En sitten mennyt tänäänkään yliopistolle. Tuntuu kuin olisin vain vajonnut yhtäkkiä johonkin koloon, jossa millään ei ole väliä. Tuntuu että olen niin pitkään yrittänyt pähkäillä kaikkea, yrittänyt miettiä tätä minun ja Jaskan eroa ja sitten sitä että miksi uusien ihmissuhteiden luominen ei tunnu nyt vain onnistuvan vaikka aikaisemmin olin niin hyvä siinä. Noita olen miettinyt enkä vain saa asioita käymään järkeen.

Mutta nyt olen löytänyt jotain, joka käy järkeen: olen itse vastuussa omasta onnellisuudestani eikä kukaan muu voi sitä minulle antaa. Ja olen onneton, koska en pysty tekemään itseäni onnelliseksi. Olen aikaisemmin ollut onneton, koska en silloinkaan ole pystynyt tekemään itseäni onnelliseksi. Ja tulen olemaan onneton, koska en vain osaa tehdä itseäni onnelliseksi. Ja nyt tuntuu siltä, että vaikka osaisinkin, niin en vain jaksa, koska tuntuu, että pitäisi tehdä niin kauheasti töitä ja pitäisi olla jotain mitä minä en ole, ja nyt kun en jaksa lähteä edes ulos kämpästäni, niin miten voisin muka tehdä itsestäni onnellisen? Joten, joka päivä tulen elämään elämää, jossa olen niin surullinen että minuun sattuu, päivä toisensa jälkeen kunnes päivät loppuvat. Tuo käy järkeen paljon paremmin kuin mikään ikinä aiemmin.

Ja tuo ero Jaskastakin käy nyt jotenkin järkeen: hän ei vain halua olla minun kanssani. Ei tarvitse analysoida kaikkea tai miettiä että miksi, koska hänellä ei ole mitään velvollisuutta olla suhteessa. Ja hän ei halua olla suhteessa kanssani. Tulee kurja fiilis, kun ajattelen noin, mutta ihan turhaan, koska noinhan se asia on. Se ainakin on fakta, eikä siinä ole mitään analysoimista.

Odotan huomista, että saan sanoa nuo asiat terapiassa. Kai olen edelleen vihainen vähän terapeutilleni, kun siihenkin kun sanoin itkien, että en vain tiedä mitä voisin tällä hetkellä tehdä että asiat muuttuisivat jotenkin parempaan suuntaan, niin hän sanoi sitten siihen, että kyllähän tiedät. Tuntui että se terapeuttini palautti minut vähän turhan rajusti maanpinnalle eilen, kun toisti vain sitä, että niin että odotat että joku ulkopuolelta tulee ja ratkaisee ongelmasi, jolla siis viittasi esimerkiksi siihen, että odotan että Marion muuttaa tänne takaisin. Mutta onko sitten niin väärin, että minusta olisi niin kiva, että joku kavereistani asuisi lähempänä kuin 200 kilometrin päässä?

En oikein ymmärrä että mitä terapeuttini minulta oikein odottaa. Kai sitä että "pitäisin huolta itsestäni" ja hän ehdottikin, että tekisin jotain mistä minulle tulee hyvä mieli, jotain kivaa. Ongelma on vain se, ja sanoin sen hänellekin, että ei vain ole mitään, mistä minulle tulisi hyvä mieli. Olen miettinyt että voisi mennä hakemaan Ikeasta rotille lisää kamaa häkkiin kun vanhat ovat kuluneet. Tai sitten että hakisin sen yhden tietyn huonekasvin, jonka voisin pystyä ehkä pitämään hengissä, jonkun viherkasvin, oliko se joku kulta-joku. Aikaisemmin se olisi voinut olla kivaa, koska tykkään istua bussissa ja katsella maisemia. Mutta en ole mennyt, koska se todennäköisesti tuntuisi vain pahalta, koska se muistuttaisi liikaa siitä mitä me Jaskan kanssa aina tehtiin ja olisi jotenkin niin yksinäistä istua bussissa. Enkä ole käynyt uimassa enkä kuntosalilla, koska tuntuu että en vain jaksa. Olen miettinyt, että voisihan sitä mennä shoppailemaan ja vaikka ei ole kauheasti rahaa käytettävissä, niin voisi silti olla kiva käydä katselemassa vaatteita. Mutta sekään ei kiinnosta, ei vain huvita siis YHTÄÄN. Se tuntuu samalta kuin miettisi, että haluatko mennä ryömimään johonkin likaiseen ojaan. No en halua.

Haluan vain olla kotona ja halailla rottia ja pelata tietokoneella samalla kun katson jotain sarjaa. Mutta niin ei ilmeisesti saisi tehdä. Ja voisi olla kiva hengata jollain porukalla tai nähdä kavereita, mutta kun ei ole ketään. Kaikki asuvat jossain muualla ja ne jotka asuvat täällä ovat Jaskan kavereita, jotka oletettavasti nyt kuuluvat sitten Jaskalle.

Niin. Näin minä nyt näen ja koen elämän tällä hetkellä. Ja minun on paha olla. On vain niin paha olla. Varmaan alan pelaamaan nyt sitten taas. Eilen en pelannut, kun eilen otin ne muutamat rauhoittavat ja päärynäsiideriä, niin sekin toimi ihan hyvin. Olisi ehkä ihanteellista, että olisi loputtomasti rauhoittavia ja sitten niitä voisi ottaa sen muutaman  vähän väliä ja sitten voisi nukkua yöt ja päivät. Mutta jos nyt tänään pelaisin.