"No toi matka sekottaa aika paljon. En ajatellut ees välttämättä mennä sinne aluksi... Mut se matka on tässä kyllä niinkun ykkösprioriteettina."

***

Tuo kuvastaa parisuhdetilannettani tällä hetkellä melkein täydellisesti. Vaihteeksi olen tänään taas pettynyt ja itkenyt, kun Jaska sitten ei ole tulossa kanssani edes sinne yhteen rottanäyttelyyn, josta ollaan puhuttu varmaan jotain 4-5 kuukautta. Alunperin sanoi tulevansa, kun siellä on sitten muitakin eläimiä ja minä en joutuisi olemaan silloin yksin siellä.

Hyväksi rottakasvattajaksi pyrkivänä näyttelyt ovat tärkeä juttu, jota minä olen laiminlyönyt todella pahasti. Osittain siksi, että näyttelyt ovat useimmiten paikoissa, joihin ei ilman omaa autoa pääse, mutta myös siksi, että ovat vain jotain niin kauheaa.

Joku aika sitten linkitin Jaskalle keskustelun rottafoorumilta, jossa eri ihmiset kertoivat ensimmäisiä näyttelykokemuksiaan. Ne menivät aina niin, että "olen aika ujo ja aluksi oli hankalaa, mutta sitten joku kiva ihminen alkoi juttelemaan minulle ja sitten sitä kautta tutustuin pikkuhiljaa useisiin vakikävijöihin". Minun ensimmäinen ja toinen ja kolmas näyttelykertani menivät niin, että olin paikalla yhdeksältä aamulla, kuten pitää olla, jos näyttelyyn on rottiaan ilmoittanut, minkä jälkeen seuraavat 7-9 tuntia istuin yksin jossain ja jos rottani oli jo arvosteltu, niin leikin ehkä sen kanssa, kiersin kaikki eläimet läpi varmaan kymmeneen kertaan, jotta en näyttäisi niin yksinäiseltä. Näyttelyissä olen tehnytkin suurimman osan kännykän pelien huipputuloksista.

Se on vain niin kauheaa, etenkin kun rottani eivät pärjää. Kerran oli ulkoloisia ja olin niin häpeissäni, että teki mieli vain heti lähteä menemään. Kerran sain palautetta kantohäkistä, jossa rottani oli, sen pitäisi olla umpinainen, enkä minä ollut sitä niin paljon miettinyt, ja taas vain häpesin, tuntui, että olen kauhein rotanomistaja ikinä. Vain, jotta en näyttäisi luovuttajalta, olen jäänyt aina palkintojenjakoon astikin, välillä jopa ihan vähän salaa toivoen, että joku rotistani voittaisi edes jonkin palkinnon, mutta ei, ne menevät aina niille samoille tyypille, mahdollisesti 5-6 eri palkintoa tai kunniamainintaa samalle rotallekin.

Ja nyt ajattelin, että voin mennä, koska se on Helsingissä, ja sinne pääsee junalla hyvin. Lisäksi olin jopa odottanut koko reissua, kun nyt olisi Jaska, nyt ei tarvitsisi olla sitä ikuisuutta siellä yksin, istua yksin jossain sivussa - tai välillä keskellä kaikkea - ja katsoa, miten ihmiset menevät vain ohi, puhelevat keskenään innoissaan ja vaikka katseella seuraan ja yritän luoda jonkinlaista yhteyttä, jotta joku sanoisi minulle jotain tai minä voisin kokea sopivaksi sanoa jollekin muulle jotain.

Ainoa yksittäinen erittäin hyvin mieleenjäänyt seikka oli se, miten istuin pöydän ääressä yksikseni tekemättä mitään, joitain nuorempia tuli siihen ja laittoivat jonkun rottansa pöydälle, jotta he näkisivät, miten tämä lihava rotta vaappuisi eteenpäin. Se ei kävellyt sitä reunaa pitkin, jossa ne tytöt olivat, vaan se käveli suoraan pöydän toiselle puolelle ja kiipesi olkapäälleni. Luulisi, että siinä olisi ollut hyvä tilanne päästä mukaan johonkin porukkaan, mutta vaikka jotain juttelin heille, olin mielestäni hyvin mukana, he vain lähtivät pois yhtäkkiä, eivätkä palanneet, ja ohikulkiessaan eivät kai vain huomanneet minua, tai sitten eivät vain muuten noteeranneet.

Olen vihainen Jaskalle. Tulee melkein Täydelliset naiset - fiilis, kun suhteen toinen osapuoli keskittyy omiin juttuihinsa, peruu kaikki yhteiset menot aina, vaikka on miten luvannut tulevansa, menee omalle matkalle, mahdollisesti siksi, että ei saanut läpi omaa toivomustaan hiekkarantalomasta jossain turistirysässä. Sanoinkin hänelle, että kai asennoidun jatkossa vain niin kuin häntä ei olisikaan, niin ei tarvitse jatkuvasti pettyä. Ja sitten kun tyyppi höpisee jotain, että matka on nyt se ykkösprioriteetti, niin sanoin hänelle, että olen kyllä huomannut, että hänellä on aina joku muu ykkösprioriteettina.

Nyt on fiilis, että haluan jotenkin päästä tasoihin, elää elämääni joidenkin toisten ihmisten kanssa ilman häntä, yhtäkkiä sanoa, että sori beibi, lähenkin pariksi viikoksi meneen tonne, ajattelin vain sanoa ettet ihmettele. Muita ihmisiä ei vain ole.

Oli puhetta joidenkin ihmisten kanssa, että nyt neljän päivän viikonloppuna tehtäisiin jotain yhteiskivaa, ja siitä kysyinkin jo eilen päiväkeskuksen suljetussa fb-ryhmässä, mutta kukaan ei ole sanonut siihen mitään. Toivoisin, että se hieman ärsyttävä tyyppi, Salla, edes sanoisi jotain tai olisi online että minä voisin sanoa hänelle jotain, koska sitten kyllä saataisiin joitain kasaan, ja voitaisiin mennä jonnekin ja sit myöhemmin baariin ja jos joku mies yrittäisi iskeä minua, niin en ehkä torjuisi yritystä.

Puhuttiin periaatteistani joskus Jaskan kanssa, ja sanoin, että en ikinä voisi pettää parisuhteessa. Joko on parisuhteessa ja uskollinen, tai sitten päättää parisuhteen. Jaskan mielestä se oli typerää. Kysyin häneltä, voisiko hän pettää parisuhteessa, ja hän sanoi, ettei halua mitään periaatteita, jotka jollain lailla rajoittaisivat elämää, kun eihän mistään ikinä tiedä.

Olen miettinyt sitä Thomasin bändin toista laulajaa viime aikoina. Joskus hän todella kännissä antoi minulle numeronsa, mutta siihen se jäi, ja Thomas oli aikaisemmin varoittanut, että kuule tämä tyyppi saattaa lähestyä sua jollain tavoin tänä iltana, niin mieti valmiiksi mitä sanot. En toivottanut hänelle hyvää syntymäpäivää Facebookissa, uutenavuotena, koska Jaska kielsi, ja minä myönnyiin sitten siihen. Tämä tyyppi onnitteli minua kuitenkin minun syntymäpäivänäni vaikkei olla nähty sitten kesän. Huokaus. Kehittelen kaikesta kaikenlaista nyt, kun Jaska ei tunnu vastaavan toiveitani. Periaatteessa olen pettynyt siihenkin, että nykyisin sinkku Leevi ei ole yrittänyt mitään minun suhteeni sinkkuitumisensa jälkeen.

On kuitenkin hankalaa ottaa välimatkaa Jaskaan, kun yleensä jutellaan Facebookissa jatkuvasti, kerrotaan melkein kaikki mitä kumpikin on tehnyt päivän aikana. Ei ole ketään muuta, jolle sanoa, joten tuntuu kuin jotenkin jotkut hienot tarinat jäisivät sanomatta, tekemiseni yhtäkkiä eivät olisikaan, koska kukaan muu ei niistä tiedä. Päivät tuntuvat yhtäkkiä tyhjiltä, sekä tulevat että menneet.

"Arvaa mitä? Muistat varmaan sen kerran, kun yritin syödä sitä Nutriletin pussikanakeittoa? Kun se maistui ihan kauhealta ja piti tehdä kovasti töitä, jotta olisi yökkäilemättä... Nyt lopultakin tein sitä kanakeittoa itse, johon voin niitä jauheita lisätä, jotta tekemälläni keitolla olisi enemmän ravintoarvoja. Ja onnistuin jopa, minä joka en tee ruokaa ikinä, onnistuin pilkkomaan porkkanat ja perunat, ruskistamaan kanasuikaleet ja laittamaan kaiken yhteen kattilaan lopulta! Mitä nyt porkkanat jäivät melko koviksi, mutta muuten onnistuin!"

"Plääh, olo on ihan kipeä, ja kun aamulla lopulta heräsin jostain sotaunestani, kurkku oli edelleen järkyttävän kipeä! Olin kokeillut kuumaa ja kylmää ja kaikkea, mutta se vain oli edelleen kauhean kipeä. Netti ei toiminut, joten lähdin "sokkona" lähimpään apteekkiin ja toivoin, että se olisi auki. Pääsin lopulta perille, olo tuntui kuumeiselta ja halusin vain jotain helpotusta siihen kauheaan kurkkukipuun. Apteekki oli kiinni! 'Olemme kiinni 29.3.-1.4., hyvää pääsiäistä.' Hitto, no sitten vain lähimmälle bussipysäkille ja apteekkiin joka varmasti olisi auki. Oho, bussi tulee jo, piti juosta hieman, jotta ehdin kyytiin.

Onneksi bussi pysähtyi juuri apteekin lähelle, ei tarvinnut kävellä kauaa. Sitten vain apteekkiin ja sen hyllymerestä etsimään 'flunssa' osastoa. Aah, siellä se on! Aah, sokeroimattomia Strepsilsejä! Heti kun sain ne maksetuksi, otin ensimmäisen. Sitten mietin, että voisin samantien mennä käymään kaupassa, hakemassa ateriankorvikkeita ja porkkanoita sitä epäilyttävää kanakeitto-projektia varten..."

Jaskan kanssa ollaan oltu todella läheiset viimeiset kuukaudet, mutta se on vaikuttanut siihen, että välit muihin ihmisiin ovat päässeet viilenemään. Pitäisi ottaa kontaktia sinne, varmaan ottaisivat minut taas hyvin mielin joukkoonsa. Mutta miten teen aloitteen, yritän yleistä kysymistä, se ei toimi, pitäisi kysyä joltain suoraan ja ottaa se riski, että kuuleekin taas, että sori, meillä on tällainen meidän porukan juttu,  ehkä me ei tunneta sua niin hyvin, että olis vaivatonta ottaa sut mukaan...

Odotan terapiaa todella. Haluan päästä kertomaan, miten Jaska pettääkin vain kaikki lupauksensa, laittaa kaiken muun "ykkösprioriteetiksi" paitsi meidän jo muutenkin huteran suhteen. Milloin se on joku peli (Jaska muuten aloitti uuden pelin, jota pelaa vaihteeksi pakkomielteisesti), sähkötupakkajuttu, tai sitten mikä tahansa muu, mitä Jaska vain keksii, jotta meidän ei tarvitsisi viettää aikaa yhdessä. Sitten hän ostaa jonkun täydellisen korun, johon ihastun ja jonka jälkeen unohdan hänen laiminlyöntinsä. Miten minusta tuntuu, että olen niin nähnyt tämän aikaisemminkin?

Itsekin kai sabotoin suhdettani nyt mököttämällä. Asettamalla Facebookin niin, että näyn Jaskalle offlinena kaiken aikaa. Pitäisi kai olla aikuinen, suhtautua jotenkin asiallisesti, mutta en vain keksi mitään asiallista, mitä sanoa ilman että menetän palan itsekunnioituksestani. Sisällä kuplii halu kostaa. Pitää kysyä terapeutilta, mitä tehdä, mitä sanoa. Sentään voin keskuksella nyt sitten seuraavassa kivassa keskusteluryhmässä sanoa ja itkeä, että en menekään Ateenaan, poikaystäväni menee jonnekin muualle, ja niin joo, menen myös yksin rottanäyttelyyn, kun hän perui senkin.

Epäilen vain Jaskan sanoja. Hän voi olla vain niin tampio, että ei tajua, miten hänen tämänhetkinen käytöksensä vaikuttaa muihin ihmisiin, mutta epäilen silti kaikkea. Jos oltaisiin varattu matka, minä olisin maksanut sen ja Jaska olisi maksanut sen takaisin. Kun yhtä lentoa yritettiin varata, sanoin, että maksan sen, mutta että me tehdään kirjallinen velkasopimus, johon tulee maksettava summa ja molempien allekirjoitus, kahtena kopiona, jotta kummallekin jää yksi. Ehkä Jaska luuli, että pääsee siivelläni jonnekin matkalle, eikä tajunnut, että minä olen sen tajunnut jo, ettei ilmaista rahaa ole, ja että suulliset sopimukset voi aina vain lakata olemasta.

Sinkkuus ei tunnu kovin pahalta ajatukselta, mutta parisuhde, mikä tahansa parisuhde on kuitenkin jotain, mikä tuo hieman turvallisuudentuntua ja sitten on seuraa ja seksikumppani. Terapeuttini sanoi tuon ja hieman nolostuin. Mutta niin se on, en muutakaan keksi, miksi jumittaisin tässä erittäin huonosti toimivassa suhteessa.

Pitäisi kai päättää tämä teksti pian. Se on täynnä sekavaa selitystä ilman päämäärää. Vähän kuin minä itse siis. Äh. Olen kuitenkin valmistautunut pääsykokeisiin ja vaikka se kuulostaa mitättömältä ja riittämättömältä jäljellä olevaan aikaan suhteutettuna, olen saanut jo noin kaksikymmentä kirjan sivua käytyä läpi. Vaikka teksti poukkoilee ja muisti on kehno ja jotain kirjoittaessani muistiinpanoihin, joudun tarkistamaan jokaisen sanan erikseen ja vielä aina etsimään sen sanan sieltä tekstimöhkäleestä, johon se ehti jo kadota. Ehkä yritän keskittyä siihen enemmän. Ja ehkä poistan sen Facebookin eston Jaskan kohdalla. Yritän edes olla jotenkin aikuismainen ja olemaan mököttämättä.