Tarkennus vielä edelliseen blogikirjoitukseen viitaten:

Minä en osaa selittää sitä asiaa hyvin, joten yritän nyt tarkentaa, että EN tarkoittanut, että klassinen musiikki olisi ainoa hyvä musiikki tai että minun tapani nähdä asiat ainoa oikea tai jotenkin muita parempi tapa. Minusta tuntuu itsekin, että kuulostin siltä, mutta se ei missään vaiheessa ollut tarkoitukseni. Tarkoitukseni oli ilmaista huolestumiseni siitä, että tämä erilainen ja erityyppinen uusi musiikki muuttaisi minua joksikin erilaiseksi, jollainen en halua olla. Sellaiseksi, että en tuntisi sitä kauneutta enää. Minä en tiedä, mitä muut ihmiset ajattelevat tai miten he näkevät maailman, joten minun on tehtävä siitä jonkinlaisia omia päätelmiä. Niihin päätelmiin sekoittuu luonnollisesti sekä järkeilyä, että toiveita ja pelkoja.

Kaikenlainen uusi on minulle kohtalaisen vaikeaa. Etenkin pelkään muutosta pahempaan, koska asiat ovat tarpeeksi huonosti jo näinkin. Sitten, koska joku tietty musiikki yhdistyy minulla automaattisesti joihinkin henkilöihin, minulle tulee olo, että sitä samaa musiikkia kuuntelemalla olisin vähän enemmän niin kuin he. Enkä minä ole lainkaan varma, haluanko minä sitä. Tämä uusi musiikkini, monet hienot ihmiset kuuntelevat sitä, joten minua hieman pelottaa, kuuntelenko sitä heidän takiaan vai siksi, että pidän siitä. Jos pitäisin jostain musiikista vain, koska joku muukin, niin minulle itselleni se olisi ainakin sitä, että luopuisin osasta itseäni, jotta voisin olla enemmän niin kuin joku toinen.

Musiikki merkitsee minulle hyvin paljon, etenkin se, mitä itse löydän musiikista. Jotkut tietyt asiat koskettavat minua musiikissa, joten pelkään, että jos kuuntelisin yhtäkkiä jotain täysin toisenlaista musiikkia, en löytäisi niitä minulle ennen niin paljon merkinneitä asioita siitä vanhasta musiikista. Se hermostuttaa ja ahdistaa minua.

Toivottavasti tämä tarkensi jotain, kun minusta tuntuu, että kauhean moni on voinut käsittää tuon edellisen tekstin jotenkin loukkaavana, mitä minä en missään tapauksessa halua.