Tänään oli jotenkin huono päivä. Oli terapiakin taas sen jälkeen kun viime viikolla oli hiihtolomatauko. Minulla ei ole oikein mitään muistikuvaa siitä mitä tein viime viikolla. Terapiassa tehtiin kehollisia harjoituksia, mutta niistä ei ollut oikein apua. On ollut tärisevä olo ja pää on jotenkin tyhjä. Se johtuu todennäköisesti siitä, että olen syönyt taas vähemmmän. Viime viikon loppuvaiheilla (kai?) olin niin väsynyt, että en jaksanut käydä kaupassa ennen töihinlähtöä ja koska olin iltavuorossa, kaupat olivat jo kiinni kun pääsin kotiin. Ehkä sitä kesti koko viime viikon, muistan ainakin, että torstaina kun kävin Helsingissä, en syönyt mitään paitsi Natalian ja Myyn kanssa ravintolassa vähän. Tuosta syntyi inhottava kierre, koska kun yrittää nukahtaa illalla, niin minun on ainakin vaikeampi saada nukuttua jos olen nälkäinen. Ja koska nukun huonommin, haluan nukkua pidempään, mikä tarkoittaa että en ehdi käymään kaupassa, mikä tarkoittaa puolestaan sitä, että koska koko jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, mitään ei yksinkertaisesti ole.

Sen sijaan että minulla olisi ollut hirveä nälkä, se meni ohi ja tilalle tuli se melkein euforinen olo. Lykkäsin kaupassakäymistä osittain senkin takia, että kaupassa käynnin jälkeen minulla on jotenkin huono olo, sellainen todella ruumiillinen, syyllinen olo. Se voi liittyä siihen mitä olen ostanut, sillä jos ostoskorini ei ole "neutraali" (luokittelen edelleen tuotteita -1, 0 ja +1 -asteikolla) niin se jotenkin hävettää. Se voi toisaalta liittyä myös johonkin terveelliseen ruokaan, sillä jos ostan vaikka kaksi paprikaa ja kaksi pussia baby-porkkanoita, niin kassalla se tuntuu tyhmältä, koska niitä on sama määrä. Se ei tunnu "luonnolliselta", vaan kai jotenkin ajattelen, että se myyjä ajattelisi, että minulla on joku juttu että ostan vain parillisen määrän tuotteita tai jotain.

Mutta lauantaina kun kävin viimein kaupassa, ei kotimatkalla tullutkaan sitä normaalia pahaa oloa. Se oli tosi kiva. Ja vaikka nyt on ruokaa jääkaapissakin, niin eilenkin söin vain niitä baby-porkkanoita. Päätin paastota, koska... kai siihen on monia syitä, ei tule näin yhtäkkiä mieleen mitään tärkeintä. Olen miettinyt paastoja, koska tykkään Tiede-lehdestä Facebookissa, ja siellä oli hiljattain päivän/viikon kysymyksenä, että oletko paastonnut. Tuli mieleen ne 5:2 dieetit ja se että ne ovat terveellisiä. Helsingin Sanomissa oli juttu syömishäiriöstä. Se tuntui jotenkin tutulta. Olen myös miettinyt vaatteita ja sitä miten ulkona näytti jo aikaisemmin tällä viikolla melkein keväiseltä, ja jotenkin mietin sitä, että kesässä kivointa on kesäiset vaatteet ja kengät ja se että on ulkona. En käyttänyt kesävaatteita viime kesänä. Se oli kai vähän normaalia kylmempi tai sitten olin vain kaikki aurinkoiset päivät töissä. Odotin koko ajan, että se kesä alkaisi, mutta sitten olikin jo syksy. En luopunut mustista housuista kertaakaan, enkä käynyt puistossa istumassa. Olin lihava ja ällöttävä, joten parempi oli pitää kaikki piilossa.

En maininnut terapiassa mistään tästä tänään. Terapeuttini ei kysynyt syömisestä, joten en sanonut. Tiedän kuitenkin mitä hän sanoisi. Hän kysyisi, että no mitä mieltä itse olet, kumpi on tärkeämpää, se että pidät huolta omasta henkisestä ja ruumiillisesta terveydestä, vai se, että näytät paremmalta uimapuvussa. Olen ihan oikeastikin ylipainoinen, lievästi ylipainoinen, mutta esimerkiksi vajaa vuosi sitten työpaikan terveystarkastuksessa kävi ilmi, että minä olen ihan terve. Kolesteroli oli aavistuksen verran suositusarvoja ylempänä, mutta muuten kaikki arvot olivat siinä ihanneluokassa. Minulla ei oikeastaan ole mitään lääketieteellistä syytä laihduttaa. Sen sijaan itse laihduttaminen on aiheuttanut minulle kaikenlaista haittaa aikaisemmin, joten se on riski.

Haluaisin vain olla laihempi, haluaisin näyttää paremmalta, haluaisin mennä kesällä jonnekin Etelä-Eurooppaan rannikolle ja uida rauhassa ilman että vihaisin itseäni. Toisaalta jos tavoite on se, että olisin tyytyväisempi itseeni, niin se on sanottava, että mikään laihdutus ei ole ikinä auttanut siinä. Mikään ei ole koskaan ollut tarpeeksi. Joten eikö ole silkkaa typeryyttä toistaa samaa mallia ja odottaa erilaisia tuloksia? Siitä on jokin sanontakin. Mutta jotenkin ajattelen, että kunhan saisin vaikka 20 kiloa pois, sitten olisin samassa painossa kuin silloin 2012, jolloin kävelin catwalkilla ja jolloin Venäjällä joku tuntematon tarjoilija sanoi minua enkeliksi. Voisin olla tyytyväinen siihen, vaikka se ei olekaan mikään ihannepainoni. Ihannepainoni on sitten vielä ainakin 10 kiloa alempana. Mutta koen että tuo -20 kiloa olisi realistinen, normaalipainon rajoissa oleva ok paino minulle, jonka nyt olisi kelvattava.

En tiedä. Terapeuttini on varmaan edelleen sitä vastaan ja kun ajattelen asiaa järjellä, niin oikeassahan hän on. Mutta kun järkeilen sitä, niin sitten jokin osa minussa haluaisi vetää itkupotkuraivarit ja protestoida, että onko minun aina oltava järkevä, miksen minä voi ikinä saada jotain mitä minä vain haluan?

Alkaa väsyttää ja säädin jo herätyksen nokosia varten. Huomenna on semi-iltavuoro, eli 10-18. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä on yövuoro. Meidän vuorosuunnittelija palasi lomalta ja laittoin viestiä, että ikävä kyllä hänen lomansa takia hän ei ehtinyt korjata sitä minun tuntimäärääni, joka on 25 tuntia suurempi tässä jaksossa heidän virheestään johtuen, koska ne vuorot jotka olisi ollut mahdollista poistaa olivat jo tällä viikolla. Kuulemma jos haluan, niin hän voi kysyä jos toinen la-su yövuorolainen vaihtaisi vuoron kanssani, jolloin pääsisin lähtemään töistä aamuviiden sijaan "jo" aamuneljältä, mutta sanoin, että antaa sen olla. Se on ihan sama kumpi vuoro se on, kun tuossa vaiheessa yötä se yksi tunti ei tunnu missään - paitsi jos on se tuntia aikaisempi vuoro, niin sitten se tuntuu lompakossa kun bussilla kotiin mentäessä on vielä yömaksu. No, ainakin tulee isompi palkka sitten loppukuusta, vaikka olen kyllä möhlinyt töissä aika urakalla. Eivät ne ole oikeita isoja virheitä, suurimmaksi osaksi on ollut kyse puutteellisesta ohjeistuksesta, mutta eihän se minun vaativa puoleni siitä välitä. Sitä kiinnostaa vain, että jokin ei mennyt täydellisesti.

Mutta nyt otan nokoset, ehkä niiden jälkeen voisi syödä jotain. Lounas jäi välistä töissä, koska olin aamulla niin väsynyt, että en jaksanut herätä tarpeeksi aikaisin käydäkseni matkalla kaupassa ostamassa eväät töihin.