Tänään minua on ärsyttänyt hieman koko päivän. Tai ei ehkä täsmällisesti ärsyttänyt, mutta jotenkin on ollut synkkä olo. Ei angstkaan, mutta jotain angstin ja ärtyneen väliltä. Lähempänä ärtynyttä. Vaihteeksi ärsyynnyin taas neiti KK:honkin koulussa hieman. Hän ärsyttää joskus kauheasti, mutta joskus ei yhtään. Nyt hän taas ärsytti.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

***

 

Matikanopettaja: ”No niin, ja laitetaanpas nyt jonkun vihko tuonne, että sen pystyy sitten heijastamaan tuohon kankaalle, ettei sitä tarvitte kirjottaa taululle. Että neiti KK voi viedä sen vihkonsa sinne.”

Neiti KK: ”Amia, laita mun vihko sinne.”

Matikanopettaja: ”...Tai antaa sihteerikön laittaa.”

Neiti KK: ”Sihteeri Amia.”

Amia: *ei sano mitään, ottaa vihkon, laittaa sen oikeaan paikkaan*

Neiti KK: ”Ihan hyvä. Paitsi että väärä sivu ja väärä kohta.”

Amia: *korjaa tilanteen*

 

-Myöhemmin-

 

Neiti KK: ”Amia, anna mun vihko sieltä, kyllä ny kaikki on jo kopioinu.”

 

***

 

Tuollaista tänään. En varmaan muuten olisi piitannut siitä paljonkaan, mutta kun tänään oli jo valmiiksi hieman nyrpeä olo, niin tuo ei mitenkään lievittänyt sitä. Matikanopettaja yritti tehdä minusta ”sihteerikön” jo ensimmäisenä vuonna, mutta minähän en ole mikään palvelija. Nyt sitten neiti KK:n käytös tuntuu jotenkin epämiellyttävältä. Jos hän edes pyytäisipyytäisi ja käyttäisi konditionaalia ja jotain, niin tuo olisi edes hieman enemmän okei, mutta kun hän sanoo vain: ”Amia, tee noin”, niin ei siinä kauhean kivalta tunnu etenkään minulle, joka vihaan kaikenlaista komentelua.

 

Joten olin koko päivän aika negatiivinen ja hakeuduin taas yksikseni. En nähnyt Nania yhdelläkään välitunnilla, vaan pelkästään ruokalassa. Muuten oleskelin yksikseni vähän missä sattui. Ja tunneilla keskityin yllättävän paljon jopa itse asiaan sen sijaan, että olisin katsellut uteliaasti, mitä muut ihmiset tekevät.

 

Näin NN:n pariin otteeseen. Itse asiassa jopa useammin kuin Nanin. Periaatteessa vain kävelevän ohi käytävällä tai muuta, mutta kuitenkin. Ei huvittanut kauheasti häntäkään vilkuilla. Eikä hän koskenut minuun kävellessään ohi suhteellisen ahtaalla käytävällä. Hän ei ole koskenut minuun yhtään vähääkään, ei edes melkeinkoskenut, sen jälkeen kun minä ”tiesin, että hänellä oli tyttöystävä” ja jolloin minä saatoin suhtautua häneen ehkä hieman torjuvasti ja negatiivisesti. Onnitelkaamme Amiaa hyvästä suorituksesta.

 

Ja ei, minä en voi itse koskea häneen, koska... En vain voi. Okei, ehkä hän on koskenut minuun (tahallaan tai vahingossa) aika törkeän monta kertaa enemmän, kun minä olen koskenut häneen vain yhden ainoan kerran, mutta se on eri asia. Koska enhän minä voi erotella hänen vahinkojaan ja ”vahinkojaan” toisistaan, niin minkäs teet. Eikä hän ole ikinä missään sopivassa paikassa, että häntä voisi hipaista kulkiessaan ohi ja vaikka voisikin, niin en usko, että osaisin tehdä sen yhtä tyylikkäästi mitä hän. Siis, olivat ne joko vahinkoja tai ”vahinkoja” tai sekä että, niin ne toimisivat hyvin molempina.

 

Ja muutenkin, eihän minun tarvitse tehdä mitään, koska kyllähän minun tunteeni häntä kohtaan ovat itsestäänselvyys melkein kaikille. Tai siis, hänhän on meistä se, josta ei voi olla varma. Minä olen aina hyvin looginen ja NN pystyy selkeästi näkemään sen, että minä välitän hänestä. Niin miksi minä tekisin mitään, koska hän tietää jo?

 

Okei. Ehkä pitäisi vähän miettiä taas. Tuo on kuitenkin jotenkin automaattisesti minussa se perusoletus aina koulussa, että NN tietää jo takuuvarmasti, että minä olen kiinnostunut hänestä. Mutta jos sitä miettii konkreettisten asioiden suhteen, niin sitten se menisi melkeinpä toisinpäin. Minä olen ollut aina se, joka on repinyt etäisyyttä ja ailahdellut. No okei, on NN:kin suhtautunut minuun torjuvasti kaksi kertaa: sen uskonnontunnin jälkeen, kun minä täräytin hienon ”eikö se mee vähän niinku niin, että enemmistön mielipide ratkaisee” –kommenttini ja sitten silloin kakkosella, kun minä olin tullut ruokailusta harvinaisesti ajoissa ja NN istui sohvalla ja hän oli asetellut reppunsa juuri siihen kohtaan, missä minä yleensä istuin.

 

Kuitenkin. Tietysti se tuntuu minulle täydellisen itsestään selvältä asialta ja minun on hieman hankala uskoa, että se olisi mitenkään kauhean epäselvä NN:llekään. Vai voisiko se muka olla hänelle epäselvää? Voisiko hän olla epätietoinen siitä, pidänkö minä hänestä vai en? Okei, minulla tulee verrattain usein kaikenlaisia vaiheita, kun saan jonkun kohtauksen jostain pienestä asiasta. Ja välillä tuntuu taas sellaiselta, että ei vain jaksa olla kiinnostunut hänestä. Mutta silti minusta tuntuu siltä, että olisi älytöntä, jos NN ei tietäisi, koska minun mielestäni olen niin ilmeinen.

 

No jaa. Nanin kanssa keskusteltiin siitä suunnitelmasta, joka laitetaan täytäntöön kai joskus ensi viikolla. Nan sanoi, että jos käytettäisiin sitä minun suunnitelmaani, että hän kertoisi vain NN:lle, että minä pidän hänestä, niin sillä olisi niin suuri todennäköisyys mennä vain pieleen. Nan sanoikin, että ennemmin joku täysin aukoton suunnitelma kuin tuollainen. Tuumattiin yhdessä, että jonkun olisi pitänyt kirjoittaa kirja, jossa on erilaisia lähestymistapoja eri riskikertoimilla. Joten nyt minä yritän jotenkin keksiä hienon ja tyylikkään ja täysin aukottoman suunnitelman. Helpommin sanottu kuin tehty.

 

Kone menee viikonlopuksi yhdelle äidin työkaverille korjattavaksi. Taas. Kun se minun MP3-soittimeni ei suostu toimimaan tietokoneeseen kytkettynä (kytkee hiiren jotenkin hämärästi pois), niin sitä säädetään tällä kertaa. Lisäksi äiti haluaa, että se hänen työkaverinsa asentaisi tähän koneeseen jonkun ohjelmankin. Emt. Tällä kertaa otan kyllä kaiken mahdollisen talteen ja vaihdan taustakuvan joksikin neutraalimmaksi, mitä se on nyt. Ja tässä se nykyinen on:

 

KopioTuomas_by_Alenemo.png

 

Joo, älkää sanoko mitään. On Tuomas Holopainen taas, vähän eri fiiliksellä mitä edellisessä taustakuvassa, mutta tykkään tästäkin. En ole oikeastaan koskaan aikaisemmin pitänyt taustakuvassa ketään ihmistä, mutta jotenkin minulla on nyt tällainen vaihe, että tungen Tuomas Holopaisesta jonkun hienon kuvan siihen. En minä kauheasti ole tykännyt hänestä videoilla ja en ole vieläkään varma siitä, onko hän nero vai ei, mutta jos tarvitsee jonkun hyvännäköisen tyypin taustakuvaksi, niin hänet siihen tulee laitettua. Kuvissa hän näyttää ainakin törkeän hyvältä. Ainakin joissain kuvissa. Vanhemmissa, kun hänen tukkansa on suorempi. Ja ei, emme tee mitään johtopäätöksiä sen suhteen, että miksi Amia haluaa suoratukkaisen Tuomas Holopaisen tiiraamaan ruudusta. Ei ei.

 

Huomenna on vuoden ensimmäinen soittotunti, johon en ole harjoitellut paljon yhtään. Ja se tarkoittaa myös, että joudun kynimään kynteni, jotka ovat saaneet kasvaa koko loman ja jotka ovat jo nyt kivan pitkät. Pahus. Ja taas kauheasti kaikkia kouluhommia. Eilenkin meni puoli yhteen, kun laskin matikan vanhoja YO-tehtäviä ja sen jälkeen luin vielä biologiaa.

 

Ja nyt alkaa taas väsyttää. Minulla iskee nykyisin kauhea väsymys aina joskus yliaikaisin, mutta sitten kun pakotan itseni valvomaan, se meneekin hieman ohi ja sitten valvon jonnekin yli puolenyön, eikä se ole lainkaan kiva, kun sitten seuraavana aamuna pitää herätä törkeän aikaisin. Plääh.