Paska.

Tänään on taas niitä päiviä, kun tuntuu kurjalta. Vain koska äitini liittyi lahjoittajaksi viikonloppuna, vältin nollapäivän. En saanut yhtään lahjoittajaa mukaan, en yhtään! Siitä huolimatta tiimitavoite ylittyi reilusti. Siis muut saivat vaikka kuinka monta isolla summalla mukaan. Olen yrittänyt olla ottamatta näitä henkilökohtaisesti, mutta kertaakaan en ole päässyt vielä siihen 20 euroon, joka on yhden vuoron tavoite. Tämä oli vasta toinen nollapäivä, joten olen oikeasti saanut ihmisiä mukaan, mutta jotenkin tuntuu kuin tekisin jotain väärin, kun en saa sen vertaa kasaan mitä muut. En mielestäni tee mitään väärin, vaan tuntuu, että minulle ei avata edes ovia, niin en edes pääse tekemään mitään väärin, mutta olisi hyvin epätodennäköistä, että joka kerta kävisi niin, että juuri minulle ei avata, mutta muut tuplaavat tuon vuorotavoitteen.

Minun täytyy tehdä siis jotain väärin, enkä tiedä, mitä se on. Olen kokeillut vuoroa sekä meikillä että meikittä, eikä siinä ollut eroa tuloksen suhteen. Olen kokeillut eriaisia spiikkejä ja eri esimerkkejä ja jopa hieman tökkinyt (sanomalla, että todella tärkeästä asiasta on kyse, pienilläkin summilla pystyy muuttamaan yksittäisten ihmisten koko elämän", mutta mikään ei auta!

Lisäksi tänään piti tehdä töitä kotoa ja siirryin kotoa takaisin Tampereelle ja juna oli myöhässä ja sitten kone jumitti ja sain huonosti haastatteluja ja työ-prepaid-liittymästä loppui raha. Sitten palkka ei tullutkaan ja minä olin odottanut sitä niin innoissani, jotta saisin tietää, että onko minulla lopultakin varaa sänkyyn. Joo, olen asunut kämpässäni kohta puoli vuotta, mutta minulla ei ole sänkyä, vaan olen nukkunut patjalla lattialla. Se on muuten ollut ihan okei, mutta siivoaminen on niin hemmetin vaikeaa, kun aina kun haluaisi vaikka imuroida, pitää siirtää peitto muualle, tyyny ja lakana ja nostaa patja ylös ja laittaa se seinää vasten ja sitten vasta voi imuroida. Muutenkin siivoaminen jää välillä vähälle, niin tuo vielä sitten on henkinen este siivoamiselle. Olen jopa löytänyt hienon sängyn, joka on kuitenkin suhteellisen halpa.

Nyt sitten on palkka tullut ja minulla on jälleen suunnilleen kaksisataa euroa kuukauden menoihin, niin eihän sillä mitään sänkyä saa. Ja minun pitäisi laihduttaa, mutta se jäi pariin kiloon. Viikonloppuna kävelin parinkymmenen asteen pakkasessa ripeästi viisi kilometriä. Sitä seuraavana päivänä poljin kuntopyörällä kuusitoista kilometriä. Olen syönyt kevyen aamiaisen, lounaan, illallisen ja iltapalaksi hedelmiä, vihanneksia tai marjoja. Yritän ottaa laihtumisen hitaasti, koska en halua roikkuvaa ihoa.

Siis mistään ei tule taas mitään. Sentään huomenna pääsee taas työpaikalle. Tänäänkin kun nukahdin junassa ja lähellä oli suomenruotsalaisia, joten tuli hetkeksi osastofiilis kun heräsin. Jotenkin lämmittää sentään muisto siitä. Tulisi nyt vain maaliskuu ja maaliskuun palkka, niin ehkä sitten voisin ostaa sängyn. Paitsi että maaliskuussa on taas syntymäpäiväni ja täytän 22 vuotta, mitä en odota kyllä tippaakaan, koska tuntuu että jokainen vuosi enemmän vie elämältä aina tietyn määrän mahdollisuuksia. Ja en ole yhtään innostunut syntymäpäivästäni.

Ei taas mistään tule mitään.