Tänään on taas hammaslääkäri, jossa hoidetaan kuollutta hammasta. Ensimmäinen hoito oli viime viikolla ja siitä lähtien olen miettinyt, että onko jotain tehty väärin jossain vaiheessa vai olenko minä ihan kertakaikkiaan täysin väärässä. Kun se hammas tuli kipeäksi, olin hieman huolissani, koska se sama hammas oli ollut kipeä muutama vuosi aikaisemmin ja silloin sille tehtiin juurihoito. Sen juurihoidon ensimmäinen kerta oli se joka tehtiin nukutuksessa. Joten hermostutti mennä hammaslääkärille sen jälkeen kun olin googlaillut kaikenlaisia vaihtoehtoja sille mitä se voisi olla. No, hammaslääkärissä sitten kävi ilmi, että sitä hammasta ei olekaan juurihoidettu. Olin todella hämmentynyt, koska muistan ihan selvästi, että se oli se hammas, joka oli kipeä, koska silloin kun se todettiin että sille pitää tehdä juurihoito, olin peloissani ja kysyin, että onko mitään muuta mahdollisuutta kun pelkästään ajatus juurihoidosta pelottaa, niin sitten se lääkäri täräytti että no jos ei tehdä juurihoitoa niin sitten se hammas pitää poistaa. Se sai minut pelkäämään vielä enemmän ja sitten kun odotin sitä nukutusaikaa sinne julkiselle, niin välillä katsoin hampaitani peilistä ja mietin, että jos se poistettaisiin, niin näkyisikö se esim. hymyillessä. Tulin tulokseen että se näkyisi.

Ja nyt kun hammas tuli kipeäksi, olin varma, olin ihan 100% varma että se olisi se sama hammas, koska taas luin netistä kommentteja, että jos juurihoidettu hammas tulee kipeäksi, niin se voidaan joutua poistamaan. Ja taas katsoin peilistä ja se oli edelleen se sama hammas, samalla puolella, viimeinen hammas joka näkyy (ainakin osittain), jos hymyilee todella leveästi. Ja koska se on ensimmäinen poskihammas, tai ainakin isompi kuin sitä keskemmät hampaat, niin muistan senkin siitä kun se oli kipeä silloin aikaisemmin ja katselin sitä peilistä siis todella paljon ja minua hieman ärsytti, kun on ehkä millin tai pari sivumpana, niin se hammasrivi ei ole sellainen täydellinen. Muistan nämä niin selkeästi.

Mutta nyt en tiedä sitten mitä minun pitäisi ajatella. Hammaslääkäri sanoi, että sitä ei ole juurihoidettu, vaan hammas samassa kohtaa alhaalla on. Sen hampaan kivusta minulla ei ole sen sijaan mitään muistikuvia. Yritin ajatella, että okei, tein virheen, ja luin vähän aikaa sitten uutisen siitä miten helposti ihmiset luovat vääriä muistoja, joten ajattelin, että se selittäisi tämänkin. Mutta jotenkin se ei ole auttanut, vaan edelleen mietin, että onko mahdollista, että siellä nukutuksessa ne lääkärit tekivät jonkun supermokan ja juurihoisivat ihan väärän hampaan? Koska jouduin odottamaan sinne pääsyä niin kauan, se juurihoidettavan hampaan järjetön särkykin oli ehtinyt mennä ohi. Mutta luulisi, että olisin seuraavalla hammaslääkärikerralla tajunnut, että hei te juurihoidatte väärää hammasta, kun silloin olin kuitenkin tajuissani. Tosin se oli siellä yksityisellä puolella, jossa ennen hammaslääkärin näkemistä otin esilääkityksen, joten olin aika pihalla siitä mitä siellä tehtiin. Mutta se kuulostaa sellaiselta, että eihän sellaista voi tapahtua ja että varmasti minä olen vain väärässä.

Mutta muistan sen hymyilytestin niin selkeästi, ja ei alahampaiden ensimmäinen kunnollinen poskihammas näy sitten yhtään vaikka miten hymyilisi. Ja se hammas joka sitten näköjään oli juurihoidettu, on täsmälleen vastaava hammas mutta vain alhaalla. Ja se hammas jota nyt hoidetaan ja jonka luulin olleen jo juurihoidettu, ei ole vain juurihoidon tarpeessa vaan kuollut, joka ilmeisesti on eri asia. Hammaslääkäri ainakin sanoi, että hyvä kun se tuli kipeäksi.

Nyt on enää tunti hammaslääkäriaikaan tänään, ja olo alkaa olla hieman tokkurainen, koska nyt olen ottanut kaikki kaksi kokonaista ja yhden puolikkaan rauhoittavan. Se on perussatsini kun menen hammaslääkäriin, koska vaikka nyt minulla on ollut tosi hyviä lääkäreitä siellä YTHS:llä, pelkään edelleen hammaslääkäriä ihan hirveästi. Mutta nyt kun minulla on se rauhoittavien ottamisen rutiini (ensimmäinen kokonainen kolme tuntia ennen hammaslääkäriä, toinen kaksi tuntia ennen ja puoliska tuntia ennen), niin sekin kai rauhoittaa jo se, että teen aina  ennen jokaista kertaa samalla lailla. Tosin siitä huolimatta aina kun olen lähdössä hammaslääkäriin, niin tuntuu siltä, että voi ei, rauhoittavat eivät auta, olisi pitänyt ottaa sittenkin kokonainen eikä puoliskaa siinä viimeiselläkin kerralla. En tiedä sitten miten kauheaa se olisi ilman rauhoittavia. Se tosin ärsyttää, että sitten kun tulen kotiin ja pelon aiheuttama adrenaliini ei enää terästä keskittymistä, olen oikeastaan koko loppuillan enemmän tai vähemmän kuin zombie. Tunnen oloni melkein normaaliksi ja teen kaikenlaista, mutta myöhemmin minulla on siitä kaikesta vain todella hämärä mielikuva.

Nyt mietin, että mitähän biisejä kuuntelen sitten siellä tuolissa. Viimeksi sen noin tunnin mittaisen käynnin ajan kuuntelin muistaakseni vain kahta biisiä: Hobitti ykkösen Over the Hill ja saman levyn Misty Mountains. Ne ovat tarpeeksi eeppisiä hammaslääkärin tuoliin, etenkin Over the Hill -biisin loppu. Toisaalta mietin nyt, että ehkä voisin kuunnella tällä kertaa Bachin Toccata ja Fuuga -biisiä. Se on vähintään yhtä eeppinen ja sitäkin pystyy kuuntelemaan tuntikaupalla. Paitsi että nyt kun etsin nuo kaksi Hobitti-biisiä, niin ne ovat vain niin täydellisiä. Mitään kovin paljon muuta kuuntelemisen arvoista kyseisellä levyllä ei minun mielestäni oikein olekaan, Howard Shore on kehittynyt mielestäni vähän huonoon suuntaan, tai ehkä kyse on vain siitä, että Hobitti-trilogian soundtrack-levyistä on jostain syystä tehty ylipitkiä. Tuon ykkösleffankin levy oli yli kaksi tuntia pitkä, kun taas erittäin erinomainen Fellowship of the Ring on vain vähän yli tunnin. Okei nyt tuli mieleen lisätä vielä Hobitin kakkosleffan levyltä jotain, mutta saakeli kun tuo Quest for Erebor on ihan täsmälleen sama kuin Over the Hill. Eipäs kun eipäs ole. Oma kämmi. Mutta Ed Sheeranin biisin voisin liittää eeppiseen hammasmusiikkikansioon. Huh, kohta pitää lähteä.