Mitä. Vittua. Thomas on poistanut minut kavereistaan Facebookissa! Ihmettelin että häneltä ei ole näkynyt tilapäivityksiä pitkään aikaan, joten klikkasin hänen sivulleen, mutta en päässytkään sinne, vaan jollekin yleissivulle, jossa luki vain joitain hänen tietojaan ja myös sitten "lisää kaveriksi" -nappula! Muita ei ole poistanut kavereistaan, paitsi Jaskan. Joten nyt olo on aika loukattu ja vihainenkin. Lauantaipartyja ei ole ollut pitkään aikaan, ei myöskään mitään minkäänlaista pihausta Thomasilta.

No, lähetin jo viestin, että mitä vittua, ja aikomuksena on selvittää asia. Tyyppi lisää kavereikseen kaikki tuttavuudet ensimmäisen yhteisen baari-illan jälkeen, mutta nyt poistaa minut? Okei, olen ollut hiukan hutera hänen seurassaan sen Tyttönen-jutun jälkeen, mutta en kai nyt tätä ansaitse? Vaikka hän onkin satuttanut minua aika paljon, niin silti haluaisin olla hänen kaverinsa. Hänkin sanoi yhdessä vaiheessa, että meillä oli todella ainutlaatuinen suhde, että meillä klikkasi vain niin hyvin. Ja itse piru vieköön vielä sanoi, että haluaisi parittaa minua ja Jaskaa, niin jos jostain siihen liittyvästä on suuttunut, niin kyllä osaa olla ylidramaattinen.

Niin kyllä minäkin kuulemma. Vaihteeksi riitelin Jaskan ja sitten Alisankin kanssa. Alisakin sanoi, että no sä kyllä suutut vähän kaikesta. Jaska sanoi, että häntä ärsyttää, kun en osoita tunteita häntä kohtaan, mutta eipä osoita hänkään. Sanoi myös, että ei edes halua minua sellaisena kuin nyt olen, kun saan hänet tuntemaan, että hän tekee koko ajan jotain väärin.

Ja piru vieköön, minä taidan nyt olla lopultakin kipeänä. Muotinäytösjutun aikaan tuntui, että olin tulossa kipeäksi, mutta se meni ohi, mutta nyt on taas kurkku kipeä ja vähän lämpöä ja se ärsyttää. Yllätys yllätys, olen taas ärsyyntynyt. Mielestäni en ärsyynny mitenkään yliherkästi, mutta tuntuu, että kaikki pitävät minua ihan lapsellisena suuttujana. Ja vitsit kun ärsyttää se Thomas. En vain ole päässyt yli ihastumisesta häneen, joten kaikki on jotenkin tosi vaikeaa, mutta tuntuu että hän sitten tekee asiat vain hankalammiksi. Mutta toisaalta olen pyrkinyt tavallaan satuttamaan häntä takaisin, mutta... En tiedä. En vain tiedä mitään nyt.

En tiedä Jaskastakaan. Hänen kanssaan on ihan kivaa, mutta... Niin, Thomas on nyt poissa listaltani. Hän on siirtynyt tavoittamattomien joukkoon, koska en halua, että annan itselleni enää turhaa toivoa, vaikka luonnollisesti pelkästään niin sanominen ei riitä. Yölläkin näin unta Thomasista, hänen bileistään, joita ei enää ole. Tuntuu, että olen taantunut taas takaisin sellaiseksi ihmiseksi, joka olin ennen häntä: siksi, jolla ei ollut elämää silmissään.

Jaskan kanssa on ihan kivaa. Hänen kanssaan uskallan olla aika rennosti, on kiva käpälöidä hänen kanssaan, jne. On parempi fiilis olla hänen kanssaan kuin olla yksin. Toisaalta tuntuu osittain siltä, että olen taas ajautumassa sellaiseen suhteeseen kuin ajat sitten Alfin kanssa, vaikka ihan yhtä tampio ei Jaskakaan sentään ole. Mutta siis sellaiseen suhteeseen vain suhteen takia, kun ei ole muutakaan tekemistä eikä muitakaan miehiä (lue: Thomasia), enkä kauheasti usko enää, että voisin oikeasti ihastua kehenkään enää. Tuntuu typerältä, kun sen sanoo, mutta siltä oikeasti tuntuu. Tuntuu, että ei vaan voi olla ihmistä, jonka kanssa synkkaisi niin kuin Thomasin kanssa, jonka kanssa oleminen tuntuisi niin hyvältä.

Kai siksi suututtaakin. Mutta ehkä se sulkapalloharrastus olisi hyvä keino saada päästettyä höyryjä. Ikävä kyllä se, joka parikseni ilmoittautui heti alussa, oli se tyyppi, joka sanoi ne edellisen kirjoituksen asiat. Pyysi kyllä anteeksi, mutta Jaska ja hän olivat puhuneet minusta sitten jälkeenpäin pahaa, minkä sain selville vahingossa, kun olin Jaskan vieressä, kun hän kännykällään meni Facebookin keskusteluun tämän tyypin kanssa ja edelliset viestit näkyivät siinä näytöllä, kun satuin vilkaisemaan. Jaska yritti selittää, että he olivat molemmat silloin ärtyneitä minuun, niin se meni sen piikkiin, mutta kyllä pikkaisen vihlaisi silti. Korosti sitä fiilistä, että oikeasti olen täällä kaupungissa yksin, vaikka ihmisiä hengaakin ympärilläni.

Tänään vielä lievästä lämmöstä ja kurkkukivusta huolimatta lähden yöajelulle Jaskan kanssa. Hän lupautui hakemaan siskonsa viereiseltä paikkakunnalta ja pyysi minua mukaan. Eipä ole parempaakaan tekemistä ja autossa istuminen rentouttaa. Teetä vain mukaan, niin kaikki on jees. Olisi ehkä jopa kiva mennä täksikin yöksi Jaskalle - joka muuten sanoi, että häntä ei häiritse, vaikka saisikin tartunnan - kun edellisenkin yön siellä vietin. Silloin mukana oli tosin myös Alisa, joten Jaskan kanssa ei päästy edes keskustelemaan kaksistaan, muusta puhumattakaan.

Mut joo. Käytännön asiat lisäksi vähän hiertävät. Psyk. tyyppi vaihtui ja nyt selvisi, että sairauslomaani ei ole jatkettukaan vuoden loppuun, vaan se loppuisi näillä näkymin tämän kuun lopussa. Sain rauhoittavia jo, mikä oli jees. Nyt vain uudestaan lääkärille ensi viikolla hoitamaan sairausloma-asia kuntoon. Ja psykoterapia alkaa tosiaan lokakuun puolivälissä, kun vasta eilen sain Kelan kuntoutushakemuksen toimitettua. Ja se uusi psyk. tyyppi sanoi, että ei viitsi nyt kysellä minulta kuulumisia tai aloittaa mitään keskusteluterapiaa, kun kerran on niin lyhyt aika vain ja se voisi saada "asiat levälleen", mikä olisi ehkä haitallista psykoterapian aloitukselle. Eli puolitoista kuukautta ilman minkäänlaista keskusteluapua. Jes. Ja lisäksi raha-asiat vaativat järjestelyä. Kävin jo pankissa, mutta jonotusaika oli niin hiton pitkä, että en ehtinyt saada hoidettua melkein mitään, joten on aika sinnekin ensi viikoksi. Käyttöraha on myös tiukassa, kun jotenkin sen Venäjä-reissun jälkeen on ollut tilillä tietysti vähemmän rahaa. Yksi tyttörottakin pitäisi saada "miehelään" astutettavaksi, jotta saisin lopultakin teetettyä sillä poikaset.

Yllättäen olen kuitenkin saanut siivottua tyttöjen häkin, joten tuntuu kuin olisi henkinen ylivoima tähän siivoamiseen. Mutta nyt sitä leffaillan järjestämisen intoa kyllä tappoi aika pahasti tuo Thomasin teko. Toivottavasti nyt edes vastaa viestiini ja selittää jotain...