Ruokahalun katoaminen mitä ilmeisimmin johtui päälleni ryöpsähtäneestä masennuksesta. Loistavaa. Koko  viikko on ollut huono ja minulla on alakuloinen olo. Töissä ei yhtään jaksaisi ja olen todella väsynyt, vaikka olen nukkunut ihan hyvin. Kotiinkaan ei huvittaisi mennä, sillä ei minulla ole siellä mitään tekemistä. Olo tuntuu tyhjältä, eikä mikään kiinnosta. Toivon, että kyse on ohimenevästä vaiheesta.

Tämä johtuu siis siitä, että en päässyt Suomen Huippumalli Haussa -kilpailuun. Kuulostaa tyhmältä, mutta kun olin saanut sen puhelun reilu viikko sitten ja harjoittelin Castingiin, melkein sanoin sen jollekin ääneenkin, että oloni oli melkein samanlainen kuin joskus aikaisemmin, kun ajattelin olevani rakastunut. Nyt sitten tuntuu, että kaikki tulevaisuuden tavoitteet ovat jotenkin kaukaisia. Aion luultavasti hakea muuta kautta malliksi, mutta nyt aluksi täytyy laihtua oikeisiin mittoihin, kun plus-kokoisena mallina ei kyllä ole mitään oikeaa mahdollisuutta mihinkään. Laihtumiseen menee ainakin pari kuukautta, mikä tuntuu turhauttavalta.

Työ tuntuu puulta. Sentään alkuviikon oli Nina2 seurana, mutta nyt loppuviikosta ei ole ketään, vaan istun yksin huoneessa ja soittelen vieläpä ihan tyhmää haastatteluakin. Huomenna on feissaustakin ja lauantaina myös. On tulossa viikonloppu, mutta en kauheasti odota sitä. Mitä minä muka tekisin? Kuntosalille kyllä voisi mennä ja vaikka uimaankin, mutta jotenkin kaipaisi seuraa.

Olo tuntuu liian tutulta ja on aika vaikea uskoa, että ylipäätään kirjoitan taas tällaista tekstiä. Luulin jo, että tämä kaikki oli jo ohi. Kesäkään ei tuo oikeastaan mitään odottamisen arvoista. Olen hakenut yhdestä paikasta kesätöitä, mutta ei onnistanut. Lisäksi jatkan puhelinhaastattelijana ainakin juhannukseen ja feissarina mahdollisesti koko kesän. Niin ei sitten tarvitsisikaan hakea mitään ihmeempiä töitä, kun minulla on jo kaksi paikkaa. Molemmat työt rasittavat. Feissauksessa on ollut taas huonompi vaihe ja kun mielialani on muutenkin lannistunut, ei se auta yhtään asiaa. Puhelinhaastattelussa päähän ottaa tosiaan lähinnä se yksinäisys toimistolla.

Muutenkin asiat tuntuvat olevan taas minua vastaan. Tiskikone on jotenkin epäkunnossa, vaikka siihen syttyy valo. Se on aina tehnyt sitä, mutta lopulta lähtenyt kuitenkin käyntiin. Nyt ei kuitenkaan mikään tunnu auttavan. Tiskikone on vuokranantajan, mutta vuokrasopimuksessa luki, että vuokranantaja ei ole vastuussa sen korjaamisesta. Ja mikäli sitä ei saa korjattua, on edessä paluu elämään ilman tiskikonetta, joka tiskikoneellisen vaiheen jälkeen tuntuu sietämättömältä. Unohdin myös hanskat psykille kun kävin siellä ja kun menin hakemaan niitä eilen ennen feissausvuoroa, koko paikka oli ehtinyt juuri hetkeä aikaisemmin mennä kiinni.

Kotona rotat ovat päättäneet olla pässejä, sillä molemmissa kerroksissa herrat on päättäneet järsiä poikki riippumattojen narut, joten nyt ne riippuvat miten sattuu, eikä niistä ole rotille mitään iloa. Tukallekin pitäisi tehdä jotain, kun se on pahasti ylikasvanut, mutta toisaalta jos kesällä saisin jotain mallin töitä, niin tämä nykyinen tyyli voisi olla sopivan neutraali, niin voisivat sitten neuvoa, millaisena hiukseni parhaiten sopisivat sellaiseen duuniin.

Tekisi mieli tehdä aloittaa kevennetty työviikko Nina2:n tapaan, jotta saisi luettua kokeisiin, mutta huolena on se, että rahasta tulisi taas pulaa. Ehkä tämä olo menee ohi pian.