Eilen satoi tämän vuoden ensilumi. Vain avasin ikkunaverhon aamulla ja - vou - maassa oli lunta. Minä en ole varma, pidänkö lumesta. Jos lunta on vähän, niin sitten maisema näyttää entistä suttuisemmalta, mutta silti pitää käyttää talvikenkiä. Jos lunta on taas paljon, niin kouluun on hankala pyöräillä ja on kylmä. Silti se on niin ihanan näköistä, kun lunta sataa.

Eilisen päivän pidin vähän ajatustaukoa. Sain vihdoin ja viimein itseni taas sen ärsyttävän mania-masennus -kohtauksen jälkeen jotakuinkin kasaan. Taas kerran tajusin, että olin toiminut väärin. Soitan pianoa ja kerran pianonsoitonopettajani sanoi minulle hämmästyneenä, että oli luullut, että minulla on vikaa sormissa, mutta että nyt hän tajusi, että se vika olikin päässäni. Hänen mukaan minä ajattelin kertakaikkisesti liikaa. Jotkin kappaleet täytyy soittaa todella nopeasti, enkä silloin voi mitenkään ajatella jokaista nuottia erikseen. Se olisi sama, kuin jos lukisi historian koealueen niin, että opettelisi yksittäiset kirjaimet järjestyksessä.

Nyt minä teen sitten samaa. Tuskin kovin moni ajattelee, että pystyäkseen elämään normaalia elämää, hänen täytyy tiedostaa kaikki asiat ja yrittää löytää vastaus kaikkiin absurdeihin kysymyksiin, joihin ei absoluuttisen oikeaa vastausta ole. Olen yrittänyt karsia elämästäni kaikki tekemiset, jotta joutuisin elämään jokaisen minuutin tietoisesti. Vasta eilen, kun ajattelin huojentuneena, että vihdoinkin koulu alkaa, voin vain olla ja elää, eikä tarvitse ajatella muuta kuin miten laittaa hiukset aamulla.

Nyt minun täytyy siis tehdä samaa kuin pianonsoitossa - lakata ajattelemasta jokaista pikkuasiaa ja vain tehdä. Enhän minä totaalisesti ajattelusta luovu, mutta liika ajatteleminen on pahasta. Nyt sitten päätän ryhtyä toteuttamaan tätä uutta suunnitelmaani: Ulkona on kylmä, joten pysyn sisällä, keitän itselleni pannullisen kuumaa Prince of Walesin teetä, syön ehkä palasen sitruunakakkua, laitan Everwoodin ensimmäisen tuotantokauden pyörimään, linnoittaudun sohvalle ja kudon kaulahuiviani. Enkä siksi, että ajattelisin, että se on jotenkin hyväksi mielenterveydelleni tms. Teen sen yksinkertaisesti vain siksi, että juuri nyt huvittaa tehdä niin.

Tänään on parempi olo.