Voi hyvä luoja sentään mikä päivä töissä oli. Pelkästään se, että on tällainen pitkä viikonloppupyhä, aiheuttaa ongelmia, koska suurin osa yrityksistä on kiinni sen ajan, joten osa hoidettavista asioista viivästyy. Sen lisäksi yhden murheenkryynipalvelun kanssa oli vaihteeksi teknistä ongelmaa. Tuntuu että sen palvelun kanssa on jokaisena juhlapyhänä aina kaaos, mikä johtaa siihen, että puheluita tulee paljon ja siihen mahtuu joukkoon niitä jotka ei mitenkään jaksa suhtautua siihen asiallisesti. Siinä palvellaan yritysasiakkaita, joten se ei ole läheskään yhtä paha kuin että palveltavina olisivat loppuasiakkaat, mutta aina ne samat muutamat yritykset vetävät herneen nenään kaikesta. Ja tekniikan päivystyksessä ei ilmeisesti ollut ketään, joten keinot korjata ongelmia olivat aika vähissä.

Ja jostain syystä tänään tuli ihan järkyttävä määrä vänkääjiä. Yksikin nainen soitti yhteen palveluun ja ilmoitti, että hänen mökkinaapurinsa oli sanonut, että teidän yrityksen auto oli hajonnut tielle edellisenä päivänä, mistä se oli hinattu sitten pois ja nyt tiessä on kuoppa ja hän ajoi siihen kuoppaan ja nyt hän haluaa että se tie hoidetaan heti kuntoon ja sen lisäksi hän vaatii korvauksia yritykseltä siitä että auto on hajalla. Yritin sanoa, että tämä "meidän" (siis asiakasyritys) ei tee mitään teiden kunnossapitotöitä ja hänen tulisi ilmoittaa niistä vastaavalle taholle. Asiakas kieltäytyi ja sanoi, että se ei ole hänen tehtävänsä vaan minun, koska meidän yritys on "rikkonut tien ja siten hänen autonsa" ja kyse on hengenvaarallisesta tilanteesta, sillä jos joku saa siellä mökillä sairauskohtauksen, niin eiväthän he pääse lähtemään mihinkään, koska auto on rikki. Yritin sitten toistaa pahoitellen, että ikävä kyllä meidän yrityksessä ei ole ketään joka pystyisi korjaamaan tietä, koska kyseessä on ihan eri alan yritys, joten jos kyse on asiasta joka voi aiheuttaa vaaratilanteen, hänen tulee ilmoittaa tämän kohteen kunnossapidosta vastaavalle taholle. No ei se kelvannut, joten sitten hän alkoi vänkäämään, että hän haluaa puhua esimieheni kanssa. No sanoin sitten, että valitettavasti näin pääsiäislauantaina ei ole esimiestä paikalla, vain tämä meidän vikailmoitusten vastaanotto ja päivystysasentajat.

No, sitten se asiakas alkoi vänkäämään siitä, että no kuitenkin siellä on joku esimies, ja kun sanoin, että meillä ei ole paikalla ketään nyt viikonloppuna ja pyhänä joka voisi auttaa häntä millään lailla, ja että voin laittaa viestin toimistolle tiistaille, minkä jälkeen vielä sanoin, että teiden kunnossapitoasiat ei ole meidän vastuualuetta. No sitten hän alkoi tiukkaamaan, että no kuka on teidän firman toimitusjohtaja ja mikä on hänen numeronsa. Kun sanoin että ei ole antaa toimitusjohtajan numeroa, niin sitten vänkäys siirtyi siihen, että no varmasti on ja eikö kyse ole kuitenkin pörssiyhtiöstä, jolloin on minun velvollisuuteni antaa hänelle toimitusjohtajan puhelinnumero.

Tuossa vänkäämisessä meni varmaan vartti, kun se asiakas ei vain suostunut ymmärtämään, että meidän kautta asiaa ei voida hoitaa. Ja siis sillä firmalla jonka numeroon hän soitti, ei ollut mitään muuta tekemistä asian kanssa kuin se, että hänen naapurinsa oli sanonut nähneensä yrityksen auton siellä tiellä.

Toinen iso vänkääjä tänään oli ihan toisen palvelun asiakas, joka soitti useampaan kertaan ja vaikutti jotenkin todella epävakaalta. Vaikka minulla on välillä sellainen olo että sekoaisin tai jos tuntuu että pienet asiat saavat liian paljon painoarvoa, niin se tuntuu nyt tässä kohtaa äärettömän pieneltä tähän asiakkaaseen verrattuna. Asiakas oli tehnyt tilauksen (elintarvikealan yritys) ja hänelle toimitettu tuote oli ilmeisesti vaurioitunut hieman kuljetuksen yhteydessä, koska se oli painunut kuljetuslaatikkoa vasten. Aika yleinen, sellaisia tulee välillä, pelkästään meidän yrityksellä on useita eri asiakasyrityksiä jotka toimittavat kaikenlaista ruokaa/elintarviketta. Mutta tämä asiakas soitti yhteensä kolme kertaa. Jos meillä töissä olisi joku bingo-kisa kaikista mahdollisista ärsyttävistä avainsanoista, niin tässä olisi tullut varmaan kaikki. Tuli se pakollinen "sukulainen/tuttu on toimittaja" ja "otan kuvia ja laitan someen" ja uhkailtiin Eviralla ja kuluttaja-asiamiehellä, lisäksi mukaan tuli myös vänkääminen toimituksen kuljettajan kansalaisuudesta ja rasistisia kommentteja, minkä lisäksi yhden puhelun aikana hän alkoi itkeä ja viimeisen puhelun aikana kun sanoin jo aika tiukasti, että asiasta on laitettu tieto eteenpäin ja että häneen ollaan yhteydessä rahojenpalautukseen liittyen ja pahoittelin vielä omasta puolesta tapahtunutta, niin hän sanoi toivovansa että se asia käsitellään nopeasti, koska hän ei voi elää asian kanssa.

Ylipäätään se käytös oli jotenkin outoa, tuommoisia jankkaajia tulee aina välillä, mutta tämä oli jotenkin poikkeuksellinen, kun hän vain soitti uudestaan ja uudestaan siitä samasta asiasta ja oli jotenkin sekava.

Äiti ja veli kävivät eilen ja se meni ihan okei. Äitini kävi taas vähän hermoilleni ja vaikka huusin hänelle pariin otteeseen vähän, en silti menettänyt malttiani niin kuin viimeksi. Olen melkein jopa ylpeä siitä, että pystyin hillitsemään itseni, mutta silti pitämään puoliani, ja lopulta pystyin rauhassa näkemään tilanteen absurdiuden ja ymmärtämään, että äitini ei ilmeisesti yksinkertaisesti kykene näkemään, miten hänen käytöksensä vaikuttaa muihin.

Koottiin Ikean tuoleja ja minä ruuvasin niitä ruuveja, missä sai kyllä vääntää oikein kunnolla, joten äitini sitten sanoi varmaan jokaisen ruuvin kohdalla, että anna minä ruuvaan, minulla on enemmän voimaa, anna minä ruuvaan, se menee niin helpommin. Sanoin aina että kyllä minä saan ruuvattua ne, eivät ne ole niin kireitä etten pystyisi. Lopulta varmaan viidennen ruuvin ja viidennen kysymyksen kohdalla ärähdin, että minä nyt ruuvaan ne, etkö kuullut kun sanoin niin aikaisemmin vai etkö ymmärtänyt. Äitini sitten sanoi, että halusi vain auttaa. No, sitten kuuden ruuvin jälkeen oli vielä ruuvattavana neljä ruuvia, joilla sai sen istuinosan kiinni. Siinäkin äitini sanoi, että hän voi tehdä sen, kun niissä ei ole mitään valmiita reikiäkään, niin niissä tarvitaan vähän enemmän voimaa. Sanoin taas, että ei kun minä pystyn kyllä itse ruuvaamaan ja niin ruuvasinkin ne kaikki. No, kun olin vielä tiukentanut jokaista ruuvia, sanoin että nyt se on tarpeeksi hyvä, se on valmis, ja laitoin ruuvimeisselin pois. Äitini tietysti poimi sen ruuvarin heti ja sanoi että hän varmistaa että ne ovat tarpeeksi kireällä. Sanoin hänelle, että minä kiristin ne jo, ne ovat tarpeeksi kireällä, tuoli on valmis. Hän sitten toisti vain, että joo, mutta hän vain varmistaa. Totesin hänelle, että no tarkista jos ei kerran kelpaa. Ja niin hän kävi ne kaikki ruuvit huolellisesti läpi ja yritti kiristää, vaikka eivät ne siitä paljon liikahtaneet.

Tuo hänen käytöksensä on kaikkein ärsyttävintä ja minä koen välillä todella loukkaavaksi. Nyt kuitenkin pystyin säilyttämään itsehillintäni ja samalla näkemään, miten äitini ei todennäköisesti edes tajua, miltä hänen käytöksensä minun silmissäni näyttää, vaan hänellä on jonkinlainen sisäinen pakko varmistaa kaikki. Minulle se tietysti näyttää siltä, että äitini ei näe minua tasaveroisena, yhtä kyvykkäänä, eikä työni tulosta tarpeeksi hyvänä. Kysehän oli minun tuolistani, joten minulla kai olisi ollut täysi oikeus sanoa milloin se on tarpeeksi hyvä, enkä tarvitse hänen hyväksyntäänsä siihen. Eikä kyse tunnu olevan vain siitä, että hän ajattelisi, että jokin hoituu nopeammin kun hän itse tekee, vaan kun teen jotain itse ja hän joutuu katselemaan sitä vierestä, hän näyttää olevan melkein paniikissa. Niin kuin se viimeisten ruuvien kiristyskin, se ei näyttänyt olevan hän hallinnassaan ollenkaan, vaan se oli jotain mitä hänen oli pakko tehdä, eikä häntä olisi voinut puheella saada pysäytettyä.

Olen tehnyt taas kandityötä, minkä lisäksi olen tietysti vaihteeksi soittanut paljon pianoa. Se on ollut minulle melkein sellainen sisäinen pakko nyt, tai ehkä se on vain sen kandityön välttelyä, mutta aloin nuotintamaan yhtä biisiä, mutta jossain kohtaa tajusin etsiä googlella apua siihen, jolloin löysin hienoja ohjelmia, joihin voi ladata jonkun mp3-tiedoston (yhden soittimen biisin) ja jonka se ohjelma sitten muuttaa nuoteiksi. Mitä monimutkaisempi biisi, sitä huonompi tulos, eikä se tulos ole niin hyvä yksinkertaisissakaan biiseissä. Mutta on siitä helpompi aloittaa kuin tyhjästä. Olen kokeillut opetella tätä biisiä tuon ohjelman avulla, se on kaikkien aikojen suosikki Poirot-jaksoni (Five Little Pigs) ja tuo musiikki on jo itsessään niin upea. Sen lisäksi innostuin opettelemaan myös yhtä biisiä, jota olen kuunnellut nyt muutaman viikon, eli tätä, mikä on kyllä aika haastava, mutta kun sain nyt jonkinlaisen kuvan niistä nuoteista, niin huomasin, että se kuulostaa vaikeammalta kuin onkaan. Se on ainoa siedättävä versio Bohemian Rhapsodysta jonka olen kuullut sovitettuna pianolle. Nuotit voi saada tuolta soittajalta maksua vastaan, joten aion tehdä vain sen nyt kun olen huomannut että se on edes jokseenkin mahdollinen.

Joten olen tehnyt vaikka mitä muuta kandityön lisäksi, koska se on stressannut ja olo on jotenkin tärisevä.