Tänään on ollut hyvä päivä taas. Kävin uimassa pitkästä aikaa (uimahallissa siis) ja se oli ihan positiivinen kokemus. Ilmeisesti se, että olen polkenut kuntopyörällä, on vaikuttanut edes jotenkin, sillä en väsynyt yhtä nopeasti kuin normaalisti pitkän uimatauon jälkeen. Lisäksi erittäin positiivista oli, että vesi ei tuntunut aluksi niin hirvittävän kylmältä kuin normaalisti. Tuo voi kuulostaa pikkujutulta, mutta melkein aina, kun harkitsen uimaan lähtemistä, mieleeni täyttää se kokemus, kun on menossa altaaseen ja sitten se vesi tuntuu niin kauhean kylmältä, että melkein tekee mieli kääntyä ja mennä takaisin suihkutiloihin. Yleensä preppaan itseäni altaaseen menoa varten todella kylmällä suihkulla, vaikka tuntuukin siltä, että sinä aikana kun kävelee altaalle, ehtii jo lämmetä liikaa.

Mutta nyt vesi oli ihan okei. En tiedä oliko se lämpimämpää vai johtuiko se tuntemus vain siitä, että nyt on ollut ihan lämmin, joten en ole palellut, vaan vähän viileämpi vesi tuntuu jopa piristävältä. Uimahallissa ei ollut myöskään kovin paljoa ihmisiä, mikä on aina kiva.

Ja uimahallissa on kiva katsella ihmisiä. Tuo kuulostaa jotenkin pervolta, mutta ei se oikeasti ole. Katselen ihmisiä samalla tavalla kuin jos näen heitä kadulla. Ja ihmiset näyttävät hyvältä, se jotenkin aina välillä yllättää minut, kun stressaan omaa vartaloani ja painoa ja epälihaksikkuutta, mutta uimahallissa jotenkin tuntuu, että kaikki ovat samalla viivalla. Ja siellä näkee kaikennäköisiä ja kokoisia ja muotoisia ihmisiä, ja huomaa, että kaikki näyttävät vähän erilaisilta, mutta että kaikki näyttävät hyvältä. Olen pelannut viime aikoina The Sims 2 -peliä (joka on ikivanha eikä melkein kukaan muu varmaan pelaa sitä enää) ja siinä kun ne pelihahmot lihovat, ne näyttävät vain jotenkin luonnottomilta. Mutta oikeat ihmiset eivät ja se on vain niin kiva nähdä erilaisia ihmisiä.

Nyt poistelen The Sims 2 -pelistäni ylimääräisiä ladattuja hiuksia ja vaatteita, koska peli ei pyöri niin kauhean hyvin enää, kun lisään aina kaikenlaista uutta. Samalla katson Lirikin streamia Twitchissä, eli siis kun joku pelaa tietokonepelejä ja puhuu samalla. Tänään on 24 tunnin hyväntekeväisyys livestream, joten siitäkin tulee jotenkin hyvä mieli. Olen katsonut Lirikin kanavaa kyllä nyt kesälomalla paljon, kai se on vähän kuin nykyaikainen radio. Mutta hänellä on mukava ääni ja hauskat jutut, ja samalla näkee vähän joitain pelejä. Itse en uskalla pelata kaikkia pelejä, vähän niin kuin en tykkää katsella kauhuelokuviakaan. Olen kauhea nössö, mutta samoin kuin silloin kun olin pieni, minusta on kyllä kiva katsoa, kun muut pelaavat pelottavia pelejä. En olisi kyllä silloin ajatellut, että jossain vaiheessa on oikeasti jotain kanavia netissä joilta voi katsella kun joku muu pelaa. Se on kyllä ihan mahtavaa.

Tukkani on taas blondi shokkivärin jälkeen ja kai se on ihan kiva näinkin. Varmaan värjään taas samalla poispeseytyvällä shokkivärillä, koska latvat ovat tummemmat kuin suurin osa tukasta, koska värinpoisto ei vain jaksa poistaa sitä kaikkea hiuksiin jämähtäneitä punaisen kestovärin jämiä. Enkä haluaisi tehdä uutta värinpoistoa/supervaalennusta, koska tukkani alkaa nyt yli puolen vuoden vaalennusprosessin jälkeen olla vähän kurjan tuntuinen. Mutta shokkiväri toimii vähän kuin hoitoaine ja nyt on tullut testattua se, että se peseytyy poiskin. Lisäksi, kun sitä laimentaa tavalliseen hoitoaineeseen, siitä saa kivan pastellin sävyn. Tuntuu, että tukkani tykkää siitä, ja ainakin Natalia oli ihastunut siihen pastelliin shokkiväriini. Tuntuu, että se vaikuttaa vähän itseluottamukseenikin, kun eihän sellaisella tukalla voi olla mikään hiirulainen (paitsi että minä ainakin voin, mutta ehkä en NIIN hiirulainen).

Hiirulaisista puheenollen, uusi rottavauva tuli (tai siis hain sen) ja se on kiva, vaikkakin ujo, koska se vaatii aina vähän totuttelua, että uusi rotta tottuu uuteen häkkiin ja laumakavereihin. Lisäksi yksi joka on aikaisemmin ostanut minulta rottia, kyseli mahdollisista tulevista poikueistani, koska kuulemma ne edelliset olivat maailman ihanimpia rottia. On todella kiva kuulla jotain tuollaista ja nimenomaan tuon poikueen kohdalla kokeilin sitä, että käsittelen niitä poikasia vielä entistäkin enemmän ja tuntuu, että sillä on oikeasti ollut todella iso merkitys. Mutta aion tehdä samoin jatkossakin, vaikka se onkin työlästä, sillä tein 30 minuuttia käsittelyä kaksi kertaa päivässä per poikanen, ja jos poikasia olisi vaikka 8, se tekisi 8 tuntia päivässä - eli siis se olisi käytännössä normaalin työpäivän mittainen urakka, seitsemänä päivänä viikossa, kuukauden ajan. Voihan siinä ohessa sentään tehdä muutakin, mutta muistan kyllä silloin viimeksi, että se oli todella raskasta, kun sitten on vielä kaikki muutkin rottajutut tehtävänä.

Mutta nyt takaisin streamin pariin (vaikkakin se on pyörinyt tuossa taustalla koko kirjoituksen ajan) ja takaisin poistelemaan ylimääräisiä ladattuja pelistä, että se ei tökkisi niin paljon.

Ai niin, kirjatenttini ei mennyt kokonaan läpi, minun täytyy suorittaa toinen kirja uudestaan, joten pitäisi nyt kesän aikana yrittää taas perehtyä sananvapauden historiaan journalismin näkökulmasta. No, on onneksi edelleen suurin osa siitä e-kirjan tärkeistä osista yliviivattuna tietokoneella, joten ei tarvitse miettiä kaikkea uudestaan. Toki se jäi vähän kesken, mutta on sentään suurin osa työstä jo tehtynä, nyt täytyy vain opetella ne tärkeimmät asiat uudestaan. On kyllä ollut jotenkin paljon enemmän energiaa nyt kun on ollut terapiatauko, joten kai pitäisi yrittää nyt syksyn kursseille ilmoittautuessa yrittää huomioida se, etten ota sitten liikaa. Nyt oli keväälle ehkä vähän liikaa tekemistä, kun se vei voimat ja otti todella koville. Etenkin, kun vuodenvaihteessa eläkkeeni/kuntoutustukeni loppuu, joten sitten pitäisi pystyä saamaan enemmän opintopisteitä vaikka käy samalla terapiassa, plus suunnitelmana on sitten jossain vaiheessa kevättä etsiä töitä. En tiedä, miten se onnistuu ja miten jaksan, mutta kokeilen kuitenkin. Yritän aloittaa kevyesti, koska jos vuoden päästä syksyllä olen lähdössä sinne vaihtoon ja harjoitteluun, niin olisi ihan hyvä, että jo lähtiessään ei olisi ihan poikki.

Mutta onneksi on vielä lomaa jäljellä. Ulkomaille en nyt sitten mene, mutta Helsinkiin kyllä. Ajattelin, että hyvä idea, kun siellä asuu kuitenkin joitain kavereita ja voisi kuitenkin itsekseen katsella ympärilleen ja ottaa vaikka joukkoliikenteen vuorokausilipun ja istua bussissa. Ehkä olen outo, kun kiinnostaa mennä vieraaseen kaupunkiin istumaan bussissa, mutta kun se on kivaa ja mielestäni ehkä kätevin tapa nähdä mahdollisimman paljon.