Matikantunneilla<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Neiti KK: *tarkastelee T. Toukan kumiviivoitinta* ”Mä rikoin kerran ala-asteella vahingossa herra MaPin viivottimen ja se rupes itkemään.”

Jumpula: ”Mä rikoin ala-asteella vahingossa TKK:n viivottimen. Sillä oli kans tollanen taipuisa ja mä kokeilin, että miten paljon sitä oikeen voi taivuttaa.”

T. Toukka: ”Herra V rikkoi yläasteella mun penaalin, kun se kokeili, että voiko sitä leikata saksilla.”

 

***

 

Jumpula: *yrittää myydä pikkujoululippuansa T. Toukalle* ”Saa maksaa myös dollareilla, sitten se tekee 9 dollaria.”

T. Toukka: ”Mutta eihän 9 dollaria oo neljää euroa?”

Jumpula: ”En kai mä nyt tätä tappiolla myy! Hei, haluatko sä myydä ton vitosen eurolla?” *nappaa T. Toukalta vitosen setelin*

T. Toukka: *ottaa sen takaisin*

Jumpula: ”No et sä sillä tätä lippua olis saanukkaan. Ei siitä sulle kyllä muutenkaan paljon iloa oo: ei vitosella sais varmaan ku ehkä vartin tai jotain. Naiset on niin kalliita. Vai miten ne niitten pörssikurssit oikeen menee?”

T. Toukka: *nolostunut* ”Krhm. En ole perehtynyt asiaan.”

Neiti KK: ”Hoo! T. Toukka punastuu!”

Jumpula: ”Hehee... Paloauto saapuu paikalle.”

T. Toukka: *kyllästyy ja kääntyy katsomaan taas taululle*

 

***

 

*käsitellään ääretöntä ja miinus-ääretöntä likiarvolaskujen yhteydessä*

Opettaja: ”Eikö matikka ookin äärettömän kivaa, Jumpula?”

Jumpula: ”Se on miinus äärettömän kivaa.”

Opettaja: ”Tuosta tulee kyllä Jumpulalle pitkä miinus.”

T. Toukka: ”Äärettömän pitkä miinus.”

 

***

 

Opettaja: *on kirjoittanut juuri laskun taululle*

T. Toukka: ”Sulla on siellä paha merkintävirhe.”

Opettaja: ”Ai missä?”

T. Toukka: ”Koitas ettiä.”

Opettaja: ”Höh. Jaa, tuosta puuttuu i-piste?”

T. Toukka: ”Ei oo se.”

Opettaja: ”Tuostaki puuttuu i-piste.”

T. Toukka: ”Ei oo sekään.”

Opettaja: ”Hmhp.” *huomaa virheen ja korjaa sen nopeasti* ”En minä kyllä siellä mitään virhettä näe.”

 

***

 

Neiti KK: *tarjoutuu lukemaan T. Toukan horoskoopin lehdestä* ”...Tämän jakson aikana leikittelet toisen tyypin tunteilla. Mieti vähän mitä teet! Kundilla on oikeasti tunteita sinua kohtaan.”

 

***

 

Joo, sarjassamme keskiviikkoaamut uudessa jaksossa. Meillä oli tänään aamulla kolme tuntia pitkää matikkaa putkeen. Nollatunnilta asti. Kolmannella tunnilla tuo meininki alkoi olla jo vähän hysteeristä. Ajatelkaa itse, että opiskelisitte samassa huoneessa joitain diffenrentiaalilaskuja kolme tuntia yhteen menoon.

 

No joo, sitä oli hauska seurata, vaikka neiti KK:lla menikin hieman yli jo lopussa. Hauskuus alkoi mennä ilkeilyksi. Kun neiti AK selitti kaverilleen, miten oli joutunut menemään englannintunnille, vaikka hän kirjoitti englannista L:n jo syksyllä (koska hänelle ei tule tarpeeksi kursseja muuten), ja miten englanninopettaja oli selittänyt kovaan ääneen huomanneensa, että neiti AK on mennyt kihloihin. Neiti KK kuuli tämän ja aloitti sitten selittää kovaan ääneen T. Toukalle ja Jumpulalle, miten hänen mielestään oli kuvottavaa ja ällöttävää, kun ihmiset kihlautuivat. Hän jauhoi siitä kiivaaseen tahtiin varmaan viisi minuuttia ja pojat katselivat vain jotenkin hämmentyneinä.

 

Sitten kun herra Friikkikin heitti loppuvaiheessa joitain kommentteja heidän keskusteluihinsa, neiti KK sanoi kärkkäästi: ”Hei kuule, herra Friikki, onneksi sä istut niin kaukana, että mä en saa susta yhtään mitään selvää.” Sitä ennen hän oli käskenyt herra Friikkiä toistamaan kolme kertaa sen yhden heittonsa. Lopulta Jumpula kyllästyi neiti KK:n kyselyihin ja sanoi itse, mitä herra Friikki oli sanonut. Sitä seurasi sitten tuo kommentti neiti KK:lta.

 

Tuo ei ollut edes kaiken huippu. Lopuksi hän innostui valittamaan opettajalle hänen käytöksestään, kun tämä oli heittänyt v*ttuilua tavalliseen tapaansa Jumpulalle.

 

Jumpula: ”Miten monessa kurssissa sä oot mua oikeen opettanu?”

Opettaja: ”Liian monessa.”

Neiti KK: ”Sä oot kans tosi kannustava sun oppilaitas kohtaan! Viime vuonnaki sanoit Jumpulalle ’kun tuo Jumpula vaan saatais täältä vielä pois’! Ja sitten aina ku sä annat tehtäviä, sä sanot: ’Nää on niille fiksuille’ ja kun kukaan ei oo laskenu niitä taululle seuraavalla tunnilla, sä sanot vaan: ’Jaa, ei täälä sitten vissiin oo fiksuja lainkaan’.” *jatkaa pauhaamista kovaan ääneen siihen asti että tunti loppuu. Opettaja ei näyttänyt pitävän sitä mitenkään erityisen hauskana.

 

Tuo on paha puoli neiti KK:ssa. Hän on okei, jos häntä sietää eikä kyseenalaista eikä kurtista kulmiaan hänen toiminnalleen. Minä tulen suhteellisen hyvin toimeen hänen kanssaan, vaikka ei ehkä uskoisikaan. Neiti AK otti hänen kanssaan kauhean pahasti yhteen seiskalla (molemmat olivat minun kanssani samalla luokalla) ja minä muistan, miten inhottavasti neiti KK puhui neiti AK:sta aina kun tämä oli muualla.

 

Neiti KK on kauhean suora ihminen ja minun mielestäni ainakin aika omahyväinen. Hän puhuu paljon, eikä ilmeisesti epäröi sanoa yhtään ajatustaan ääneen. Se tuntuu joskus järkevältä, mutta joskus se ärsyttää oikein tajuttoman paljon. Hän on aina ollut suhteellisen ystävällinen minua kohtaan, joten siksi minua joskus vaivaakin ristiriita, että miten ihmeessä minun pitäisi häntä kohtaan suhtautua. Minä en pidä siitä, miten hän höykyttää joskus muita, enkä miten hän joskus tuntuu ajattelevan, että kaikki pyörii hänen ympärillään, mutta hän on niitä ihmisiä, jotka huomioivat minut oikeastaan eniten. Syksyllä hän kyseli minulta aina kaikenlaista ja juteltiin YO-kirjoituksista ja sellaisista.

 

Hän on jotakuinkin koko koulun suosituin tai ainakin eniten huomiota saava tyttö. Hänet tunnetaan pääasiassa isosta suustaan, kännisekoiluistaan ja kympin keskiarvosta. Kauhean sosiaalinen ja puhuu suunnilleen jokaiselle jotain, mutta se sävy sitten vaihteleekin kauheasti. Joskus hän on hyvin ilkeäkin. Kuten nuo tämän päivän kommentit ja sitten se aikaisemmin lainaamani kommentti siitä, mitä hän sanoi minulle kerran NN:stä ykkösellä ääntään madaltamatta (NN oli tietysti kuuloetäisyydellä): ”Saatko sä muka yhtään mitään selvää siitä, mitä se sanoo? Mä en ainakaan ymmärrä sen puheesta yhtään mitään.”

 

Vaikka voisikin sanoa, että minä olen jotenkin ylpeä ja itsepäinen ja tarkka arvoistani, niin neiti KK on jotain, mikä saa minut olemaan hiljempaa. Unohtamaan mielipiteeni hetkeksi ja olemaan samaa mieltä hänen kanssaan. Hän ei salaile mielipiteitään ja kyselee muiltakin niitä ahkerasti. Aina niin tehdessään hän kysyy sen niin painokkaasti, että tietää täsmälleen, mitä hän aiheesta ajattelee. Kerrankin ykkösellä hän kysyi minulta presidentinvaalien alla, että jos minä saisin äänestää, niin kumpaa äänestäisin: Halosta vai Niinistöä.

 

Minä tiesin kyllä täsmälleen vastauksen ja se oli minulle äärimmäisen selvää, mutta tiesin myös, että neiti KK oli täsmälleen vastakkaista mieltä. Siksi tyydyinkin kohauttamaan hartioitani ja sanomaan, etten tiennyt. Sanoin, ettei minulla ollut minkäänlaista mielipidettä asiasta. Ei nyt tule kauhean usein mieleen, että olisin sanonut hänelle suoraan olevani eri mieltä. Sanon sen kyllä täysin ongelmitta muille ihmisille, mutta en neiti KK:lle. Hän on hermostuttava siinä suhteessa. En usko, että hän jaksaisi suhtautua siihen vain toteamalla, että jaa, jännää kuulla tuollainenkin näkökanta, vaan hän ei hiljenisi ennen kuin olisi saanut oman mielipiteensä jankutettua ainoaksi oikeaksi. Tai jos sittenkin sanoisi jotain tyyliin: ”Makuasioista ei voi kiistellä” tai ”mielipiteet on yhtä oikeita”, niin sitten siitä seuraisi vain se, että hän puhuisi siitä selän takana kaikille negatiiviseen sävyyn.

 

Ehkä sen voisi ilmaista niinkin, että hän on luonteineen ja lukuisine ihmissuhteineen hitusen pelottava.

 

NN ei ollut tänäänkään koulussa. On siis varmaa, että hän on kipeä. NN ei ikinä lintsaa kahta päivää kerrallaan. Yleensä hän lintsaa vain tunnin tai pari, joskus yliharvoin koko päivän, mutta ei koskaan kahta päivää peräkkäin. Hän on siis kipeä. Voi pientä. Vaikkakin hän on niitä ihmisiä, joita en voi loogisesti nimittää pikkuihmisiksi. Jos määrittelisi termin ”pikkuihminen”...

 

Pikkuihminen = henkilö, joka on minua nuorempi TAI lyhyempi TAI sekä että.

 

NN on minua vanhempi (käsittääkseni oikein kaksi kuukautta) ja vielä erittäin luultavasti hitusen pitempikin. Alle viisi senttiä pitempi kuitenkin. Meidän luokalla on hänen lisäkseen vain toinen epäpikkuihminen, herra Tumppi. Hän on myös syntynyt joskus tammikuun aikana ja on lisäksi minua kymmenisen senttiä pitempi. Ei kuitenkaan niin pitkä kuin herra MaP, joka on minua lähes 20 senttiä pitempi. Mutta hän onkin syntynyt käsittääkseni yhden päivän minun jälkeeni, joten pikkuihminen mikä pikkuihminen. Herra MO on myös minua vanhempi, mutta ainakin viimeisimmän tiedon mukaan puolitoista senttiä minua lyhyempi.

 

Heh, olen siis meidän luokasta sekä vanhimpia että pisimpiä. Enää se ei häiritse kauheasti. Yläaste ja ala-aste oli pahimpia, kun olin ylivoimaisesti koko luokan pisin ja kaikki (siis ihan KAIKKI) pojatkin oli minua keskimäärin päätä lyhyempiä. Ei ollut kivaa. Nykyään on vähän vähemmän hirveää, kun ainakin jotkut pojat alkaa olla saman pituisia mitä minäkin ja jotkut pitempiäkin.

 

Itsenäisyyspäiväjuhla oli ihan hieno. Jotenkin vain huvitti se Finlandia-hymni, kun se soitettiin kokonaan oppilaskokoonpanolla: kaksi pianoa, kolme sähkökitaraa, yksi sähköbasso, 20 jäseninen kuoro, kaksi huilistia, rumpali ja herra Entti laulamassa sooloa. Melkein nauroin ääneen, kun tajusin, että herra Entti laulaa sen hymnin. Ajatelkaa, sellainen Marco Hietalan näköinen tyyppi (parta vain on erilainen, mutta sekin kuitenkin löytyy) ketjut roikkuu joka paikasta ja sitten hän marssii lavalle mikrofonin eteen ja vetää herkästi Finlandia-hymnin.

 

marco.jpg

 

Ja kotiin tultuani katsoin kännykkää ja tajusin, että olin missannut eilen YMT:n kokeen. Kiva. Joudun raahaamaan itseni perjantaina toiselle paikkakunnalle kokeeseen sen takia. Ärsyttää. Äh, mutta minkäs teet. Huomenna on itsenäisyyspäivä (lähinnä ajattelen päivää lomapäivänä, en ole jaksanut keskittyä siihen itsenäisyysjuttuun vielä kauheasti). Saa nähdä, jos vaikka pikkuhiljaa alkaisi tajuta, että on joulukuu. Se on mennyt minulta vähän ohi. Tuntuu että se on mennyt kaikilta abeilta ohi. Nyt ainakin kun on viimeinen jakso, kaikki opettajat ovat pitäneet kurssien alkajaisiksi puheen, että viimeinen pinnistys vielä, kyllä teiltä nyt riittää vähän energiaa tähän yhteen aineeseen (ja kaikki sanoo kuitenkin niin, että se ei todellakaan ole mitään ”yksi aine”).

 

Englannistakin on varsinainen kurssi ja sitten YO-kirjoituksiin valmistava, jossa on tarkoitus tehdä portfolio. Sen tulee sisältää vähintään viisi YO-vihkoa. Eli jos jokaisen vihkon tekemiseen menisi se aika, mitä YO-kirjoituksissa on varattu, eli kuusi tuntia, se tarkoittaisi sitä, että niiden tekemiseen menisi yhteensä 30 tuntia. Ja tuo on siis se minimi. Opettaja sanoi, että olisi hyvin realistista, että jotkut pääsisivät kymmeneenkin vihkoon, mikä tarkoittaisi 60 tuntia tekemistä.

 

Kaikkea pitäisi kerrata ja kaikki painaa päälle. Tuntuu, että miten aika muka riittää yhtään mihinkään. Minä olen jo ihan sekaisin päivissäkin. Joka välissä yritän vain tehdä jotain (ja minä todellakin myös teen töitä ihan niska limassa), mutta tuntuu, että työt ei vähene yhtään. Rasittavaa. Mutta huomisen saa levätä. Niin, tai ”levätä”.