On varmaan suunnilleen ziljoonas (kyllä tiedän, ettei sellaista lukua oikeasti ole olemassa suomen kielessä) kirjoitus, jonka aiheena on Jaska, mutta pahimman kriiseilyn pitäisi olla ohi varmaan seuraavan päivän aikana. Kysyin Jaskalta, koska tavattaisiin, kun oli puhetta siitä, hän yllättäen sitten ehdotti huomista. Hän oli hyvin lyhytsanainen, pelkästään, että tuli juuri terapiasta, ja miten olisi huomenna. Oletin, että hän ehdottaisi jotain päivää aika kaukana tai olisi muuten epätietoinen, joten tuo huominen yllätti. Luulen, että hän on ehkä päättänyt. Mutta mitä? Terapeutin en välttämättä usko kannustaneen aloittamaan suhdetta uudestaan, kun Jaskan kertoman mukaan on ylipäätään aina suhtautunut minuun jotenkin negatiivisesti, ja Jaska itse on sanonut, että hänellä on jotenkin taipumus pyrkiä tottelemaan sitä mitä hänen terapeuttinsa sanoo. Mutta ehkä hän on saanut punnittua ajatuksiaan ja minut tavattuaan ja minulle niitä tunteitaan kerrottuaan on päättänyt, että kannattaa yrittää? Voi paska, jos hän on päätynyt kielteiseen päätökseen, niin sitten on turha yrittää antaa enää vinkkejä siitä "minun oikeasta vastauksestani". Toisaalta mietin, että tulisiko Jaska ihan kämpälleni murskaamaan toivoni, jne.? Ehkä hän haluaa varmistaa, etten tällä kertaa tee itselleni mitään? Tai ehkä hän ei olekaan päättänyt vielä?

Tuntuu toisaalta, että ehkä nyt saan vähän takaisinmaksua sen suhteen, kun en suostunut kertomaan kaikkea mitä päässäni liikkui tämän asian suhteen. Toivon, että hän valitsee olla kanssani, mutta jos ei, niin... No, sain sellaisen lopetuksen viimeksi, jota voisi siinä tapauksessa pitää sellaisena rusettina paketin päällä, lopetuksena. Se suudelma, kun Jaska lähti. Minä en oikeastaan pidä suudelmista, en usko, että välttämättä olen kovin hyvä suutelemaan, koska vain ajattelen huulia, sellaisia rasvapötköjä, jotka sitten laitetaan yhteen. Tuo tappaa romantiikan yllättävän tehokkaasti, uskokaa pois. Mutta tuo viimeinen suudelma...

Ylipäätään vältin suutelemista, kun Jaska oli täällä. Se tuntui liian intiimiltä. Niin siis tämä on taas sitä logiikkaani, että voin harrastaa seksiä jonkun kanssa, mutta suuteleminen on jotain liian henkilökohtaista. Ja minulle se on vain vaikeaa, kun mietin liikaa. Mutta tuo oli vähän niin kuin täydellinen. En oikein tiedä, että oliko hänen tarkoituksensa suudella minua, en tiennyt, mutta siinä kun olimme halanneet ja irtautuneet toisistamme, tuntui, että kumpikin mietti sitä, ja kai voisi sitten sanoa, että minä suutelin häntä. En tiedä. Ja miten muka nukun yöni, kun odotan kauhuissani huomista? No, ehkä on enää vain yksi yö odotettavana ja sitten on joku suunta jonne jatkaa.

Ehkä tässä nyt on joku elämän kulmakohta, niin voisi ainakin ajatella näin etukäteen. Yritän olla rohkea, mutta pelottaa.