Täytyy kyllä sanoa, että tämän yön uni oli yksi kaikkein aikojen mielenkiintoisimmista unista. En minä muista siitä läheskään kaikkea ja se oli kauhean pitkä. Minä olin jotenkin siirtynyt ajassa taaksepäin. Tai siis niin, että olin siirtynyt vuoden taaksepäin omassa elämässäni, mutta kukaan muu ei tiennyt sitä. Minä sain vähän niin kuin mahdollisuuden elää uudestaan ne samat hetket, jotka olin elänyt jo, mutta nyt halutessani voisin tehdä asioita toisin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Se alkoi siitä, kun minun täytyi työskennellä Ivan Jojovitchin kanssa. En tiedä yhtään, mistä minä sen nimen oikein repäisin, enkä ole edes varma, miten se kirjoitetaan, mutta se lausuttiin ”joojoviz”. Ja se oli NN. Oltiin meidän vanhassa kotiluokassa ja oli se tapaus, kun viimeksi puhuin hänelle. Silloin, kun menin niin lukkoon, etten sanonut yhtään mitään ylimääräistä. Nyt minä aloitin samalla periaatteella, mutta sitten lopetin suomentamisen yhtäkkiä ja kysyin sittenkin, että miten hän haluaisi, että se suomennetaan: pari lausetta kerrallaan vai kappaleittain vai puolet ja puolet, ja luetaanko se englanniksi myös, ja sanasta sanaan vai suurin piirtein. Hän näytti hieman yllättyneeltä. Minä muistan, että pakotin itseni nostamaan katseeni siitä kirjan tekstistä ja katsoin häntä ystävällistyyliin silmiin. Ne olivat hänen silmänsä. Ne tummat ruskeat. No, hän näytti kuitenkin aika otetulta ja selitti oman mielipiteensä. Nojaili pulpettiini ja näytti pitävän siitä keskustelusta.

 

Tuon jälkeen minä häivyin ulos. Se ei ollutkaan täsmälleen, kuten vuosi sitten, vaan se ympäristökin oli muuttunut. Se oli joku n. 1700-lukulainen pieni kylä. Minä olin jo aikuinen ja minulla oli ammatti (en vain tähän hätään muista, mikä se oli). Minulla oli ystäväkin, jonka nimeä en muista. En myöskään muista, kuka se oli. Melkein sanoisin, että se oli joko Nan, Merry tai sitten yksi netti-ihminen. Veikkaisin, että Nan. Hänellä oli äiti, joka sairasti. Tämä äiti oli yksi meidänluokkalainen, neiti KMK. He olivat rikkaita ja arvostettuja, joten tämä ystäväni auttoi äitiään kulkemaan kaikenlaisissa tapahtumissa.

 

Minäkin olin mukana yhdessä tapahtumassa. Se oli joku roskien järjestämisjuttu. NN-tyyppi oli siellä myös, mutta sisällä. Näin hänet ikkunasta ja toivoin koko ajan, että hän tulisi ulos ja näkisi, miten hyvää työtä teen. En tiedä tuliko, mutta ihmiset ainakin pitivät minusta. Minä en ollut varsinaisesti mikään aatelinen tai mikään, mutta minulla oli ihan hyvä ammatti, josta tienasi hyvin ja olin ihan kunnioitettu ihminen. Siksikin kai, kun olin sen ystäväni ystävä ja tunsin hänen äitiään hieman.

 

Sitten tuli taas yksi tapahtuma. Menin aikaisin aamulla rautatieasemalle ja siellä oli kauheasti ihmisiä odottamassa jotakuta tulevaksi seuraavasta junasta. En muista kuka se oli, mutta joku yleisesti tärkeä henkilö. Ystäväni oli siellä myös ja hänen äitinsä. Toivotin heille hyvää huomenta ja kättelin ystäväni äitiä (kuten tavat vaativat) ja sanoin sitten hänelle: ”Kas, rouva [piip] (kun en muista, mitä nimeä minä käytin), tehän näytättekin olevan liikkeellä tänään aivan omin voimin.” Hän näytti nimittäin seisovan ilman tämän ystäväni tukea. Hän näytti kauhean ylpeältä siitä ja sanoi, että tunsi olonsa jo paljon voimakkaammaksi. Minä hymyilin hänelle, mutta koska ”olin tulevaisuudesta”, tiesin, että hänellä oli sairaus, joka nykyajassa pystyttiin parantamaan, mutta johon tuolloin hyvin todennäköisesti kuoli. En sanonut mitään siitä, vain, että oli hauska nähdä hänet niin hyvissä voimissa.

 

Sitten tuli NN-Ivan. Hän tuli sen ystäväni äidin ja minun väliin, ihan minun viereeni. Hymyili minulle ja toivotti hyvää huomenta ja suuteli minua kädelle. Muistan, miten minun sydämeni lepatti. Vastasin toivotukseen ja niiasin. Ystäväni äiti häipyi tässä vaiheessa tervehtimään omia tuttaviaan ja vaihtamaan muutaman sanan. Me jäätiin siihen vähän etäämmälle kolmistaan. Minä olin vasemmanpuoleisena, sitten oli NN-Ivan ja sitten tämä ystäväni. Oli sumuinen aamu ja tuuli kovaa. Minun hiukseni olivat auki ja tuuli puhalsi ne NN:n kasvoille. Hän naurahti ja hymyili.

 

Sitten minä sanoin hänelle, että en tiedäkään vielä hänen ammattiaan. Muistin, että hän oli tapahtumissa sanonut olevansa siellä työnsä puolesta (ei kai muuten olisi päässyt lainkaan sisään), mutta en ollut tullut koskaan kysyneeksi, mikä se työ oli. NN vastasi olevansa lehtimies. Tuossa vaiheessa minä melkein nauroin ääneen ja kysyin, että pilailiko hän. Olin ajatellut, että hän olisi joku suurlähettiläs tai jotain, mutta hän olikin vain pienen paikallislehden lehtimies. Ei edes lehden omistaja, vaan pelkästään lehtimies, joka kävi räpsimässä kuvia ja kyselemässä ihmisiltä asioita.

 

Juna saapui ja se odotettu henkilö saapui. Siitä kohdasta muistan vain vähän. Jälkeenpäin minä, NN ja Nan(?) mentiin kävelylle kolmistaan. Juteltiin kaikista asioista ja meillä oli ihan kivaa. Kävi ilmi, että kun NN oli muuttanut siihen meidän kylään, hänen tyttöystävänsä oli jäänyt sinne edelliseen. Tässä vaiheessa vilkaisin kaveriini, mutta tajusinkin, että hän ei tiennyt vielä, että NN oli antanut minulle ”tulevaisuudessa” pakit ja sanonut saaneensa tarpeeksi treffailusta pitkäksi aikaa. NN sanoi, että hänen tyttöystävänsä olisi mahdollisesti tulossa vierailulle ja kysyi, haluaisimmeko me tavata hänet. Nan sanoi, että ei: hän ei pitänyt ikinä tyttöystävien tapaamisesta. Tiesin, että hän oli pettynyt siitä, että NN:llä oli tyttöystävä, koska hän oli toivonut, että minusta ja NN:stä olisi tullut jotain. Minä mietin, että millainen se tyttö olisi. Miksi heillä menisi poikki? Sanoin kuitenkin, että ihan sama se minulle oli.

 

Me käveltiin ympäriinsä ja lopulta suunnattiin kohti NN:n kotia, joka oli unessa pieni hökkelö järven toisella puolen. NN sanoi, että oikaistaisiin jään yli. Minä sanoin, että ehkä kannattaisi kiertää, koska maaliskuussa ei todellakaan kannattanut mennä jäälle. NN vain sanoi, että helposti siitä yli mennään, ei se jää murru.

 

Sitten sain idean. Sanoin, että me oltiin sen kaverini kanssa mietitty, että miten ihmiset aloittaa seurustelun ja että me oltiin harmiteltu sitä, kun ei tiedetty ketään, jolta oltaisiin voitu kysyä. Mutta nyt me voitaisiin kysyä häneltä! No, hän kertoi sitten. Sanoi, että oli pyytänyt tätä tyttöä tanssimaan, koska hänen yksi naispuolinen ystävänsä oli vaatinut häntä tekemään niin. Ja tyttö oli suostunut ja niin se oli alkanut. Ajattelin, että ei se nyt niin erilainen ollut kuin minunkaan tulevaisuuden keinoni. Minuun sattui hieman. Sanoin kuitenkin, että aww, se kuulosti kauhean ihanalta ja söpöltä.

 

Oltiin vihdoin NN:n talolla. Näin sisällä seinällä jonkinmoisen kankaan, jossa oli tämän NN-tyypin nimikirjaimet: I. J. J. En tiedä, mikä hänen toinen nimensä oli. Varmaan se oli joku lehtimiesjuttu, että tuollainen kangas piti olla. Sitten uni loppui.

 

Ja kyllä, se oli aivan oikeasti uni, en ole keksinyt sitä omasta päästäni, vaikka se mahdollisesti saattaa siltä vaikuttaakin. En tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Ehkä jotain voisi ajatella siitäkin, miksi NN:n nimi oli Ivan Jojovitch. Se tulee tosin varmaan Milla Jovovitchin nimestä. Hänen tyttöystävänsä nimi saattoi olla unessa Milla... En tosin ole varma. Mutta kuitenkin. Miksi samalle tyypille eri nimi? Ehkä se oli kuten eilen, kun herra Aksu muuttui häneksi: minusta tuntui, että en voinut nähdä unta NN:stä, koska hän oli antanut minulle pakit. Minä hyväksyin sen, että hän ei ole kiinnostunut minusta sillä tavoin kuin minä olen kiinnostunut hänestä, joten hänelle olisi todennäköisesti mukavinta, jos suhtautuisin häneen kuten muihinkin. Enkä suhtaudu muihin niin, että näkisin heistä jatkuvasti unia tai mitään. En halunnut nähdä unia NN:stä. Ehkä siksi hänestä tuli Ivan Jojovitch - se ei ollut NN, joten hänestä oli hyväksyttävää nähdä unta.

 

Olen yksin kotona. Taas. Muu perhe lähti Vaasaan. Taas. Ja jätti minut yksin kotiin. Taas. Joo. He menivät ostamaan veljelleni jotain juhlapukua minun ylioppilasjuhliini.

 

Tänään olisi taas matikkaa. Ja jos olen perillä päivistä (saattaa kyllä hyvin olla, että en ole), niin tänään on lauantai, mikä tarkoittaa, että tänään Nan tulee kotiin ja näen hänet huomenna. Ja se tarkoittaa tosin myös sitä, että ylihuomenna on matikan ja englannin tentti, muttah... No joo, ehtiihän tässä vielä harjoitella. Ja pääasia, että ne kirjoitukset menee hyvin, vaikka tentit ei menisikään?

 

Ivan Jojovitch... Kaikkea sitä...