innosta ruoka yhtään ja ruokahaluakaan ei ole, niin koko syöminen tuntuu niin epätärkeältä. En ole silti laihtunut kovin paljon, niin ei se voi olla niin pahastakaan.

Mutta olen ihan poikki ja tarvitsen vapaata. Äiti tulee käymään huomenna, mikä on kai ihan jees. Pääsen sentään ostamaan sitä luonnonturvetta, josta olen suunnitellut tekeväni rotille sellaisen möyrimislaatikon, koska ne tässä jokunen viikko sitten tuhosivat multapussini ja levittivät sellaisen 3-4 sentin kerroksen sitä varmaan reilun neliömetrin kokoiselle alueelle eteiseen. Ja niillä otuksilla tuntuu riittävän energiaa, enkä tajua, miten tuntuu, että se niiden energia vain lisääntyy lisääntymistään, vaikka kuinka keksisin niille jotain tekemistä. Olen yrittänyt opettaa niille aktiivisimmille jo joitain temppujakin, jotta saisin väsytettyä niiden aivot, mutta näköjään sekään ei ole toiminut ihan toivotulla tavalla. Toki ne ovat oppineet pyörähtämään ympäri, mikä on ihan kiva. Mutta kun pidän aamuchilllaushetken niiden kanssa, haluaisin vain makoilla rauhassa siinä keittiön lattialla ja ehkä lukea uutisia, kirjaa tai pelata jotain mobiilipeliä samalla kun pidän silmällä sitä, että rotat eivät tuhoa mitään eivätkä loukkaa itseään. Mutta se yksikin adhd-tapaus on nyt oppinut kiipeämään ihan pyöreää pöydänjalkaa yli metrin verran ja hilaamaan itsensä pöydänreunan yli ruokapöydälle. Eikä siinä vielä kaikki, sillä se on oppinut myös, että kun hyppää n. 40 senttiä ylöspäin oikealla kohdalla, saa kiinni alimman laatikon vetimestä ja vetimestä toiseen kurkottamalla pääsee myös tiskipöydälle. Ja toinen sankari löytyi yksi päivä eteisen hattuhyllyltä, eikä minulla ole mitään käsitystä, miten se on voinut päästä sinne.

Eli niiden kanssa on kyllä kaikenlaista aktiviteettia, mikä on toisaalta kyllä kivaa ja siksi haluankin kehittää niille sen kaivuulaatikon, johon aion istuttaa paitsi ohransiemeniä niin myös muutaman kaupan yrttiruukun, jotta niillä on kunnolla tuhottavaa siellä. Toisaalta sitten välillä ärsyttää, kun tuntuu, että kun hetkeksi kääntää selkänsä, niin jotain tuhoa tapahtuu jossain. Joko joku järsii hattuhyllyllä olevaan huiviin reikää tai toinen kaataa teekupin ruokapöydällä tai sitten yritetään kiivetä DVD- ja CD-hyllyyn ja pudotellaan sieltä kasa levyjä pois. Ja säästelen nyt vähän rottien herkkujen kanssa, niin kuivaan ruisleivän palasia uunissa, koska piilotan niitä rottien ulkoilua varten, jotta niille olisi vähän jotain jännää tekemistä, kun etsivät niitä, joten siinäkin on oma työnsä. Niin jotenkin sitten olo tuntuu vähän pettyneeltä, kun tuntuu, että en ole varmaankaan tehnyt tarpeeksi, kun rottien energiatasot eivät tunnu putoavan lainkaan, vaan tuntuu, että se vain lisääntyy sellaiseen level-up -tyyliin joka viikko.

En tiedä. Ehkä terapeuttini on oikeassa siinä, että sille vaativalle puolelleni mikään ei ole tarpeeksi. Ehkä tilanne alkaa parantua kunhan saan nyt vähän levättyä.