Tänään oli Lesterin syntymäpäivä. Tai ei siis TÄNÄÄN, eli päivänä, jolloin tämän julkaisen, koska ei tuntuisi oikealta paljastaa hänen oikeaa syntymäpäiväänsä. Mutta kirjoitan tätä hänen syntymäpäivänään, tallennan, ja julkaisen sitten joskus. Mietin, että varmaan julkaisen tämän joskus sen jälkeen kun harjoittelu on loppunut, koska sen jälkeen alan nähdä Lesteriä taas säännöllisesti yliopistolla ja silloin minulle saatta tulla tarve viitata tämän tekstin asioihin. Mutta sittenpähän näette.

Mutta joo. En olisi tiennyt, että on hänen syntymäpäivänsä, jos Facebook ei olisi muistuttanut. Mutta Facebook muistutti ja ajattelin, että koska Lester ei kauheasti näytä vaikuttavan Facessa, laitan hänelle WhatAppin kautta onnitteluviestin. Plus, koko maailma ei saa tietää, että onnittelen Lesteriä hänen syntymäpäivänään, koska kai pelkään, että sen voisi nähdä merkkinä siitä, että minulla olisi jotain tunteita häntä kohtaan.

Viestin laittaminen jännitti, koska kai olen edelleen vähän lääpällään häneen, mutta ei jännittänyt niin paljon, että olisi tuntunut siltä että oksennan. Sen sijaan, että olisin lähettänyt vain geneerisen onnittelun, viittasin keväiseen keskusteluun aiheesta ja vitsaillen kysyin hänen ikäkriisistään. Lester vastasi hyvin... No, ystävällisesti, mutta vähän tylsästi. Jotenkin minulle vyöryi heti mieleen se kaikki hänen kanssaan vuorovaikuttamiseen liittyvä vaikeus, jonka olin näköjään ehtinyt nyt unohtaa kesän aikana, kun en ole nähnyt häntä ja hän on ryhmäkeskustelussa kommunikoinut melkein rennosti. Mutta kun hän vastasi niin tylsästi, en itsekään keksinyt oikein muuta kuin että toivottavasti hänellä on kuitenkin hyvä päivä tänään, eikä mene kokonaan kriiseilyksi. Yh. Olisin voinut varmaan keksiä jotain tylsempääkin, jos olisin yrittänyt, mutta en varmaan kauhean paljon olisi voinut nokittaa.

No, Lester kuitenkin heitti siihen sitten vastaukseksi vitsin työstään, tyyliin että asiat ei voi kriisiytyä tänään, koska töissä on niin tylsää. No, minä sitten siitä innostuneena kyselin häneltä asioita hänen työstään ja hän kyseli minun työstäni ja sitten siirryttiin vähän vielä syksyn opiskelujuttuihinkin. Se oli kiva, vaikkakin aika tavallinen keskustelu. Käytiin se työpäivän aikana ja minulla kun ei ollut mitään pakottavan kiireellistä, niin aina kun kännykkä piippasi, laitoin jotain heti takaisin. Lester puolestaan otti välillä aikansa vastatakseen, mikä sillä lailla vähän nakersi minun itseluottamustani. Joo, hän oli töissä ja laitoin viestin keskellä päivää, mutta joo. Kai olen vain yliherkkä. Jossain kohtaa kun hänellä kesti jopa kymmenen minuuttia vastata, ajattelin aurinkoiseen passiivis-aggressiiviseen tyyliin maksaa samalla mitalla takaisin ja vastasin hänen viestiinsä vasta noin vartti sen jälkeen kun hän oli laittanut sen. Siihen se keskustelu sitten jäikin. Se oli kyllä ihan hyväntuulinen loppu, mutta vähän se lässähti tylsyyksiin.

En tiedä. Toisaalta oli kiva viestitellä hänen kanssaan, koska hän on kiva (ihan vaikkei mitään romanssia koskaan tulisikaan) enkä ole kuullut hänestä paljoakaan, mutta toisaalta huomasin, että minulle tuli siitä vähän kurja fiilis. Lester on minun mielestäni niin mielenkiintoinen ja monisyinen ihminen, ja pelkästään se, miten hän on ja tekee joitain pikkuasioita on mielestäni kiinnostavaa. Mutta sitten kun vihdoinkin olisi mahdollisuus oikeasti vuorovaikuttaa hänen kanssaan enemmän tai vähemmän kaksistaan, hän on jotenkin... tylsä. Tuonkin keskustelun sananvaihto oli 90%:sti sellaista, jonka jo tiesin tai olin päätellyt etukäteen: olin siellä saman harjoittelupaikan haastattelussa, joten tiesin työnkuvan, sen lisäksi Arrow on kertonyt minulle tarkemmin, mitä Lester on kertonut tekevänsä ja mitä tämä ajattelee työstään, minkä takia olinkin päätellyt, että Lester todennäköisesti jossain vaiheessa pian alkaa etsiä jotain muuta työpaikkaa.

Mutta vaikka keskustelussa ei tulisikaan uutta tietoa, se voi silti olla viihdyttävä, eikö? Joo, Lester laittoi sen yhden vitsin ja käytti hymiöitä, mutta hän oli niin asiallinen ja kohtelias ja tuntui kuin koko homma olisi ollut jostain etikettikirjasta.

Amia: "Miten sinun työsi sujuu?"
Lester: "No eipä siinä sen kummempaa. Entäs sinun työsi siinä sinun harjoittelupaikassasi, miten se sujuu?"
Amia: "Ihan kivasti, mutta joudun käyttämään köyhän miehen versiosta siitä ohjelmasta millä sinä teet töitä."
Lester: "Niin, se tuntuu olevan tätä päivää, että säästetään kaikesta."

Joo, ei se mennyt sanasta sanaan noin, ja hymiöiden puuttuminen ja kirjakieleen vaihtaminen tekevät oman osansa, mutta tuo on jotakuinkin sisällöllisesti, mistä me puhuttiin ja se tuntui yhtä puuduttavan tylsältä kuin se tuossa näyttää. Siis paskin keskustelu ikinä! ...Siis tietysti sen edellisen paskimman keskustelun jälkeen, jonka kävimme siitä harjoittelupaikkahaastattelusta:

Amia: "Hei Lester, saitko muuten sen haastattelun sinnne firmaan?"
Lester: "Joo sain. Saitko sinä?"
Amia: "Sain."
*hiljaisuus*
Amia: "Onko sinulla minä päivänä se haastattelu?"
Lester: "Maanantaina."
Amia: "Oho, niin minullakin!"
*hiljaisuus*
Lester: "Onko sinulla mihin aikaan se haastattelu?"
Amia: "Öö, en muista, mutta voin tarkistaa... Se on kello 12."
Lester: "Se on sitten varmaan heti minun jälkeeni!"
Amia: "Milloin sinun haastattelusi sitten alkaa?"
Lester: "11:15."
Amia: "Okei. Kiva."

En vain käsitä, miten Lester voi olla niin mielenkiintoinen, mutta sitten meidän keskustelut on aina maailman paskimpia keskusteluja. Tietysti mietin toisinaan, että ehkä häntä hermostuttaa myös ja siksi hän vaikuttaa niin tylsältä. Toisaalta kun nyt mietin sitä harjoittelupaikkahaastattelua, johon tuo meidän kaikkein paskin keskustelu viittasi, hän oli siellä ihan käsittämättömän karismaattinen ja valovoimainen ja hurmasi kaikki. Joten selkeästi hän osaa, joten se, että hän on minulle niin tylsä, voi olla vain sitä, että hän haluaa olla kohtelias, mutta ei liian tuttavallinen, koska aistii, että olen kiinnostunut hänestä tavalla, jolla hän ei ole kiinnostunut minusta.

Kun minäkin koen itseni tylsäksi, koska vaikka kirjoittamalla viestiminen on minulle jotenkin helpompaa kuin yhtäkkinen keskustelu kasvotusten, tarvitsen jotain humoristista vastakaikua, jotta voin itse yrittää pitää tunnelmaa pystyssä. Kun sitten kun vaikka Lester vastaa yksinkertaisesti, eikä lähde johonkin tyhmään läppään mukaan sillä tavalla kuin haluaisin hänen lähtevän, jotenkin lamaannun ja sitten siitä keskustelusta tulee sellainen selviytymiskamppailu.

No, tulipas nyt kesän aikana ainakin puhuttua hänen kanssaan. Edellinen viestittely jäikin vanhaan kännykkääni, joten vaikka se nyt ei mitenkään kerro mitään mistään, on silti kiva, että nyt Lester näkyy viestiketjussa myös uudessa kännykässäni.

***

Ja nyt vielä myöhemmin lisään, että tarkistin ne aikaleimat siitä keskustelusta, eikä se mennytkään ihan niin kuin miltä se silloin tuntui. Yhteen viestiin vastaamiseen Lesterillä meni yli tunti, jonka aikana ehdin jo luulla, ettei hän vastaakaan, koska se oli se laimea periaatteessa keskustelun päätteeksikin sopiva toivotukseni, että toivottavasti päivä ei mene kriiseillessä. Sitä lukuunottamatta hän vastasi viestiini keskimäärin 3,8 minuutissa. Mikä kuulostaa paljolta, mutta kun laskin oman keskiarvovastaamisnopeuteni, joka oli tasan 3 minuuttia, niin en ehkä voi syyttää häntä siitä, että hän vastasi ihan kauhean hitaasti ja minä heti. Etenkin kun minä aloitin keskustelun, joten olin todennäköisemmin itse sellaisessa paikassa, että saatoin vastata nopeammin.

***

Taas uusi lisäys tähän, mutta koska se liittyy aiheeseen, niin miksi ei? Arrow otti Lesterin syntymäpäivän tänään esille. En tiedä miksi, koska se tuli ihan tyhjästä. Oltiin puhuttu varmaan jostain työjutusta ja sitten Arrow yhtäkkiä sanoi, että Lesterillä oli syntymäpäivä tällä viikolla. Hän totesikin siihen jotain tyyliin, "asiasta kukkaruukkuun". Vähän hämmennyin siitä, mutta sanoin sitten, että joo, tiedän, ja että onnittelin häntä silloin hänen syntymäpäivänään ja vähän kiusasin häntä siitä hänen ikäkriisistään. En tiedä, miksi Arrow otti sen esiin, koska tuon lyhyen sananvaihdon jälkeen puhuttiin taas jostain muusta, ja mielestäni Arrow oli jopa se, joka vaihtoi aihetta.

Myöhemmin aihe tuli uudestaan esiin, kun kysyin Arrowlta, oliko hänellä jotain suunnitelmia viikonlopulle. Hän oli hetken hiljaa, ihan kuin ei olisi ollut varma haluaako vastata siihen (tai sitten itse ylitulkitsen taas kerran), mutta sen jälkeen hän sanoi, että Lester pitää synttärijuhlat viikonloppuna. Saattaa olla, että sen takia Arrow mainitsi sen Lesterin aikaisemman syntymäpäivän, koska ehkä hän ajatteli, että minä olisin tulossa myös. Mutta todennäköisesti jo se meidän aikaisempi keskustelu oli kertonyt hänelle, että ei, Lester ei kutsunut minua. Tällä kertaa minä vaihdoin aihetta. Myöhemmin otin kuitenkin itse asian esiin ja kysyin, että oliko luvassa jotain hienoa ohjelmaa vai ihan perushengausta ja yritin olla kuin asia ei vaivaisi minua lainkaan. Puhuttiin siitä hetki ja yritin löytää itsestäni sen osan, joka on aikaisemminkin ollut iloinen Arrown menoista ja suunnitelmista hänen puolestaan. Kun eihän se minulta ole pois, että Arrowlla on jotain menoa kavereidensa kanssa. Vähän sen jälkeen livettiin taas aiheesta, koska minusta tuntui tosiaan siinä, että koko aihe oli vähän kiusallinen ja olin jotenkin ollut aistivinani, että Arrow ei olisi halunnut puhua siitä.

Nyt kun kirjoitin tämän ja kävin sen läpi mielessäni uudestaan, tuli mieleen, että ehkä Arrow on päätellyt, että pidän Lesteristä ja kun hän oli tajunnut, että Lester ei olekaan kutsunut minua, hän ei halunnut puhua niistä Lesterin juhlista, koska ajatteli, että se satuttaisi minua.

Ja kyllähän se satuttikin. Tietysti on Lesterin oma asia, keitä hän synttäreilleen haluaa, eikä hän selkeästi halua minua, koska hänellä olisi ollut useampi täydellinen tilaisuus pyytää minut myös, mutta hän ei pyytänyt. Osa minusta on raivoissaan Lesterille, suurempi osa on kuitenkin raivoissaan itselleni, koska joku yksittäinen ihminen ja jotkut yhdet juhlat vaikuttavat minuun näin voimakkaasti. Loppuosa on sitten vain surullinen. Se osa sanoo mielessäni, että en halua nähdä ketään tai puhua kenellekään enää ikinä. En siis vain tänään, vaan ikinä. Tulee taas mieleen se ajatus, että haluaisin vain muuttaa jonnekin ihan muualle, jonnekin ulkomaille, ottaa jonkun uuden nimen ja jättää kaiken vanhan vain taakseni. Unohtaa kaikki vanhat ihmiset ja aloittaa kokonaan alusta. En selkeästikään pysty korjaamaan tätä elämääni ja sen asioita, en ainakaan tässä aika-avaruusulottuvuudessa.

Ja tämä kaikki sen takia, että joku mies ei kutsunut minua synttäreilleen. Vitun tyhmä Amia.

***

Vielä viimeinen lisäys nyt kun olen ajastanut tämän julkaisun. Tämä tekstikudelma ehkä kuvastaa osaltaan sitä hirveää vuoristorataa, joka Lesteriin liittyy minun pääni sisällä, ja voin sanoa, että on kauhea helpotus, että voin julkaista tämän, niin minun ei tarvitse teeskennellä muissa teksteissäni ettei sitä ole tapahtunut. Mutta sinänsä tykkään, että tämäkin tarina julkaistuu nyt keskiyöllä, syyskuun ensimmäisen viikon maanantaina, joka tuntuu symbolisestikin kaiken uuden alulta, kun yliopisto alkaa kunnolla ja osa-aikainen työsopimus alkaa ja tosiaan myös syyskuu on alkanut.

Ja minä niin tykkään aluista.