Tänään oli sitten taas tanssia. Ja herra Friikki tekee minut hulluksi! Hän on niin selkeä esimerkki ihmisestä, jolla on kaksi vasenta jalkaa. Eikä lainkaan rytmitajua. Eikä aavistustakaan aistikkaasta. Minä opin tanssit aika nopeasti. Minun tarvitsee vain katsoa, miten ne näytetään pari kertaa ja sitten minä yleensä osaan sen suunnilleen suoraan. Ja kai pianonsoitto ja muut musiikkiharrastukset ovat kehittäneet sävelkorvaa, joten tanssin sovittaminen musiikkiin ei tuota lainkaan vaikeuksia.

Tämänpäiväisellä kaksoistunnilla häpesin omasta ja parini puolesta melkein silmät päästäni. Kahdessa tanssissa pitäisi kulkea 360 asteen ympyrä neliövalssilla, mutta herra Friikki ei tajunnut, miten se tapahtui! Hän yritti ottaa vain koko ajan askelia taaksepäin ja kun sanoin hänelle, että pitää ottaa askel eteen eikä taakse, hän sanoi, ettei se ollut loogista. Yhdessä vaiheessa jopa viereisen parin tyttö sanoi herra Friikille töykeästi, että hän tekee sen ihan väärin, mutta hän oppi ne askeleetkin vasta, kun homma oli pysäytetty ja viereinen poika näytti hänelle überhyperhitaasti, että mitä piti tehdä. Niin, ei se senkään jälkeen mennyt vielä oikeassa tahdissa, aistikkaasta puhumattakaan.

Minä olen kuitenkin ottanut hyvin mielenkiintoisen asenteen sen tanssimisen kanssa: Minä osaan, ja se parinikin oppii sen vaikka väkisin. Herra Friikki on löytänyt siitä jo perusvitsin, kun tanssi alkaa, niin jos hän ei tee mitään, niin minä sanon nopeasti: "kumarrus!" ja niiaan itse. Jos hän muistaa sen itse niin se hänen pitää tietenkin sanoa. Sama käden kanssa. Muutamissa tansseissa tarvitaan vain toista kättä, joten pojan vapaan kädenhän pitäisi sitten olla elegantisti selän takana. Siksi toinen vakioäännähdys minulta on nopea: "käsi!". Eli periaatteessa minä koulutan häntä kuten koiraa.

Tänään ei sujunut mikään tanssi yhtään hyvin. Ei mikään. Turhauttaa, kun minä itse osaan ne, joten en voi itse harjoitella niitä kotona. Parini sen sijaan ei osaa niitä, eikä taatusti harjoittelekaan, niin tulos on viikon päästä vielä surkeampi kuin nyt, koska opettajat olettavat, että kaikki tyhmimmätkin ovat jo oppineet jotain. Argh! Nyt tuntuu, että koko tanssi menee penkin alle vain ja ainoastaan, koska parini on toivoton tunari.

NN ei tanssi. Ainakin päättelen niin, koska hän ei ollut tänäänkään siellä. Se sitten turhauttaa vielä lisää! Eli minä olisin periaatteessa voinut saada hänet tanssiparikseni, jos olisin ajoissa pyytänyt häntä! Ja nyt hän pääsee kuin koira veräjästä, kun minä puolestani joudun ihmisten pilkan kohteeksi tanssimalla täydellisen tunarin kanssa.

Nyt muutkin koulumme tytöt ovat huomanneet varteenotettavan viihde -lähteen, jonka minä hoksasin jo ajat sitten. M ja M. Olen maininnut heistä jossain lainauksessa aikaisemmin, koska he sanovat aina jotain hauskaa ja minä nauran heille katketakseni. Nyt sitten ennen matikantuntia E, J ja J keskustelivat siitä, miten televisiostakaan ei tule koskaan niin hauskaa ohjelmaa ja että M:n ja M:n pitäisi perustaa oman ohjelma:

J: ”Mikä olisi sitten sen ohjelman nimi?”<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

J(2): ”Äm et äm?”

E: ”Ei kun 'Ämmät vauhdissa'!”

 

Todella repeilyttävää. Minä voisinkin laittaa tähän muutaman M&M hauskuuden... Ne ovat paljon hauskempia IRL, koska niihin liittyy vielä eleitä ja äänitehosteita.

 

M(M): "Pitäisköhän mun syödä tää banaani jo nyt vai vasta tunnilla..."

M(P): "Eihän tunnilla sais syödä mitään."

M(M): "Niin joo..."

M(P): "Mutta sehän on periaatteessa vaan sellainen niinku kehotus: Ei saisi..."

M(M): "Nii. Eihän se mikään poliisiasia oo."

M(P): "Tai ajattele nyt jos ne lähettää jonkun mellakkapartion tänne kaasuttamaan meidät!"

 

M(P): Mun mielestä se on tanssimisessa juuri parasta: Kattoo niitä, jotka ei osaa yhtään ja nauraa sitte niille."

P: "Mun pitää kyllä aika lailla keskittyä siihen tanssimiseen, mutta kyllä sitä tulee muilleki vähän naurettua."

M(M): "No mua viedään siinä tanssissa ainaki sata nolla."

M(P): "Eikö sun pitäis periaatteessa viedä. Sano seuraavalla kerralla: "Mitä sä nyt oikeen meinaat?!? Me mennään nyt tänne!""

TKK: "Joo, rupee vääntään siinä hampaat irvessä, että "me mennään nyt tänne! Mä haluun, että me mennään tänne!"

 

 

Pahus kun ne ei ole yhtään niin hauskoja kun IRL. Monta kertaa on tullut naurettua vedet silmissä, kun M&M höpisee jotain älyttömyyksiä keskenään. Tänäänkin oli vielä ainakin kolme muuta repeilyttävää dialogia, mutta ne ei ole kirjoitettuna yhtään hauskoja, kun ei näe niitä eleitä siinä. Ja sitä paitsi jos näkisi, niin ne voisivat mennä hetkittäin vähän sinne hyvän maun ulkopuolelle...

 

En ole lisännyt sitä eilistä untani unipäiväkirjaan, enkä ole kirjoittanut sille nettipsykologille. En ole korjannut TSH:ta, ja kaikki kaatuu niskaan. Huomenna on viimeinen autokoulu ja viimeinen kerta kun näen SK:n. TKK:nkin pitäisi olla siellä nyt, koska hänellä on syntymäpäivä kesäkuussa, joten jos hän aloittaa heti kun mahdollista, hänen pitäisi olla siellä jo nyt. Eli siis vain NN loistaa poissaolollaan sielläkin. Kuten tanssissa. Ja muutenkin.

 

Tässä jaksossa NN on ollut taas enemmän hylkiö kuin minä. Minä teen kolmestaan neiti M:n ja neiti R:n kanssa ja meillä on yleensä hauskaa. NN ei tee kenekään kanssa, vaan istuu paikallaan reagoimatta mihinkään. Tänäänkin (en minä häntä kyttää, laitoin vain merkille!) ne tyypit, joiden kanssa hän useimmiten hengaa ympäriinsä, jättivät hänet yksin Rööriin. Ja koska NN:n ylpeys ei kestäisi vain juosta muiden perässä, etenkin, jos he eivät huomioisi häntä mitenkään, niin hän sitten myös jäi sinne Rööriin itsekseen.

 

En ole muuten puhunut hänelle koko jakson aikana yhtään ainutta sanaa. No, ei meillä kyllä olekaan kuin kymmenen (?) yhteistä tuntia viikossa, eikä yhtään sohva -päivääkään. Kaiketi pitäisi heittää jo pyyhe kehään hänenkin suhteen. Tai ainakin sen suhteen, että sanalla "me" voitaisiin tarkoittaa minua ja häntä. No, olen sitten yksin koko loppuelämäni, mikä ei kyllä ole mikään yllätys. En osaa luoda sosiaalisia kontakteja ja vuoden päästä, kun Nankin jää pois kuvioista minun muuttaessa opiskelemaan (Tampereelle?), olen lopullisesti yksin kaikilla tavoin.

 

Eli nykyhetki on pelkkää tuskaa ja kidutusta, mutta tulevaisuus näyttä vielä sitäkin pahemmalta. Että yritä nyt sitten olla positiivinen.