Mitä Amia teki tänään:
Kännykän herätys (Titanicin angstmusiikki) soi ensimmäisen kerran 5:25 ja toisen kerran 15 minuuttia myöhemmin (5:40). Amia nousee paria minuuttia vaille kuusi. Hän liihottelee ympäriinsä ja tekee kaiken hypernopeasti ehtiäkseen ajoissa töihin. Piilolasien laitto tekee suunnattoman kipeää. Väsyneet silmät + ylivanhat piilolasit = ei-kiva yhdistelmä. Ennen lähtöä Amia yrittää irrottaa kiven persikasta, mutta huonolla menestyksellä. Lopulta laukun pohjalle päätyy puoliksi mössääntynyt persikka muovipussissa. Amia polkee silmät kirvellen kouluun ja saapuu perille oven vieressä olevan kellon mukaan 5:55. Joko Amian kello on edellä, tai sitten oven kello on jäljessä.
Vaihdettuaan sisäkengät (yhä eilisen jälkeen särkeviin jalkoihin), Amia saa tehtäväkseen pyyhkiä rätillä pölyt kirjahyllystä ja harmonista. Käteen piti vetää inhottavat ylitiiviit kumihanskat, koska käytettävä pesuaine on voimakasta ja hieman ihoa syövyttävää, joten jos hanskoja ei käytä, iho kuoriutuu päivän aikana jotakuinkin kokonaan pois. Kumihanskat eivät hengitä (tietenkään), joten vartin jälkeen ne ovat sisältä märät ja liimaantuvat kiinni käteen.
Tämän jälkeen Amia saa mennä siivoamaan pulpetteja luokkaan. Pulpetteja ei ole tyhjätty. Amia purkaa tavarat pulpeteista yksi kerrallaan, imuroi ja pyyhkii pulpetin ja laittaa tavarat sitten takaisin. Amia ei seiso ja kumartele yliaktiivisen näköisenä, vaan Amia on liian väsynyt pyrkiäkseen näyttämään tehokkaalta terveytensä hinnalla, joten hän istuu tuolille ja pystyy siten työskentelemään paremmin ja nopeammin, mutta näyttää vain vetämättömältä.
Amia imuroi ja pyyhkii kaikki pulpetit, ja yrittää samalla painaa mieleensä nimiä, jotta tietäisi, kenelle ei anna seuraavana vuonna abina paljon karkkia. Hän katselee nimiä ja miettii, kuka ihme antaa lapsilleen niin kummallisia nimiä. Miska kuulostaa siistiltä. Otto-Villestä tulee mieleen vain historian Otto-Wille Kuusinen, joka oli kommunisti ja oli Suomen "valehallituksen" johtohahmo. Muut siivoojat tulevat tässä vaiheessa myös siivoamaan pulpetteja. Amia huomaa, että siivoojat ovat paitsi ahkeria kiroilemisen suhteen, he ovat myös tavattoman raakoja. Siivoojien kosto. Siivoojat tulevat tulokseen, että pulpetteja ei tarvitse siivota kunnolla. Syksyllä opettajalle sanottaisiin vain: "Joo, p*skasia ne on vieläki, mutta mitäs jätitte kaikki tavarat sinne sisälle, vaikka me oltiin sanottu, että ne pitää ottaa pois." Lisäksi kaikki, mikä ei ole tarpeeksi isoa ja tärkeän näköistä, lentää pulpeteista roskiin: joulukortteja ja kuvistöitä myöten.
Kun pulpetit on siivottu, Amia saa kantaa niitä ja tuoleja ulos luokasta käytävään. Pulpetit ovat painavia sisällä olevien kirjojen ja muiden tavaroiden takia, ja tuolit ovat kummallisen muotoisia. Amia huomaa, että tuolit ovat uusia ja lisäksi paljon isompia, mitä heillä on lukiossa. Amia näkee kaksi samanlaista tuolia kuin lukiossa ja ne tuolit on laitettu syrjään pöydän viereen, eikä niitä selkeästikään käytetä. Amiaa ärsyttää. Myös pulpetit ovat upo-uudet. Tämän jälkeen Amia lähtee syömään, polkee kotiin, toteaa, että on 15 minuuttia aikaa tehdä jotain ruokaa ja syödä se. Amia lämmittää lasagnea kaapista, laimentaa vadelmamehua ja syö nopeasti lukien samalla Puoliveristä Prinssiä. Tämän jälkeen Amia palaa työpaikalleen. Ovella olevan kellon mukaan Amia oli pitänyt neljä minuuttia liian pitkän ruokatunnin. Amian mielestä kello on väärässä.
Amia saa tehtäväkseen siivota seuraavan luokan pulpetteja. Ne pulpetit on tyhjätty. Tätä Amia tekee siihen asti, että kello tulee 14:15. Silloin Amia saa viimeisenkin tuolin putsattua ja ystävällinen siivooja päästää Amian etuajassa kotiin. Amian päätä särkee, särki jo puoli kahdesta asti. Amiaa pyörrytti myös. Ulkona oli paistanut koko päivän aurinko ja auringossa oli +30 astetta lämmintä. Amia polki kotiin. Kotona Amia repi pistelevät piilolasit pois silmistä, otti maksimimäärän migreenikapseleita ja lukittautui huoneeseensa. Huoneessaan Amia veti verhon kiinni, vaihtoi kevyemmät vaatteet ylleen ja sukelsi sänkyyn peiton alle. Viiden minuutin kuluttua Amia tajuaa, että tarvitsee TSH-musiikkia migreenin karkottamiseksi. Amia lähtee etsimään levyä (löytää sen keittiöstä, väärästä kotelosta tietysti), taistelee sitten 15 minuuttia CD-soittimen kanssa (siitä ei kuulu ääntä, jos siihen tuleva johto ei ole juuri oikeassa asennossa ja palaa sitten peiton alle. Amia kuuntelee musiikkia, asettaa kyynärpäätaipeen silmille (pienikin valo sattuu silmiin ja päähän) ja nukahtaa.
Amia herää suunnilleen tuntia myöhemmin. Äiti sanoo (liian kimeällä ja kovalla äänellä, joka saa Amian pään kivistämään), että ruoka on valmista. Ruoan jälkeen Amia avaa koneen ensimmäistä kertaa koko päivänä ja suuntaa Kylän ja parin blogin jälkeen omaan blogiinsa kirjoittamaan. Kirjoittaminen on ihan kesken, kun äiti tulee sanomaan, että Amia oli luvannut pestä mattoja tänään ja sanoo, että hänen pitäisi tulla heti. Amiaa harmittaa, koska hän ei ehtinyt kertoa lainkaan niitä oivalluksia, joita oli päivän aikana tehnyt ja joita otsikkokin lupailee. Amia huokaisee ja päättää kertoa myöhemmin. Päätä on alkanut taas särkeä, mutta Amia lähtee pihalle pesemään mattoja kuumottavaan auringonpaisteeseen.
LOPPU