Tänään oli se Taru Sormusten Herrasta -korttipelipäivä Harjoittelupaikkarohmun kanssa. Paitsi että se "päivä"-osuus muuttui, kun hänellä oli mennyt eilen myöhään ja joku kaveri oli punkannut hänen luonaan, niin lykättiin sitä meidän peliä. Sovittiin myös, että otan Sormuksen Ritarit -leffan Extended Editionin mukaan, joten ensin pelattiin ja sitten oli leffan vuoro. Ja jossain leffan puolessa välissä homma lipsahti vähän ryyppäämisen puolelle ja tulin vasta viimeisellä bussilla ennen keskiyötä kotiin.

Mutta oli kivaa! Eikä Harjoittelupaikkarohmu ainakaan kovin avoimesti yrittänyt iskeä minua. Tosin kun me katsottiin sitä leffaa, meidän piti katsoa sitä hänen sängyllään, koska hänellä ei ole sohvaa, eikä oikein muutakaan istumapaikkaa. Se korttipelikin me pelattiin lattialla. Harjoittelupaikkarohmu oli ihan chillisti ja makoili siinä ja minä olin asiallinen ja vain istuin, mutta se sänky nyt oli pieni, joten jossain kohtaa oltiin aika tiiviisti siinä. Mitään käpälöintiä ei tapahtunut, mutta välillä Harjoittelupaikkarohmu makasi käytännössä pää minun sylissäni. Ja meillä oli dipattavia vihanneksia viereisellä tuolilla, joten aina kun jompikumpi kurkotti sinne, oli jonkinasteista ihokontaktia.

En tiedä, pitäisikö minut tuomita tästä, koska kun Harjoittelupaikkarohmu ensimmäisen kerran siirtyi niin, että hän oli jatkuvassa kosketuksessa minuun, minä olisin voinut siirtyä kauemmas ja lopettaa sen kosketuskontaktin. En tehnyt sitä, koska se tuntui kivalta. Toisaalta järkeilin itselleni, että varmastihan ihan kaveritkin tilanpuutteessa ovat usein kosketuksessa toisiinsa ja että jos se ei ole okei, niin onhan se nyt sitten vähintäänkin osoitus siitä, miten Suomi on ihan järkyttävä kylmyyttä ja etäisyyttä ihannoiva takakireä niuholandia, joten siitä ei tarvitsisi välittää kuitenkaan. Ja sitten kun en siirtynyt pois, Harjoittelupaikkarohmu ilmeisesti tulkitsi sen (ihan oikein) hiljaiseksi hyväksynnäksi sille, että hän voi pikku hiljaa siirtyä vielä vähän lähemmäksi. Mutta vaikka haluan ajatella, että tuo oli vain kaverillista läheisyyttä, se tuntui myös kivalta tavalla, jolla en ehkä olisi halunnut sen tuntuvan kivalta.

Tai siis, kun olin siellä parturissa silloin joskus aikaisemmin ja se parturi pesi hiukseni ja hieroi päänahkaani, niin tajusin, että ihmisten kättelyä ja ystävällismielestä halaamista lukuunottamatta joku toinen ihminen on koskettanut minua edellisen kerran varmaankin noin viisi vuotta sitten. Joten nyt kun oltiin läheisesti Harjoittelupaikkarohmun kanssa, se tuntui tosi kivalta. Toki henkinen yhteys muihin ihmisiin on myös äärettömän tärkeä, mutta vain se, että joskus voi chillata ja nojata toiseen... se on ihan kiva.

Tosin jossain kohtaa tuo läheisyys loppui kuin seinään, minkä takia nyt mietin, että ehkä se ei ollutkaan niin viatonta kuin olisin halunnut uskotella itselleni. Kun alettiin ryypätä, niin sitten alettiin käydä myös tupakalla, ja tupakalla ollessa piti puhua sitten jostain muusta kuin Taru Sormusten Herrasta -jutuista. Joten koska olin jo aikaisemmin kertonut Harjoittelupaikkarohmulle Lesteristä, kerroin hänelle nyt siitä nykyisestä tilanteesta. Sen jälkeen hän ei nojannut minuun enää. Mutta hänkin kertoi minulle omista ihastuksistaan ja vaihdeltiin juttuja niistä, joten ei hän ainakaan mitenkään syvästi ole minuun ihastunut. Mutta hän kertoi, että se hänen "ykkösnaisensa" on pitkässä suhteessa, joten en tiedä.

Mutta me halattiin, kun lähdin ja puhuttiin, että pitää katsoa ne loputkin leffat yhdessä jossain kohtaa. Lisäksi Harjoittelupaikkarohmu lupasi nyt vuorostaan kokeilla hoitaa sen seuraavan yhteishengauksen käytännön asioita, että saataisiin jotain lopultakin sovittua. Mutta Harjoittelupaikkarohmu on silti kiva ja vaikka olinkin vähän huolissani, että mitä jos hän yrittää iskeä minua jotenkin ilmiselvästi ja mitä jos koko juttu menee jotenkin kiusalliseksi, niin hän tuntuu edelleen minun liittolaiseltani muuta maailmaa vastaan. Se on tosi kiva.