Tänään on hyvä päivä. Ei ollut silloin kun heräsin, mikä oli liian myöhään, mutta nyt on harvinaisen hyvä fiilis. Töissä oli samaa vanhaa, mutta nyt minulla on vakituinen ja ainakin suht järjissään oleva huonekaveri! En ole varma, olenko hänestä aiemmin, mutta hän on päälle neljäkymppinen nainen. Kaksikielinen, vahvin kieli kuitenkin suomi, mutta on opiskellut ammattikouluun asti Ruotsissa. Hän on todella epätyypillinen nelikymppinen äiti. Hänellä on neljä poikaa, joista nuorin 14 ja vanhin... ehkä 27? Hän on yksinhuoltaja ja lapsilla on ainakin kaksi eri isää. Kutsuttakoon tätä naista vaikka... hitto minä olen huono ruotsinkielisissä nimissä. Lunttasin netistä ja tulin tulokseen, että Karin sopii hänelle.

Karinilla on tällä hetkellä osittain siilitukka ja sitten vähän tyypillistä irokeesia leveämpi kaistale ehkä 5 cm pitempää tukkaa pään päällä. Ja se on haaleahkoa punaista juurikasvua lukuunottamatta, joka on vaaleahkoa. Nainen on lyhyehkö ja hieman tukevahko ja ensimmäinen muistikuvani hänestä on niissä kesäjuhlissa, joissa Karin joi todella reilusti. Hän tykkää myös puhua ja selittää pitkiä juttuja, pääasiassa jostain epäsovinnaisesta, kuten vaikka raskauden elinkaaresta kalsareista synnytykseen. En ole vielä ihan perillä hänestä ja hänestä on esimerkiksi ihan luonnollista esimerkksi, että hänen poikansa on skini ja hän myös vaikuttaa hieman "taikauskoiselta" lisäravinteiden yms. suhteen, koska selittää aina silloin tällöin, että oho, suupielet tuntuu kuivilta, täytyypä lisätä B-vitamiinin määrää.

Mutta pääasiassa hän on ihan huippu. Ei yhtä huippu kuin Nina2, jota huipumpaa tuskin voi koskaan ollakaan (olen muuten edelleen yhteydessä häneen, joten suoriudun näköjään myös uusien ihmissuhteiden ylläpitämisestä työpaikan ulkopuolellakin!), mutta verrattuna siihen yhteen ärsyttävään tapaukseen, joka siellä jonkun aikaa oli, tämä on ihan mahtava. Se ärsyttävä oli se, joka on jonkun pomon kaveri ja sen takia, on sitten ihan okei, että hän ei ollut lainkaan asiakaspalveluhenkinen, pelaili pääasiassa vain pelejä työaikana (kaikki niin tekevät, mutta edes minä en siinä määrin mitä hän) ja tulee töihin koska sattuu ilman että kukaan oikeastaan tietää. Hänen asenteensa on parantunut, mutta en vieläkään erityisemmin pidä hänestä. Saattaa tosin osin johtua siitä, että tämä tyyppi tuntuu jotenkin ihan väkisin yrittävän päästä suosiooni jostain syystä. Hän suhtautuu minuun jotenkin ylempänä tyyppinä, mitä en koe olevani, mutta tästä syystä minun on jotenkin vaikea ottaa häntä tosissaan.

Töissä on siis ihan kivaa, kun on joku rutiini ja se lähin pomo ei ole vieläkään töissä, niin viiden minuutin välein ei tule sähköpostia. Ja olen päättänyt (työjaksamisesta koskevia artikkeleita lukeneena), että jatkossa tarkistan työsähköpostini vain muutamia kertoja työpäivän aikana, koska muuten se aiheuttaa turhia katkoksia työhön ja stressaa minua ja vaikuttaa siten huomattavasti jaksamiseeni arkipäivissä. Ja kun me ollaan kaikki samassa toimistossa, niin jos jollain on minulle jotain tärkeää asiaa, niin ei ole suurta vaivaa kävellä kymmentä tai maksimissaan pariakymmentä metriä paikalleni tulla sanomaan tai kysymään suoraan.

Tänään olin myös uimassa ja hieman ikävä yllätys oli, että kesän poissa olleet uintiseurat ovat palanneet. Plussaa oli se, että vesi oli melkein asteen lämpimämpää kuin keskimäärin kesällä. Lisäksi kun ennen lomaa tein tuntia lyhyempiä päiviä, ehdin uida monta kertaa viikossa. Lomallakin kävin uimassa, mutta eri kaupungin uimahallissa vain. Se oli loistavaa, sillä olin aamulla liikkeellä ja uimahalli oli yksinkertaisesti melkein tyhjä. Sain yksin itselleni kokonaisen radan ja pystyin siten keskittymään uintitekniikkaan. Siitä oli tänään hyötyä ja tein uuden ennätykseni: uin 2500 metriä 70 minuutin aikana. Useimmiten uintinopeuteni on sellaista, että uin vartissa 500 metriä, mutta tänään ensimmäistä kertaa sain parannettua aikaa näin paljon.

Yksi haittapuoli tosin on uinnissakin tällä hetkellä ja se on toinen polveni. Lomaviikkoni aikana ensimmäistä kertaa suunnilleen vuoteen kävin juoksulenkillä. Juoksin vähän reilut kaksi kilometriä ja aikaa meni suunnilleen 18 minuuttia. Se ei ole yleisesti ajatellen mitenkään erityisen hieno tulos, mutta se on tähänastinen ennätykseni. Kuitenkin juoksu on niin rankkaa näköjään, että polveni on vihoitellut sen jälkeen uinnin yhteydessä.

Huomaan kuitenkin, miten kuntoni on parantunut aivan räjähdysmäisesti sen jälkeen kun aloin uida säännöllisesti. Se tuntuu hyvältä ja uiminen on myös mukavaa. Tunnen, että olen todella hyvä siinä ja salaa haaveilen siitä, että joku niistä seurojen uintivalmentajista tulisi ehdottamaan minulle seuraan liittymistä. Ne seurojen uimarit ovat toisaalta mukavaa seuraa, kun olen kuitenkin sen verran kilpailuhenkinen, että yritän uida yhtä nopeasti kuin he ja seuraan heidän tyyliään, jotta voisin itse ottaa oppia siitä. En osaa uida kroolia, en ole koskaan osannut, vaikka olen monia kertoja yrittänytkin. Uinkin vain sammakkoa, mutta yritän opetella kroolia uimalla sitä viimeiset metrit jokaisesta altaanmitasta. Hienoa on myös se, että vaikka en ole laihtunut paria kiloa enempää koko kesänä, vatsani on pienentynyt ja toimiikin taas vähän paremmin. Laihdutus on päällä ja etenee jotenkuten, mutta en mitenkään malttaisi odottaa sitä, että paino hitaasti laskee. Niin se on kuitenkin parasta, joten yritän olla ajattelematta sitä liikaa.

Nadia, joka on siis toinen niistä nuorista tyttörotista, joita oli tarkoitus käyttää jalostukseen, on saanut jonkinlaisen flunssan tai nuhan tai hengitystietulehduksen ja vasta kun muut rottaihmiset huomauttivat asiasta, tajusin, että se yksittäinen flunssahan tarkoittaa periaatteessa sitä, että se on alttiimpi sairastumaan kuin häkin muut tytöt, jolloin sitä ei ole oikein järkeä käyttää jalostukseen. Se meni minulta ihan ohi, kun olen vain innoissani odottanut, että tyttöset kasvaisivat oikeaan ikään, jotta saisin ensimmäisen rottapoikueen! Nyt sitten toiveet ovat Sisissä ja kosijoita punnittuani olen tullut tulokseen, että komeasta herra Chaplinista tulee tämän tyttösen pari. Tin-Tinillä on myös välillä ollut satunnaisesti hengitysrohinoita, jotka nyt näen ihan eri valossa ja sitä paitsi Chaplinilla on jotakuinkin täydellinen naamakuvio ja suoraan sanottuna pidän sen ruumiinrakenteesta enemmän. Lisäksi se on luonteeltaan ehkä parempi kuin Tin-Tin, vaikka molemmat ovat kyllä aivan ihania. Tin-Tin on kauhea menijä ja välillä säikkykin, kun taas Chaplin on kiltti kuin mikä ja niin rauhallinen, että silloinkin kun se joutuu epämukavaan tilanteeseen ja protestoi, se päästää vain yhtenäisen piipahduksen ja jännästi ojentaa etutassunsa näyttäen dramaattiselta.

Näin lomalla myös Erican ja vauvan laskettu aika on enää vain viiden viikon päässä! En ole ikinä tuntenut ketään, joka olisi saanut vauvan. Minut on kutsuttu myös ristiäisiin jo nyt, enkä ole koskaan ollut sellaisissakaan. Paitsi omissani ja vuotta nuoremman serkkuni ristiäisissä, mutta luonnollisesti en muista kummastakaan yhtään mitään. En ole koskaan pitänyt vauvaa sylissäni. En ylipäätään ole ollut tekemisissä alle 7-vuotiaiden kanssa - paitsi ollessani itse sen ikäinen. No, kerran Nanin luona oli se joku 3-4 -vuotias pikkupoika, jonka kanssa pelattiin jotain korttipeliä ja joka sitten neuvoi minulle jatkuvasti, että mitä kortteja minun kannattaisi käyttää. Uskoisin olevani ihan hyvä lasten kanssa, mutta en erityisesti kuitenkaan ole kauhean innostunut niistä.

Tänään sitten vielä kun menin kauppaan ostamaan limppua, koska se on yksinkertaisesti paras keino saada annettua rotalle antibiootti, olin erinomaisella tuulella. Autotiellä pyöräili joku mies, josta näin vain vilahduksen ja joka sen vilahduksen aikana näytti minusta 30-40 -vuotiaalta Tommy Tabermanilta ilman laseja. Siksi oli pakko kääntyä katsomaan oikein taaksepäin että mitäh. Tämä tyyppi sitten olikin suunnilleen ikäiseni ja oli kääntynyt katsomaan myös minua ja ilmeisesti sai käsityksen, että minä tsekkailin häntä. Tsekkailulla tarkoitan ilmaisua "checking him out", jolle en äkkiseltään keksi suomenkielistä vastinetta. Sanakirjassa oli vain selitys: "Katsoa jotakuta päästä varpaisiin ja arvioida tämän seksuaalisen viehättävyyden tasoa." Sinänsä huvittavaa - etenkin kun tyyppi kääntyi pyörällä ja ajoi portista sisään, eli hän asuu samassa talossa kuin minä.

Seuraelämäni on sietämättömän tylsää. Tai minusta se ei ole tylsää, koska en mitenkään väkisin haluaisi jotakuta etsiä, mutta verrattuna muiden elämään, se on niin tylsää, että kuka tahansa vaipuisi koomaan heti kolmannen sanan jälkeen. Tämäkin väärinymmärretty tsekkailutapaus oli suurin ja mullistavin seikka romanttisella saralla moneen kuukauteen.

Kaikki on kuitenkin pääpiirteittäin ihan okei. Feissaustyössä saatiin uusi kansio, joka on vähintään yhtä huono kuin aikaisempikin. Pomot ovat olleet siitä innoissaan, joten sen saaminen oli suuri pettymys. Ylipäätään on ihan idioottimaista, että sellaiset tyypit, joilla edellinen kokemus feissaamisesta on mahdollisesti kymmenen vuoden takaa, laativat omin päin uuden kansion kyselemättä liiemmin sen kansion käyttäjiltä, millainen sen pitäisi olla. Aion kyllä seuraavassa kokouksessa antaa palautetta kansiosta. Asialliseen sävyyn kuitenkin, sillä on ollut kuitenkin hieno idea lähteä uudistamaan sitä kansiota ja taatusti he ovat tehneet sen, minkä ovat itse parhaaksi nähneet.

Ääh, pakko lopetta kirjoittaminen, sillä päätä särkee. Sitä paitsi pakko mennä pian nukkumaan, jotta jaksaisin huomenna nousta paremmin kuin tänään.