Huomenna on lähtö Pariisiin. Minulla oli jo ihan ok fiilis siitä, vaikka koko päivän on ollut edelleen huono olo. Mutta nyt on taas ihan hirveä olo. Puhuin Natalian kanssa taas tänään ja hän sanoi, että ottaa jonkun nätin vähän juhlavamman mekon mukaan, koska Pariisi on kuitenkin Pariisi. Sanoi että halusi vain kertoa, että voidaan kaikki ottaa jotain kivaa.

Mutta eihän minulla ole mitään "hienompaa" tai "juhlavampaa" - ainakaan mitään sellaista joka mahtuisi minun päälleni tällä hetkellä. Ja muutenkin on ollut huono fiilis siitä, että olen tämän kokoinen ja menossa Pariisiin, jossa on puheiden mukaan ainakin maailman kauneimmat ja laihimmat naiset. Ja matkustan kahden mininaisen kanssa. Eikä minulla ole mitään hienoa vaatetta, koska en vain käytä hienoja vaatteita. Vaatteeni ovat käytännöllisiä, mukavia ja mekkojani minä käytän farkkujen kanssa. Natalia puolestaan on aina ollut samankokoinen, ihan minipieni ja laiha, ja hän pukeutuu hyvin näyttävästi. Jotenkin yhdistän sen Natalian kohdalla siihen, että hän on niin kiinnostunut Venäjästä ja hän ottaakin paljon vaikutteita venäläisestä pukeutumistyylistä.

No, minä otan varuiksi sukkahousut, niin saan niistä normaalimekoistani vähän juhlavampia. Ja otan myös sen Wednesday Addams -tyylisen Halloween-mekkoni. Ainakin se olisi vähän omantyyliseni, vaikka en tiedäkään onko se varsinaisesti "juhlava". Ja jos muilla on jotain paljon hienompaa, niin voin sanoa suoraan, että no olen läski, eikä minulla ole varaa ostaa komerollista uusia vaatteita jokaista eri vaatekokoa varten. Ja mikään ei näytä hyvältä päälläni tämänkokoisena kuitenkaan, joten se ei innosta shoppailemaankaan. Jotenkin ylidramaattista, mutta mitä muutakaan sanoisin? Tiedän että Natalia on vain niin innostunut niistä vaatteistaan ja Pariisista, ettei osaa nähdä sitä ehkä niin muiden näkökulmasta.

Mutta nyt pitää mennä kohta nukkumaan jo, vaikka juna lähteekin huomenna vasta iltapäivällä. Minun pitää vain ehtiä vielä pestä hiukset sitä ennen. Ja pakata loput tavaroista. Ehkä ehdin harjoitella joitain ranskankielisiä lauseitakin. No, osaan kyllä ehkä olennaisimman: "Est-ce que vous parlez l'anglais?"

Mutta jos nukkuisi. Hain tänään apteekista rauhoittavia. Se resepti menee kohta vanhaksikin, koska edellisestä kerrasta on melkein vuosi jo. Tuntui että oli pakko, koska olen viime aikoina ollut niin ahdistunut että on vain oksettanut. Mikään ei toimi, en saa mitään aikaan, koska olen vain niin ahdistunut koko ajan. Laitoin useamman herätyksen soimaan aamulla että varmasti herään. No, ainakin saan nukuttua.