Kurja fiilis iski juuri äsken. Aamulla oli vielä kohtalainen fiilis, mutta kun kävin ruokatunnilla hakemassa kaupasta ruokaa, niin sen jälkeen on ollut kurja olo. Rahaongelmat painavat hieman ja joudun taas pyytämään äidiltä rahaa, kun menen perjantaina kotiin. Silloin Tolstoi lähtee myös lopetettavaksi ja se on kamalaa. Tuntuu melkein taas siltä kuin se kuristava näkymätön käsi pikkuhiljaa taas kiristäisi otettaan.

Minulla ei ole rahaa ostaa oikein mitään lahjaksi sinne isäntä-ihmiselleni Lontooseen. Kela panttaa päätöksiään ja nyt on se typerä mekaanikkojen tai joku lakko niin siitäkin tulee stressiä, kun ei tiedä varmasti, että onko se ohi seuraavaan viikkoon mennessä. Ja kun lähden täältä, niin minun pitää jättää ne aivan ihanat 3 ja 4-viikkoiset alle luovutusikäiset uudet rottavauva-rääpäleet kotiin ja sinä aikana ne kasvavat jättiläisiksi eivätkä välttämättä muista minua sitten enää.

Alan myös huomata varoitusmerkkejä masennuksen palaamisesta ja uupumuskierteen uusiutumisesta. Olen alannut nukkua huonommin. En välttämättä saa illalla unta ja vaikka saisinkin, lähes poikkeuksetta herään jossain vaiheessa yöllä enkä saa nukahdettua moneen tuntiin uudestaan. Myös ne omituiset mustelmat, joita sain Kuopiossa ilman mitään kunnollista syytä, ovat tehneet kummallisen paluunsa. Nyt niitä ei ole niinkään jaloissa, vaan käsissä ja ihan oudosti. Jaksaminenkin on kortilla ja mieliala alkaa olla aika huono.

Nytkään ei töistä meinaa tulla mitään, kun on ahdistunut olo (lähinnä ehkä Tolstoin takia) ja "irrallinen" olo ja jostain syystä suunnilleen itkettää. Ja sellainen ei ole kiva töissä, kun täällä on oltava hauska ja naurettava Nina2:n kommenteille ja kerrottava itse jotain kommentteja. Ja tietysti soitettava koko ajan, vaikka olo on voimaton.

Mutta pakko mitä pakko. Kotona sentään odottavat Rin Tin Tin (tuttujen kesken Tin-Tin) ja Chaplin -rääpäleet, jotka saa mahdutettua vaikka kokonaan nyrkkiin, ja jotka tykkäävät leikkiä painia käteni kanssa ja innostuvat siitä niin että juoksevat ympäriinsä ja palaavat sitten taas käteni kimppuun. Mutta tänään pitäisi tehdä taas puuroa, jota olen vetänyt viime viikosta lähtien ja joka alkaa pikkuhiljaa maistua puulta. Huokaus.