Sain lisätöitä yhdeltä hyväntekeväisyysjärjestöltä feissarina, joten juuri kun juhlistin viikonmittaista ylityöputkea, on tiedossa lisää sumplittavia päällekkäisyyksiä. Maanantaina pitäisi päästä lähtemään Turkuun kaksipäiväiseen koulutukseen, mutta kun sain tietää siitä vajaa tunti sitten, niin tietenkään en ole voinut pyytää lomaa etukäteen. Ehdin kuitenkin maanantaina aamulla käymään töissä ja selittämään tilannetta jotenkin. Toivottavasti.

Tuon lisäksi maanantaina olisi ensimmäinen kerta, kun on se lastenvahtikurssin ensimmäinen tapaamiskerta, joten missaan sitten senkin. Eli sekin pitää jotenkin järjestää, samoin kuin rahat junalippuun ja jos ne tyypit sieltä Järjestöltä eivät ole järjestäneet mitään yöpymisjuttua, niin sekin pitää sitten järjestää. Eiköhän se sitten sen jälkeen jotenkin ala järjestyä, kun on mahdollisuus tehdä vain joitain vuoroja viikossa, joten minun pitäisi pystyä tekemään töitäkin aika normaalisti. Saisi taloudellinen tilanne kyllä parantua, kun pari viimeistä viikkoa tilillä ollut summa oli satasta pienempi.Tänään oli palkkapäivä, joten se hieman rauhoittaa, mutta tietysti mietin noita yllättäviä menoja. Järjestö maksaa minulle takaisin junalippujen hinnan, mutta muusta ei puhuttu vielä. Niiden pitäisi lähettää tietoa viikonlopun aikana.

Asiat on aika lailla entisellään. Paitsi että viikko sitten kokeilin ensimmäistä ja viimeistä kertaa mainosten jakamista, jonka takia minulla on vieläkin pohkeet kipeät, ja menin karaokevetäjän työhaastatteluun. Olin valmistautunut laulamaan, mutta en karaokelaitteilla keskellä ravintolaa/pubia asiakkaiden katsellessa. Eikä mitään minun suosikkibiisejäni tietenkään ollut listalla, niin se elämän ensimmäinen karaokekerta oli hieman kyseenalainen.

Ja siis olen tehnyt tämän viikon eiliseen asti reilut 11 tuntia vuorokaudessa, joten olen ihan poikki. Tarkoitus oli tämän viikonlopun aikana levätä, mutta näköjään pitääkin valmistautua tuohon koulutusjuttuun. Tietysti huolettaa myös se miten töissä suhtaudutaan siihen että ilmoitan kahden päivän poissaolosta ensimmäisen poissaolopäivän aamuna. Aion kyllä laittaa sähköpostia jo tänään, mutta olen aika varma siitä, että kukaan ei lue sitä ennen maanantaita. Ja minä kun en mitenkään olisi halunnut sotkea sitä hyvää kuvaa, joka pomoihmisillä töissä tuntuu olevan minusta.

Jos menisi nukkumaan vaihteeksi aikaisin.